Stubb putoaa syvästä päästä altaaseen − myös Suomeen kohdistuu uhkia poikkeuksellisen räjähdysherkässä maailmantilanteessa

”Älkää kysykö Ukrainalta, koska sota loppuu. Kysykää itseltänne, miksi Putin pystyy edelleen jatkamaan sitä?”

Kenellekään ei ollut yllätys, että tämän avainkysymyksen kansainvälisen turvallisuuspolitiikan kermalle esitti Münchenissä Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi.

Kaikista tukipäätöksistä, turvallisuussopimuksista ja turvallisuuskokouksen paatoksellisista puheista huolimatta karu totuus on, että Yhdysvaltain ja Euroopan unionin johtama rintama ei tue ukrainalaisia riittävästi eikä varsinkaan riittävän nopeasti.

Kaksi vuotta jatkuneessa Ukrainan sodassa ollaan edelleen kaukana tilanteesta, jossa Venäjän presidentti Vladimir Putin pystytään painostamaan Ukrainan ja koko Euroopan kannalta siedettävään rauhaan.

Rintamalla tilanne muuttuu koko ajan huolestuttavammaksi. Ammuspulasta kärsivä Ukraina joutui viikonloppuna vetäytymään Avdiivkan kaupungista.

Kaikki tämä tarkoittaa, että Venäjä on kasvava uhka koko Euroopalle ja erityisesti rajanaapureilleen − myös Suomelle.

Nato-jäsenyys lisää turvallisuutta, mutta ei välttämättä riittävästi. Ei varsinkaan, jos USA vetäytyy Natosta eikä Eurooppa pysty vahvistamaan omaa turvallisuuttaan nopeasti ja tehokkaasti.

Jo pelkästään Ukrainan tilanne on 1. maaliskuuta työnsä tasavallan presidenttinä aloittavalle Alexander Stubbille pudotus syvästä päästä altaaseen.

Maaliskuun 1. päivänä työnsä presidenttinä aloittava Alexander Stubb ei usko, että USA vetäytyy Ukrainaa tukevasta rintamasta. Kuva: Sanne Katainen

Münchenissä turvallisuuskokouksen päätöspäivänä pitämässään tiedotustilaisuudessa Stubb korosti olevansa mukana Firenzen Eurooppa-instituutin professorina, ei presidenttinä. Kansainväliset toimittajat elivät kuitenkin siinä toivossa, että tuleva valtionpäämies Stubb lataa samanlaisia suoraviivaisia näkemyksiä, joita professori Stubbilla oli tapana auliisti jakaa.

Hän ei tuottanut pettymystä, vaikka sovitteli sanansa selvästi aiempaa varovaisemmin. Yksi linjaus nousi heti otsikoihin. Stubbin mukaan Venäjä on saatettava vastuuseen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin ”poliittisesta murhasta”.

Münchenin turvallisuuskokouksen konkari halusi selvästi kerta palaavansa kansainvälisten suhteiden analysoijasta ”vanhojen ystävien ja kollegoiden pariin” politiikan tekijäksi.

Vanhoista hyvistä ajoista, joihin Stubb itse viittasi, on kuitenkin vierähtänyt hyvä tovi. Geopoliittinen tilanne on kimurantimpi kuin hänen ministeriaikoinaan eivätkä Nato-maan haasteet rajoitu pelkästään Ukrainan sotaan.

Gazan kriisi Lähi-idässä uhkaa laajentua. USA:n ja Iranin välinen vastakkainasettelu tuntuu kärjistyvän. Myös Aasiassa on monta räjähdysherkkää ruutitynnyriä.

Stubb painotti kuitenkin Ukrainaa ja nosti Münchenin kahdenvälisistä tapaamisistaan keskeisimmäksi keskustelut Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin kanssa.

”Hätä on suuri Ukrainassa”, Stubb myönsi, mutta näki silti valoa tunnelin päässä.

Hän muistutti, että G7-maat, Saksa ja Ranska etunenässä, solmivat turvallisuussopimuksia Ukrainan kanssa. Samaan aikaa Zelenskyi ja sveitsiläiset tunnustelevat mahdollisuutta uuden rauhankokouksen järjestämiseksi.

Stubbin mielestä lännen ei pidä ruoskia itseään liikaa. Jos Ukrainan tukemisessa olisi epäonnistuttu, Ukrainaa ei enää olisi, hän tähdensi.

Stubb on Yhdysvaltain suhteenkin optimisti. Hän ei usko, että USA vetäytyy Ukrainaa tukevasta rintamasta tai Euroopan puolustamisesta. Ei edes siinä tapauksessa, että Donald Trump valitaan presidentiksi.

”Yhdysvallat haluaa olla suurvalta”, Stubb korosti eikä vetäytyminen Euroopasta ja Ukrainasta hänen mukaansa sovi tähän kuvaan. Monet turvallisuuskokouksen panelisteista ja puhujista olivat toista mieltä.

Republikaanisenaattori Pete Rickettsille laittomien maahanmuuttajien vyöry Meksikosta USA:han on samanlainen ”invaasio” kuin Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Siksi kongressin on vaikea tehdä päätöstä Ukrainalle jyvitetystä 60 miljardin dollarin apupaketista.

Münchenissä painotettiin useaan eri otteeseen, että Euroopan on vahvistettava omaa puolustustaan USA:n vaalituloksesta riippumatta ja että tässä ollaan jo pahasti myöhässä.

Yksi syy on se, että Saksan ja Ranskan on ilmeisen vaikea yhdistää voimiaan. EU:n mahtimaat riitelevät siitä kumpi on tukenut Ukrainaa riittävästi ja kumpi ei. Myös näkemykset Euroopan omasta ydinpelotteesta menevät pahasti ristiin.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron toisti vuosi sitten Münchenissä ehdotuksensa, jonka mukaan Ranskan ydinaseista pitäisi tehdä koko Eurooppaa suojaava pelote.

Saksa väistää tämän keskustelun kokonaan. Se oli myös Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergille Münchenissä selvästi epämukava aihe. Macron itse ei ilmestynyt kokoukseen lainkaan.

Alexander Stubb noudatti Münchenissä samaa varovaisuutta kuin Scholz ja Stoltenberg. Jo pelkästään keskustelu Venäjän vastaisesta eurooppalaisesta ydinpelotteesta osoittaa kuitenkin, että meillä presidentti vaihtuu erittäin vaikeissa ja poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Turvallisuuskokouksen päätöspaneelissa Stubb sai viimeisen kerran pitkään aikaan mahdollisuuden esiintyä päätöksentekijän vastuista vapaana turvallisuuspolitiikan visioijana. Hän yritti valaa uskoa yleisöön, jota synkkä geopoliittinen tilanne selvästi huolestutti.

”Älkää aliarvioiko ihmisten kykyä löytää ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin”, Stubb viestitti.