
Kaupoissa ja elintarviketehtaissa biojätteeseen heitettävät avaamattomat ruokapakkaukset aiheuttavat epäpuhtauksia kierrätyslannoitteissa.
Näin toteaa ympäristöministeriön työryhmän keväällä julkaistu mietintö.
MT kirjoitti ilmiöstä kaksi vuotta sitten: biokaasulaitoksilla murskattavasta pakkauksellisesta biojätteestä jää muovia lannoitteisiin, jotka jalostetaan laitoksen käyttämästä mädätteestä.
Laitosten puhdistustekniikka poistaa näkyvistä epäpuhtauksista suurimman osan, mutta viimeiset prosentit kertyvät lannoitteena käytetyn mädätteen mukana viljelysmaille. Silmälle näkymättömän mikromuovin määrää ei säännösten mukaan tarvitse mitata.
Selvityksiä on tehty, mutta ovatko käytännöt muuttuneet kahdessa vuodessa lainkaan?
"Suora kysymys, suora vastaus: ei ole", kertoo johtava tutkija Jani Salminen Suomen ympäristökeskuksesta.
”Kotitalouksille annetaan ohjeeksi pitää pakkaukset poissa biojätteestä, mutta kaupan ja elintarviketeollisuuden biojätettä voidaan edelleen kerätä pakkauksineen”, hän toteaa.

Salminen on ollut laatimassa ministeriön hyödyntämää Syken esiselvitystä biokaasulaitosten mädätejäännösten epäpuhtauksista. Selvityksen mukaan kierrätyslannoitteiden laatuun vaikutetaan keskeisesti sillä, minkälaista syötettä laitoksilla käytetään.
”Tarkoituksenmukaista olisi, että pakkaukset poistettaisiin ennen biojätteen murskaamista. Näin massa olisi alkujaankin puhtaampaa”, Salminen toteaa.
Kaikki eivät yhdy näkemykseen.
Eriävän mielipiteen työryhmän mietintöön jätti useampikin taho, muun muassa jäteyhtiöitä edustava Suomen Kiertovoima KIVO ry.

Eriävien mielipiteiden mukaan biojätteen puhtautta ei paranneta uusilla velvoitteilla pakkausten erottelusta. Kriitikot katsovat, että erottelu voidaan tehdä nykymallin mukaan.
”Mikään ei voita teknistä, hygieenistä prosessia jätteenkäsittelylaitoksessa”, sanoo KIVO ry:n toimitusjohtaja Jutta Laine-Ylijoki.
”Mitään uutta lainsäädäntöä ei tarvita. Kunhan vain katsotaan, että laitokset toimivat ympäristölupansa mukaisesti.”

Laine-Ylijoen mukaan tilanteeseen ei voida osoittaa syypäitä vain kaupan ja teollisuuden alalta, koska biojätettä saapuu laitoksille kaikkialta, missä sitä kerätään. Myös kotitalouksien jätteestä löytyy hänen mukaansa muovia, lautasliinoja, kosteuspyyhkeitä ja muuta sinne kuulumatonta.
Julkisuudessa olleet ongelmat liittyvät Laine-Ylijoen mukaan yksittäisiin tapauksiin ja toimijoihin. Vastuun hän ulottaa myös loppukäyttäjiin.
”Se, joka on tarjonnut sitä tuotetta [lannoitetta] sinne pellolle, on tässä nyt se ensisijainen vastuullinen taho. Kuka vie pellolle roskaantunutta tuotetta?”
Laine-Ylijoen mukaan ruokapakkausten avaaminen ja erottelu kaupan ja teollisuuden tiloissa olisi mahdottomuus.
”Syntypaikoissa ei varmuudella ole asianmukaisia tiloja eikä henkilökunnalla aikaa tai osaamista jätteenkäsittelyyn.”

Myös S-ryhmä katsoo, ettei erottelua voi tehdä myymälöissä. SOK:n ryhmäpäällikkö Sari Ristaniemen mukaan teollinen prosessi on tehokkain tapa, vaikka kauppa ei jätteistä syntyvien lannoitteiden puhtautta seuraakaan.
Toiminta on kaikkien säännösten ja lajitteluohjeiden mukaista, SOK:sta korostetaan.
”Kauppa on vain yksi toimija tässä ketjussa. Muita lähteitä ovat esimerkiksi puutarhajäte ja teollisuus”, Ristaniemi toteaa.
Kun Ristaniemeltä kysyy, miten käytäntö sopii SOK:n ympäristö- ja vastuullisuustavoitteisiin, hän vastaa:
”No, meille on tosi tärkeää, että niitä prosesseja laitoksilla saadaan kehitettyä niin, että se jätteen laadun varmistaminen on riittävää.”
Ristaniemen mukaan erottelu kaupassa lisäisi työvaiheita, jäteastioita ja työhön tarvittavia tiloja merkittävästi. Lajittelusta joutuisi myös maksamaan.
”Kyllä siitä kustannuksia syntyisi. Meillä on yli 1 000 erikokoista myymälää eli jokainen ulkopuolisen silmin pieneltäkin vaikuttava asia kertaantuu.”
Samalla kun KIVO ja SOK kuvaavat pakkausten avaamista työlääksi ja kalliiksi, myymälöissä jätteen määrä näyttää pienentyneen.

Kun MT heinäkuun lopulla kävi Prismassa tutustumassa myymättömien tuotteiden keräilyyn, ei pakkauksellista biojätettä syntynyt sinä päivänä lainkaan.
”Se määrä on vähentynyt todella roimasti oman työuran aikana”, kertoo yli 20 vuotta alalla työskennellyt Viikin Prisman apulaispäällikkö Pia Hirvonen.
Hirvosen mukaan jätettä vähentävät sisäänostojärjestelmien kehittyminen, vanhentuvien elintarvikkeiden punalaputus ja lahjoitukset ruoka-apuun.
Pakkauksineen hävitettäväksi jäävät Hirvosen mukaan lähinnä myymättömät leikkokukat ja pilaantuneet vihannekset. Lajittelun työturvallisuus- ja hygieniariskiä on paikan päällä vaikea todentaa, sillä S-ryhmä ei salli vierailua työtiloihin.
Toistaiseksi kukat ja vihannekset voidaan heittää pakkauksineen samaan jätepuristimeen, sillä lainsäädännön muutoksia ei ole näköpiirissä.
Ympäristöministeriöstä kerrotaan MT:lle, ettei keväällä julkaistun mietinnön perusteella ehditä hallituksen esityksiin tällä vaalikaudella.
Muovit biojätteissä odottavat siis seuraavan hallituksen pöydällä.