Outokumpu Chrome Oy tuottaa kromia Kemin kaupungin pohjoispuolella. Kuva: Pekka Fali
Uusi asetus edistäisi kaivosteollisuutta EU:ssa ja vähentäisi riippuvuutta Kiinasta, mutta entä luonto? ”Suomelle jää käteen pilaantunut ympäristö”
Asetus edistäisi EU:n omavaraisuutta esimerkiksi sähköistymiseen tarvittavien koboltin ja litiumin tuotannossa. Toisaalta se on herättänyt huolta ympäristöasioista.Tilaajalle
Terrafamen monimetallikaivos Sotkamossa tuottaa pääasiassa nikkeliä ja sinkkiä. Kuva: Pentti VänskäEU:n asetus kriittisten raaka-aineiden saatavuudesta tuo Suomelle paljon mahdollisuuksia, arvioi Geotutkimuskeskuksen pääjohtaja Kimmo Tiilikainen.
Euroopan parlamentti hyväksyi torstaina kantansa asetukseen, jonka tarkoituksena on edistää kriittisten raaka-aineiden saatavuutta EU:ssa. Kriittiset raaka-aineet tarkoittavat esimerkiksi älypuhelimissa, sähköautoissa ja aurinkopaneeleissa tarvittavia raaka-aineita, kuten kobolttia ja litiumia.
Strategisten raaka-aineiden lupaprosesseja on tarkoitus nopeuttaa asettamalla niiden enimmäisajaksi 24 kuukautta.
”Saatavuuden parantuminen tapahtuu kahta kautta: Lisäämällä omaa tuotantoa ja jalostusta sekä monipuolistamalla kauppakumppanuuksia”, Tiilikainen sanoo. Tällä hetkellä EU on riippuvainen Kiinan tuonnista.
Tiilikaisen mukaan Suomen maaperästä löytyy kriittisiä raaka-aineita. Teollisuus toisi Suomeen myös kovasti kaivattuja työpaikkoja.
”Kun raaka-aineen tarve kasvaa, kannattaa hyödyntää vanhojen kaivosalueiden jätteitä ensin.” Kimmo Tiilikainen
Europarlamentaarikko Mauri Pekkarisen (kesk.) mukaan energiariippuvuus Venäjästä opetti, eikä samaa virhettä saa toistaa kriittisissä raaka-aineissa.
”Olemme nyt lähes kaikissa modernin teollisuuden ja talouden tarvitsemissa avainraaka-aineissa lähes täysin Kiinan ja sen verkostojen varassa”, Pekkarinen sanoo tiedotteessa.
Pekkarisen mukaan asetus on yritys oikeaan suuntaan ja lupaprosessien supistaminen vuoteen ja kahteen on oikein.
”Ratkaisujen kestävyydestä ei pidä kuitenkaan tinkiä. Kymmenen prosentin oman tuotannon tavoite ei ole paljon, mutta se on hyvä alku. Meidän on uudistettava perusteellisesti myös kierrätys.”
Tiilikainen muistuttaa, että kierrättää voi vain sellaisia raaka-aineita, joita on jo olemassa.
”Nyt puuttuu ensimmäinenkin sukupolvi kriittisiä raaka-aineita, ja ne tulevat kierrätykseen vasta elinkaarensa päässä. GTK:n ajatus on jo vuosia ollut, että kun raaka-aineen tarve kasvaa, kannattaa hyödyntää vanhojen kaivosalueiden jätteitä ensin. Siellä on valmiiksi louhittuja aineita, joita nyt tarvitaan, mutta ei ole tarvittu muutamia kymmeniä vuosia sitten”, Tiilikainen sanoo.
”Vaarana on, että periferia-alueista, kuten Pohjois-Suomesta tulee EU:n raaka-ainepankki.” Sirpa Pietikäinen
Asetus on herättänyt myös huolta ja vastustusta. Kokoomusmeppi Sirpa Pietikäinen suhtautuu siihen varauksella.
Pietikäisen mukaan asetuksen tausta-ajatus on hyvä, mutta todellisuudessa ehdotus on katastrofaalinen.
”Vaarana on, että periferia-alueista, kuten Pohjois-Suomesta, tulee EU:n raaka-ainepankki, joissa uudet kaivokset louhivat EU:n kasvavaan kysyntään raaka-aineita. Raaka-aineet virtaavat keskuksiin ja Suomelle jää käteen pilaantunut ympäristö ja siivoaminen”, Pietikäinen sanoo tiedotteessa.
”Myös paikallisten yhteisöjen, kuten saamelaisten, oikeudet ja vaikuttamismahdollisuudet ovat uhattuina, kun kaivoksia pikakäynnistetään.”
Onko kriittisiä aineita koskevasta asetuksesta syytä huolestua? Kimmo Tiilikaisen mukaan syytä paniikkiin ei ole.
”Helposti ajatellaan, että kairataanko tässä joka paikka reikäjuustolle. Loppujen lopuksi strategisten raaka-aineiden tarpeet ovat esimerkiksi rautamalmin tai kivihihiilen kaivuun verrattuna volyymiltaan maailmanlaajuisesti pieniä, vaikka niitä tarvitaankin moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna”, Tiilikainen sanoo.
Asetus ei tule ylittämään Suomen omaa lainsäädäntöä. Kaivosten luvitus tulee sen mukaan, mitkä hankkeet tuottavat parhaat kokonaisvaikutukset.
”Eduskunta tiukensi kaivoslakia viime vaalikaudella ja siinä tuli rajoituksia esimerkiksi malminetsintään. Ei tarvitse olla huolissaan, että maanomistajien oikeuksia poljettaisiin”, Tiilikainen sanoo.
”Huoli ympäristöstä on otettava vakavasti. Mitä enemmän materiaaleja tarvitaan, sitä korkeampia ympäristökriteerejä on noudatettava.”
Tiilikainen nostaa esimerkiksi metsäteollisuuden, jonka vaikutukset vesistöihin herättivät huolta vielä 50–60 vuotta sitten. Tiukentuneen sääntelyn seurauksena yritysten ympäristövaikutukset ottivat harppauksen parempaan, eikä niistä enää nykyään olla juurikaan huolissaan.
”Varmaan voidaan olettaa, että tämä pystytään tekemään muillakin toimialaloilla”, Tiilikainen pohtii.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
