EU:ssa nähdään pahaa unta Trumpin paluusta, jota USA:n välivaalit siivittävät – Ranskan Macron hautoo Suomen kannalta hankalaa vastavetoa

Viikon päästä pidettävien USA:n välivaalien suurin yllätys olisi se, että presidentti Joe Bidenin johtamat demokraatit säilyttäisivät enemmistönsä sekä edustajainhuoneessa että senaatissa.

Mielipidemittausten perusteella on todennäköistä, että republikaanit pääsevät niskan päälle ainakin edustajainhuoneessa.

Demokraattien tappion keskeisimmäksi syyksi on nousemassa inflaatio, johon Bidenin hallinto ei reagoinut ajoissa. Rahaa pumpattiin sinänsä tarpeellisiin investointeihin liian paljon ja liian pitkään.

Panostukset paransivat työllisyyttä, mutta samalla inflaatio karkasi käsistä niin, että kansalaisten enemmistön on yhä vaikeampi maksaa laskujaan.

Republikaanien voitto ei vielä tarkoita, että Donald Trump lähtee tekemään paluuta Valkoiseen taloon. Oleellista on se, kuinka paljon demokratian pelisääntöjä hylkiviä uskollisia trumpilaisia valitaan kongressiin ja erilaisiin osavaltioiden avainvirkoihin.

Jos Trump luovuttaa, republikaanien todennäköisin presidenttiehdokas vuoden 2024 vaaleissa on Floridan kuvernööri Ron DeSantis, jota Financial Times tituleeraa ”Donald Trumpiksi, jolla on aivot ja johon ei liity draamaa”.

Välivaalien siivittämä Trumpin voitto kahden vuoden päästä olisi Euroopalle ongelma, mutta ei ehkä niin suuri kuin pelätään.

Yhdysvaltain puolueiden linjat ovat lähentyneet niin Ukrainan tukemisessa, Venäjä-suhteissa kuin Kiina-politiikassakin. Suurin ero nähtäisiin ennen muuta tekemisen tavassa. Siihenkin tosin ehdittiin jo tottua.

Joka tapauksessa Biden jatkaa vielä ainakin kaksi vuotta. Jos Emmanuel Macron yksin saisi päättää, senkin ajan EU käyttäisi strategisen autonomiansa vahvistamiseen.

Toistaiseksi kukaan ei osaa tarkasti kertoa, onko strateginen autonomia mahdollista määritellä niin, että koko 27 jäsenmaan unioni hyväksyy sen. Tähän asti aiheeseen on suhtauduttu monissa jäsenmaissa torjuvasti. Strategista autonomiaa on pidetty macronilaisena savuverhona Ranskan omien intressien ajamiselle.

Käytännössä kyse on omavaraisuuden vahvistamista, joka ulottuu energian ja korkean teknologian tuotannosta, elintarvikeketjun kautta aina sotilaalliseen varustautumiseen asti.

Elintarvikeketjun kannalta oleellista lienee se, ettei eurooppalaista maataloustuotantoa ajeta vihreän siirtymän nimissä alas liian voimakkaasti. Euroopan oman lannoitetuotannon vahvistaminen on sekin tärkeää.

Ukrainan sota repi riekaleiksi Euroopan riippuvuuden venäläisestä energiasta, erityisesti maakaasusta. Paluuta vanhaan tuskin enää tässä suhteessa lähdetään havittelemaan, vaikka esimerkiksi Itä-Saksan osavaltioissa niin vaaditaankin.

Kiina-riippuvuuden purkamiselle on hyviä geopoliittisia perusteita, mutta taloudelliset realiteetit vaikeuttavat toteuttamista. Kiinalaisten korvaaminen ei kaikissa arvoketjuissa onnistu käden käänteessä.

USA on Euroopan tärkein liittolainen ja pysyy sellaisena. EU:lla on hyviä syitä suojata omaa teollisuuttaan jatkossa vähintään samalla tavalla kuin mitä Bidenin hallinto pyrkii tekemään.

Yhdysvaltain kongressi sääti elokuussa lain inflaation taltuttamisesta (Inflation Reduction Act). Siihen kuuluu muiden muassa verotukien myöntäminen sähköautojen ostajille. Tukea olisi mahdollista saada vain silloin, kun merkittävä osa akkuteknologiasta on amerikkalaista.

Erityisesti Ranska on kiukutellut tätä vastaan. Viime viikolla presidentti Macron julisti ranskalaisen TV-kanava France 2:n haastattelussa, että EU pitäisi viedä läpi ”Buy European Act”, eli laki, jolla suojellaan eurooppalaista autoteollisuutta sekä Kiinasta että USA:sta tulevaa kilpailua vastaan.

Poliittisesti tällaisen Macron-vetoisen strategisen autonomian edistäminen ei olisi helppoa. Saksan, Hollannin, Suomen ja myös muiden Pohjoismaiden taloudet ovat perinteisesti olleet vientivetoisia. Suomelle liian pitkälle menevä eurooppalainen protektionismi olisi myrkkyä.

Saksan liittokansleri Olaf Scholz ei ainakaan vielä ole taipunut kannattamaan Macronin linjauksia.

Scholz jatkaa taloudellisten siltojen rakentamista Kiinaan. Kasvavia puolustusmenojaan Saksan hallitus ohjaa mieluummin Yhdysvaltoihin kuin Eurooppaan.

Tässä suhteessa Saksa ja Suomi kulkevat samaan suuntaan ja aiheuttavat päänsärkyä Ranskan puolustusteollisuuden tuotteita markkinoivalle Macronille

Balteille ja Itä-Euroopan maille Kiina-riippuvuuden purkaminen olisi kohtuullisen helppoa, Yhdysvalloista tehtävien aseostojen suhteen Itä-Euroopan Nato-maat ovat varauksellisempia.

Joka tapauksessa Euroopalla on monta hyvää perustetta keskittyä oman aseman vahvistamiseen täysin riippumatta siitä, miten USA:n ensi viikon välivaaleissa käy.