

Syyskuun alusta elintarvikemarkkinavaltuutetun tehtävässä aloittanut Jarno Sukanen lupaa kertoa mielipiteensä avoimesti julki, jos havaitsee tehtävässään sen tarpeelliseksi.
”Uskallatko siis sanoa reippaasti mielipiteesi?”, MT:n toimituspäällikkö Stina Haaso kysyy.
”Kyllä olen edellisessäkin tehtävässä sitä tehnyt ja myös tottunut siihen. Jos olen perustellusti jotakin mieltä, olen valmis sen sanomaan. Kannanottoja luonnollisesti pohditaan toimistomme kollegoiden kanssa”, Sukanen lisää.
Sukanen aikoo vaikuttaa julkisuudessa, lisätä toimiston näkyvyyttä ja laittaa itseään likoon.
”Haluan olla mukana vaikuttamassa kansantaloudelle merkityksellisen markkinan toimivuuteen ja kehittymiseen kestävällä pohjalla.”
”Ostajan voima on yleensä myyjän voimaa suurempi.” Jarno Sukanen
Sukanen kertoo toimeksiantonsa tulevan elintarvikemarkkinalaista, jossa on kaksi tärkeintä tekemisen kohdetta.
”Niitä ovat ensinnä kielletyt kauppatavat, joiden kieltojen noudattamista tulee valvoa ja ryhtyä toimiin ongelmia havaitessaan. Ensi sijassa tulee neuvotteluin edistää sopua, vakavissa tapauksissa antaa huomautuksia ja kieltoja.”
Kaikkein räikeimmät tapaukset voidaan viedä oikeuteen asti. Sukanen ei yksilöi tarkasti, millaisia tapauksia hän tarkoittaa.
Toinen pehmeämpi osa vaikuttamista ovat suosituksien ja kannanottojen antaminen siitä, mitä hyvä kauppatapa laajasti ottaen tarkoittaa.
”Tässä on mahdollisuus mennä jopa lakia pidemmälle ja antaa omaa näkemystä ilmiöistä ja hyvistä menettelytavoista elintarvikeketjussa”, Sukanen jatkaa.
Hän ei kiistä näkemystä, etteikö toimisi jonkinlaisena markkinoiden valkeana ritarina.
”Tehtävässäni on kyse heikomman osapuolen suojaamisesta, mikä johtuu toimijoiden epäsuhtaisesta koosta. Ostajan voima on yleensä myyjän voimaa suurempi.”
Valtuutetun tehtävässään hän haluaa ylläpitää heikomman osapuolen suojaa, jos räikeitä hyvän tavan vastaisia kauppatapoja esiintyy sopimussuhteissa.

Maatiloilla on ruokamarkkinoilla Sukasen mukaan elintärkeä rooli.
Teollisuus on osin keskittynyttä, mikä vääristää valtuutetun mukaan sopimusneuvottelujen tasapainoa.
”Kaupan kanssa tilanne on vielä tätäkin kärjistyneempi. Alkutuotannon asema sopimusneuvotteluissa on haastava, minkä päälle tulevat Suomen olosuhteet ja kustannuskriisi.”
Sukanen toteaa, että maatalous on teollisuutta harvemmin suorassa sopimussuhteessa kauppaan.
”Tarvitaan tutkittua tietoa ketjusta kokonaisuutena siitä, miten raha jakautuu ketjun sisällä erityisesti kustannusshokkitilanteessa. Siirtyykö shokin vaikutus hintoihin ja muuttaako se arvonjakoa.”
Tämän tiedon perusteella voidaan Sukasen mukaan tarkastella konkreettisia sopimuksia koskevia säännöksiä.
”Yksi kysymys on, pitäisikö tulevaan elintarvikemarkkinalakiin ottaa esimerkiksi private label -tuotteisiin liittyviä säännöksiä.”
Kielletty kauppatapa voisi kohtuullisuusperiaatteen nojalla tulla esiin private label -huutokaupassa, kaupan omien merkkien valmistamisessa ja kilpailuttamisessa.
”Maatalous voinee jatkua, jos voidaan kohdentaa tukia vaikeille alueille.” Jarno Sukanen
Kotimaisen ruuantuotannon säilyminen ja maatilojen väheneminen tulevaisuudessa huolestuttavat Sukasta.
”Teemme yhteispeliä maatalouspolitiikan ja elintarvikeketjun kaikkien toimijoiden kanssa, jotta siihen löytyisi ratkaisuja.”
”Itä-Suomen tilanne on esimerkiksi huoltovarmuuden kannalta hankala. Maatalous voinee jatkua, jos voidaan kohdentaa tukia vaikeille alueille.”
Pitääkö koko Suomessa voida harjoittaa maataloutta?, Haaso kysyi.
”En osaa sanoa sitä tarkasti, mutta valtion tulee varmistaa huoltovarmuus alueille, joissa maatalouden harjoittaminen ei ole mahdollista.”
Sukanen uskoo markkinatalouden kannattajana, että kysyntä takaa tarjonnan.
”Keskittyneen kaupan yksi etu on, että sen logistiikka on todella tehokas. Kauppa on valmis palvelemaa koko maata.”
Kyläkaupan tukieuroja tulisi Sukasen mielestä ensin tarkastella kokonaisuutena, ei vain lisätä.