Turvapaikkauudistus tuskin helpottaa EU:n akuutteja kriisejä − myös jatkossa Puola, Unkari ja muut hangoittelijat voivat torpedoida hyvän tarkoituksen

Mitään ei ole sovittu ennen kuin kaikki on sovittu.

Tätä lausetta toistellaan aina, kun EU:n jäsenmaat vääntävät yhdessä Brysselin lainsäädäntökoneiston kanssa kiistellyistä lakiesityksistä.

Nyt toistellaan taas. Seitsemän vuotta valmisteltu maahanmuutto- ja turvapaikkauudistus on jäsenmaiden osalta yhtä palikkaa vaille valmis.

Se koskee ns. kriisimekanismia eli poikkeustoimia, joihin voidaan turvautua nopeasti kärjistyvissä pakolaiskriiseissä. Jäsenmaat ovat erimielisiä siitä, miten järeitä poikkeustoimet voivat käytännössä olla.

Jos tai kun sopu lähipäivinä syntyy, edessä on vielä kolmikantavääntö EU-parlamentin, jäsenmaiden muodostaman neuvoston ja EU-komission välillä. Italian Lampedusalla, Espanjan Kanariansaarilla tai Puolassa ja Liettuassa muhiviin pakolaiskriiseihin uudistus vaikuttaa aikaisintaan ensi vuoden lopulla. Eikä välttämättä silloinkaan.

Miksi näin? Siksi, että määräenemmistöllä syntyvä sopu jättää hampaankoloihin liian paljon ikäviä sattumia. Niiden vuoksi jäsenmaat ajautuvat lähes vääjäämättä törmäyskurssille, kun tilanne ulkorajoilla menee vaikeaksi.

Asetelmaa kärjistää se, että turvapaikanhakijoiden määrän kasvu on vahvistanut ulkomaalaisvastaisten voimien kannatusta. Saksassa laitaoikeistolainen Vaihtoehto Saksalle (AfD) on 22 prosentin kannatuksellaan ohittanut heittämällä liittokansleri Olaf Scholzin sosiaalidemokraatit (SPD), joka yltää enää 17 prosenttiin.

Nimenomaan Saksa on kärhämöintien keskiössä. EU:n suurin jäsenmaa haluaa toisaalta kiristää maahanmuuttolinjaa ja toisaalta pitää huolta siitä, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Tämä tasapainoilu hajottaa myös Saksan hallituksen rivejä.

Turvapaikkauudistusta ei odotuksista huolimatta saatu kuluneella viikolla maaliin, koska Italia ja Saksa riitelevät Välimerellä pakolaisveneitä pelastavista humanitäärisistä järjestöistä. Italian pääministeri Georgia Meloni on äkämystynyt, koska Saksa rahoittaa näitä järjestöjä ja vaatii, että kriisimekanismilla pitää voida rajoittaa pelastustoimintaa.

Melonin hallitusta kismittää lisäksi se, että Ranska on käytännössä sulkenut rajansa Lampedusalle tulleilta turvapaikanhakijoilta. Jotakuinkin kaikki ovat tyytymättömiä EU:n ja Tunisian kaltaisten kauttakulkumaiden välisiin sopimuksiin, joilla pakolaisvirtoja yritetään tyrehdyttää.

Puola, Unkari, Itävalta ja Tsekki pitävät kriisimekanismia liian lepsuna. Niiden mielestä lepsuilusta vastaa Saksan hallitus. Samaan aikaan Saksa taas syyttää EU:n komission tuella Puolan konsuliviranomaisia siitä, että ne ovat myöntäneet lahjuksia vastaan työlupia EU-alueelle.

Ehkä kaikkein eniten EU-rivejä hajottaa edelleen jäsenmailta vaadittava keskinäinen solidaarisuus. Puolalta ja Unkarilta pakolaispaineeseen joutuneiden jäsenmaiden on turha jatkossakaan odottaa apua. Suomen hallitus korostaa taakanjaon vapaaehtoisuutta, joka pakolaisasioissa pääsääntöisesti tarkoittaa, että taakkaa ei haluta jakaa.

Kaikki edellä esitelty on kehno perusta maahanmuutto- ja turvapaikkauudistukselle, jos sellainen ensi kevääseen mennessä syntyy. Jäsenmaiden väliset erimielisyydet johtavat helposti siihen, ettei sovitusta pidetä kiinni. Tämä on nähty jo nyt voimassa olevien turvapaikkasopimusten kanssa.

Ukrainaan hyökännyt Vladimir Putin käyttää pakolaisia aseena repiäkseen Ukrainaa tukevaa EU-rintamaa. Paine kasvaa parhaillaan erityisesti Puolan ja Liettuan rajoilla. Se voi kuitenkin koska tahansa osua myös Nato-Suomeen, jota on viime viikkoina ruoskittu Venäjän mediassa.

Siksi myös Suomen kannalta on huolestuttavaa, jos EU:n uusi maahanmuutto- ja turvapaikkalainsäädäntö ja erityisesti sen kriisimekanismi kutistuu jäsenmaiden hankausten vuoksi kuolleeksi kirjaimeksi.