”Kuka vie pellolle roskaantunutta tuotetta?” – Vastuu pakkauksellisen biojätteen ongelmista jää kantamatta

Pakkauksellista biojätettä alettiin kerätä noin 15 vuotta sitten. Ennen sitä ravintoloiden, hotellien, kauppojen ja elintarviketeollisuuden syömätön ruoka eroteltiin kääreistään ‒ tai vielä yleisemmin se nakattiin paketissaan sekajätteeseen.

Nykyistä järjestelyä kutsutaan biojätteen arvoketjuksi. Siinä yritykset tuottavat roskat, jätehuolto kuljettaa, käsittelylaitos erottelee biot mädätykseen, viljelijä levittää lopputuotteen ravinteina maahan.

Hienoa kiertotaloutta, mutta mädätteen pinnalle pulpahti ongelma. Jätepuristimessa kuljetetun ja laitoksella murskatun pakkausmuovin erottelu ei ole täydellistä. Kun käsittelymäärät ovat suuria, on prosentti jäännösmuovia pellolla paljon.

Kierrätyslannoitteen muoviongelmat riippuvat jopa paikkakunnasta. Kaikilla laitoksilla ei yhdyskuntajätteitä käsitellä. Kuvituskuva. Kuva: Sari Gustafsson

Yksinkertaisin parannuskeino olisi erotella pakkaukset kuormasta jo alkuvaiheessa. Vaikka biokaasulaitosten teknologia kuinka kehittyisi, puhtaampi syöte puhdistaisi myös lopputuotteesta jalostettavan lannoitteen.

Mutta oman jätteen lajitteluun ei löydy halukkaita.

Biojätteen arvoketjussa kaikki osoittelevat muita, mikä vähentää ketjun arvokkuutta. Vastuu kuuluu puheiden mukaan koko ketjulle, mutta muutettavaa löydetään lähinnä muilta, yleensä biokaasulaitoksilta.

Epäpuhtauksien poistaminen biokaasulaitoksella on tehokasta mutta ei täydellistä. Kuva: Jarno Mela

Laitokset tuskin allekirjoittavat ajatusta, että ongelmat johtuvat yrityksen puutteesta. Silti muiden vastauksissa näkyy vahva usko siitä, että laadunvalvonnan kiristäminen biokaasulaitoksilla poistaa ongelman ilman kuluja. Perään muistutetaan, että roskaa tulee myös huonosti lajittelevilta kotitalouksilta.

Kaupan mukaan myymätöntä ruokapakettia ei voi lajittelua varten avata, koska se olisi vaarallista ja kallista, siihen kuluisi liikaa aikaa ja tarvittaisiin työkaluja. Samaan aikaan Prismassa biojätettä ei joinain päivänä synny lainkaan, toisina päivinä jätteeksi päätyy vain vihanneksia ja leikkokukkia.

Työntekijöitä ei pidä tilanteesta syyttää. Päätös kukkapaketin vaarallisuudesta tehdään johtoportaassa.

Kaupat ovat kiitettävästi vähentäneet hävikkiä esimerkiksi ruoka-apuun lahjoittamalla. Kuvassa Helsinkin Viikin Prisman ruoka-apulaatikko heinäkuulta. Kuva: Kari Salonen

Ja mitään lainvastaista tässä ei ole. Säännösten päivittäminen on valtionhallinnossa työn alla. Kahdessa vuodessa on edetty esiselvittelyyn.

Ympäristöministeriön kokoama työryhmä on keväällä arvioinut mahdollista vaatimusta jätteiden erottelusta. Ajatusta vastustivat Kierrätysteollisuus ry, Suomen Kiertovoima ry, Suomen Yrittäjät ja Tuottajayhteisöjen neuvottelukunta.

Suomen Kiertovoima ry:n toimitusjohtaja Jutta Laine-Ylijoki vaati haastattelussa vastuuseen lannoittajia.

”Se, joka on tarjonnut sitä tuotetta [lannoitetta] sinne pellolle, on tässä nyt se ensisijainen vastuullinen taho. Kuka vie pellolle roskaantunutta tuotetta?”

Mikä sitten on tehokkainta? Avata paketit ehjänä ennen poisheittoa vai velvoittaa viljelijä tarkastamaan millikokoiset muovihippuset mädätekuormasta?