Kaupan mukaan omien merkkien sääntely johtaa kalliimpaan ruokaan – Hemmilä: Kauppa päättää, millä hinnalla myy
Kotimaisen ruoan asemaa olisi hyvä nostaa yhteistyössä tuonnilla uhkailun sijaan, MTK:n puheenjohtaja sanoo.Tilaajalle
Arttu Laine ja Jorma Rauhala uskovat markkinoiden sääntelyn voivan käydä kuluttajan lompakolle. Tero Hemmilän mukaan ruoan kuluttajahinnan määrää lopulta kauppa. Kuva: Jaana Kankaanpää, Sanne KatainenKauppa itse päättää, mitä tuotteita ja millä hinnalla se myy, MTK:n puheenjohtaja Tero Hemmilä muistuttaa.
”Eiväthän kuluttajahinnat nouse, eikä tuonti lisäänny, ellei kauppa itse niin halua päättää. Tämä on kaupan valinta”, Hemmilä sanoo.
MT kertoi tammikuussa kaupan ja elintarviketeollisuuden arvioista, joiden mukaan vain kotimaista tuotantoa sääntelevä elintarvikemarkkinalaki kannustaisi tuonnin lisäämiseen. HS:n helmikuun alussa julkaisemassa jutussa asiantuntijat taas arvioivat ruoan hintojen nousevan sääntelyn seurauksena.
”Jos näiden tuotteiden markkinoille pääsyä hankaloitetaan, ruoka kallistuu.”
Myös SOK:n kenttäjohtaja Arttu Laine kirjoitti keskiviikkona yhtiön verkkosivuilla valmisteilla olevaan elintarvikemarkkinalakiin sisältyvä kaupan omien merkkien sääntely koituisi lopulta kuluttajan tappioksi.
”Kaupan omat merkit ovat monelle tärkeä osa ostoskoria, koska näin pidetään ruokalasku maltillisena. Jos näiden tuotteiden markkinoille pääsyä hankaloitetaan, ruoka kallistuu”, Laine kirjoittaa.
Niin ikään Keskon pääjohtaja Jorma Rauhala ja päivittäistavarakaupan toimialajohtaja Ari Akseli kommentoivat Keskon tulosjulkistuksen yhteydessä MT:lle elintarvikemarkkinalakia kielteiseen sävyyn, vaikka korostivat, etteivät vielä tiedä, millainen laki lopulta tulee olemaan.
”Ruvetaanko kansallisella lainsäädännöllä ottamaan kantaa kaupan tuote-esittelyihin?”, Rauhala kysyy.
”Jos tämä laki ajaa siihen, että omien merkkien tuotteiden hinta nousee, ei se kovin hyvä viesti ole suomalaisille kuluttajille”, Rauhala sanoo.
Akseli arvioi, että laki palvelisi globaaleja elintarvikejättejä ja suosisi sitä, että valmistusta siirtyisi pois Suomesta.
”Jos tämä laki ajaa siihen, että omien merkkien tuotteiden hinta nousee, ei se kovin hyvä viesti ole suomalaisille kuluttajille.”
Arviot kuluttajahintojen noususta perustuvat esimerkiksi siihen, että kauppa siirtäisi mahdollisesti kasvavat hallinnointikulunsa suoraan tuotteiden hintoihin, ja mahdollisesti kuluttajille halvempien omien merkkien sääntely johtaisi hintojen nousuun.
Hemmilän mukaan tätä ei kuitenkaan pidä hyväksyä luonnonlakina, sillä kaupalla on loppukädessä mahdollisuus päättää tuotteiden hinnoittelusta.
”Jos kävisikin niin, että kaupan kustannukset nousevat tämän lakimuutoksen taustalla, niin kauppa voi myös tehostaa omaa toimintaansa”, Hän sanoo.
Muut ketjun toimijat ovat Hemmilän mukaan joutuneet tähänkin asti sopeuttamaan omaa toimintaansa esimerkiksi nousseiden kulujen ja myös vaihtuvien tuottajahintojen mukaan.
”Eihän tilanne voi olla sekään, että kauppa ei sopeudu uusiin tilanteisiin muutoin kun nostamalla hintoja tai lisäämällä tuontia.”
”Kyllä kaupalla työkalupakissa on myöskin se, että voidaan tehostaa omia toimintoja, jolloin se kuluttajahinta ei muutu miksikään, eikä kauppakaan välttämättä menetä katettaan”, Hemmilä sanoo.
”Onko tämä riittävä toimi? En tiedä. Todennäköistä on, että paljon enemmän tarvitaan vielä.”
Lain valmistelijoiden mukaan muutoksen tavoitteena on ollut vaikuttaa kaupan neuvotteluvoimaan ja elintarvikeketjun arvoketjuun — alkutuottaja, teollisuus, kauppa — ja vahvistaa alkutuottajan asemaa siinä.
Hemmilän mukaan uudistus on välttämätön.
”Elintarvikemarkkinalain muutos on vähintä mitä nyt voidaan tehdä voimasuhteiden tasapainottamiseksi, jotta pääomia alkaisi kertyä myös tänne ketjun alkupäähän”, hän sanoo.
”Alkutuotannossa on merkittäviä korjausinvestointivelkoja koska pääomia ei kerry riittävästi. Voimasuhteiden epätasapaino voi johtaa pidemmän päälle siihen, että alkutuotanto keskittyy liikaa ja tilakoko kasvaa niin suureksi, että sukupolvenvaihdokset vaikeutuvat ja omistusta siirtyy jopa ulkomaisiin käsiin. Se ei ole yhteiskunnan edun mukaista.”
Suunniteltu lainsäädäntö ei ole suunnattu kauppaa tai ketään muutakaan vastaan, vaan tavoite on parantaa suomalaisen ruokaketjun kestävyyttä, Hemmilä sanoo.
”Tämä on yhteiskunnan toimi, jolla tätä ruokaketjun tasapainoa ja kestävyyttä voidaan vahvistaa”.
”Onko tämä riittävä toimi? En tiedä. Todennäköistä on, että paljon enemmän tarvitaan vielä”, hän arvioi.
"Tässä tilanteessa, jossa epävakaan geopoliittisen tilanteen vuoksi ruokaturvan vahvistamisen pitää olla yhteiskunnan ykkösprioriteetteja, olisi tärkeää, että ruokaketjussa ymmärrettäisiin näiden toimenpiteiden välttämättömyys”, Hemmilä lisää.
”Ja samalla voitaisiin yhteistyössä nostaa suomalaisen ruoan asemaa sen sijaan että puhutaan tuonnin lisäämisestä. Ruokaturvan vahvistamisen tulee olla tässä ajassa yksi vastuullisen toiminnan kulmakiviä läpi koko ketjun.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
