Suomessa tehdään maahanmuuttajien kanssa yksi kohtalokas virhe − mallia kannattaisi ottaa Ruotsista

Vietin alkukesästä kaksi viikkoa Tukholmassa toimittajille räätälöidyn ruotsin kielikurssin merkeissä. Kielitaidon ohella karttui myös ymmärrys länsinaapurin elämänmenosta.

Ruotsi on maahanmuuttajien maa. Noin joka viides Ruotsissa asuva ihminen on saapunut sinne maan rajojen ulkopuolelta. Suomessa maahanmuuttajia on paljon vähemmän, mutta määrä kasvaa meilläkin.

Ruotsissa maahanmuutossa on tehty virheitäkin. Tietyissä maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä sosiaaliset ongelmat ja rikollisuus ovat karanneet käsistä. Samalla on syytä havaita, että Tukholman kantakaupungissa ja kantaruotsalaisilla alueilla on edelleen erittäin turvallista. Maahanmuutto on luonut Ruotsiin valtavan työvoimareservin ja tuonut hurjan määrän eri alojen osaajia.

Suomi ja Ruotsi ovat monella tapaa hyvin samankaltaisia yhteiskuntia, mutta selkeitä erojakin on havaittavissa. Yksi eroavaisuus on, miten omaan äidinkieleen suhtaudutaan.

Ruotsissa lähdetään siitä, että maan virallinen kieli on ruotsi, ja sitä pitää kaikkien oppia. Kielen osaamista edellytetään asiakaspalvelutilanteissa. Vaikka ruotsalaiset puhuvat keskimäärin erinomaista englantia, ei siihen vaihdeta kesken kaiken.

Länsinaapurissa ymmärretään, että pieni alkukitka kuuluu asiaan, kun uutta kieltä omaksutaan. Lopulta maahanmuuttajalle itselleen tehdään suuri palvelus, kun häneltä edellytetään kantaväestön kielen oppimista. Vaikka englanti on maailmanlaajuinen yleiskieli, lingua franca, ei maahanmuuttaja koskaan integroidu täysin uuteen kotimaahansa, jos kohdemaan kieli jää oppimatta.

Suomalaisilla on ruotsalaisia heikompi kansallinen itsetunto. Ruotsin pörheys juontaa juurensa vuosisataiseen suurvaltahistoriaan. Tervettä itseluottamusta kielipolitiikkaan tarvittaisiin meilläkin, sillä väestömme näyttää todennäköisesti hyvin erilaiselta muutaman kymmenen vuoden päästä. Käytännössä nyt päätetään, säilyykö suomen kielen asema jatkossakin vahvana vai annetaanko sen rapautua yhteiskunnassamme.

Suomalaiset ihannoivat englannin kieltä. Se on tietysti käytännössä pakollista oppia ylivertaisen kansainvälisen merkittävyytensä takia. Kuitenkin on aito riski, että pienemmät kielialueet jäävät ajan saatossa jalkoihin.

Uppsala on vilkas yliopistokaupunki, jonka katukuvassa näkee paljon ulkomailta muuttaneita. Kuva: Jukka Koivula

Suomen väestöpyramidi seisoo ylösalaisin, eikä yhteiskunta nytkään pyörisi ilman ulkomaista työvoimaa. Populistiset puheet eivät sitä muuksi muuta, että Suomi tarvitsee jatkossa vielä huomattavasti nykyistä enemmän työperäistä maahanmuuttoa.

Maahanmuuttajilta on kuitenkin edellytettävä täysimääräistä sitoutumista lainsäädäntöön sekä myös riittävää kiinnittymistä täkäläiseen elämänmenoon. Suomessa esimerkiksi sukupuolten välinen tasa-arvo on aivan keskeinen asia.

Myös kielitaidon on syytä olla riittävällä tasolla. Kielitaidottomuus voi johtaa vakaviin ongelmiin ja jopa vaaratilanteisiin. Yle uutisoi, että kielitaidottomat hoitajat ovat laatineet kirjauksia käännössovelluksen avulla. Kävi ilmi, etteivät he edes kykenisi selvittämään lääkehoitolupia varten vaadittavia teoriakokeita.

Valtion täytyy tukea maahanmuuttajia suomen kielen opiskelussa.

Kansallisen kielipolitiikan kunnianhimoa on nostettava tuntuvasti, sillä pienen kielialueen olemassaolo ei ole itsestäänselvyys maailmassa, jossa englannin ja muutaman muun maailmankielen ylivalta kasvaa. Hiljainen omasta kielestä luopuminen tieteen, työelämän ja jopa hallinnon kielenä olisi raskas virhe.

Yle: Ylen selvitys: Kotihoitajat tekivät asiakasraportit Google translatella