Ketä hoidetaan ja miten? Meidän on saatava tarkat tiedot sote-kustannuksista tai tasa-arvo ei toteudu

En ole varmaankaan ainoa, jonka mielestä sote-asiat ovat erittäin tärkeitä, oikeastaan kaikista tärkeimpiä. Hyvän terveyden päälle rakentuvat kaikki elämän muut onnistumiset.

Toisaalta en myöskään varmaankaan ole ainoa, jolle jo pelkkä sote-termi voi vaarantaa hyvinvoinnin ja aiheuttaa päänsäryn. Varsinkin hoidon kustannuksista saa lukea jatkuvasti surkeita uutisia.

Usein unohtuu, että THL:n tietojen mukaan suomalaisten sairastavuus on vähentynyt tasaisesti koko 2000-luvun ajan, joskin kehitys vaihtelee sairausryhmittäin. Esimerkiksi tupakointi ja työikäisten humalahakuinen juominen ovat vähentyneet.

Lihavuudesta puhutaan paljon. Kokonaiskolesteroli on kuitenkin kääntynyt laskuun, mikä voi merkittävästi vähentää sairastuvuutta sydän- ja verisuonitauteihin. Koholla oleva verensokeri ei myöskään ole yleistynyt väestötasolla, Suomalaisten hyvinvointi 2022 -raportti kertoo.

Tilanne ei siis ole katastrofaalinen eikä kaikessa mennä huonompaan suuntaan. Uudet hyvinvointialueet ovat silti paljon vartijoina. Niiden tärkein tehtävä on nyt selvittää systemaattisesti, mihin sote-rahat ja alan työntekijöiden aika kuluvat ja selittää monimutkaiset rakenteet selkeästi paitsi kansalaisille, myös alueiden valtuutetuille.

Eri tietokantoja on sote-alalla paljon ja niistä on tullut myös hyvin huonoja kokemuksia. Tekoäly tarjoaa työkaluja eri aineistojen yhdistämiseen, arviointiin ja esimerkiksi koodausongelmien selättämiseen.

Työterveyshuollon ja terveydenhuollon erikoislääkäri Tiia Reho ottaa kustannuksiin kantaa Lääkärilehdessä (13.10.2023). Hänen mukaansa erikoissairaanhoidon kulut ovat kasvaneet koko 2000-luvun.

”Tämä on ymmärrettävää, sillä jatkuvasti tulee hienostuneita tutkimusmenetelmiä, uusia lääkkeitä sekä mahdollisuuksia tutkia ja hoitaa aiemmin selittämättömiä sairauksia. Myös lääkemenot ja pitkäaikaishoidon menot ovat kasvaneet. Samaan aikaan perusterveydenhuollon kulut ovat pysyneet ennallaan.”

Rehon mukaan erikoissairaanhoitoon panostettaessa perusterveydenhuollosta on niistetty. Priorisoinnista ei ole käyty julkista keskustelua, vaan sitä on tehty ”puolisalaa”.

Yhteiskunnallisesti tämä tarkoittaa, että me hyväosaiset ja äänekkäät potilaat saamme vaatimuksemme yhä hienostuneemmasta hoidosta läpi. Samaan aikaan ne, jotka hyötyisivät yksinkertaisesta ja halvasta perushoidosta, jäävät varjoon.

Tämä maksaa ongelmien paisuessa sekä rahaa että elinvuosia. Lisäksi, kun priorisointia tehdään siellä täällä, päätökset ovat keskenään ristiriitaisia ja niiden kokonaisvaikutukset jäävät selvittämättä.

Vääristymä aiheuttaa myös alueellista epätasa-arvoa, kun resurssit ja poliittinen vaikutusvalta keskittyy samoihin paikkoihin kuin terveimmät ihmiset.

Päätökset siitä, miten ketäkin hoidetaan, ovat vaikeita. Niitä ei voi jättää lääkäreille, joiden etiikka aivan oikein vaatii hoitamaan kaikki potilaat mahdollisimman hyvin. Kyse on politiikasta, jossa jokaisen äänestäjän on muistettava pitää huolta myös maan hiljaisista.

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden verkkopäällikkö.

Tiia Reho: Herää pahvi, nyt on tosi kyseessä!