
Pelissä oli Euroopan turvallisuus ja tulevaisuus. Tähän huutoon EU-johtajat kiistatta vastasivat Brysselin ylimääräisessä huippukokouksessa.
Kaikki 27 jäsenmaata tukevat Venäjää vastaan taistelevaa Ukrainaa yhtenäisenä rintamana − ainakin taloudellisesti. Unkarin pääministeri Viktor Orbán, paimennettiin ruotuun odotettua nopeammin ja tylymmin.
EU-johtajat tekivät sekä yhdessä että erikseen Orbánille selväksi, että 50 miljardin euron taloudellinen tukipaketti junaillaan Ukrainalle joka tapauksessa. Jos Unkari ei olisi ollut valmis puoltamaan tätä ratkaisua, sen oma talous olisi romahtanut, koska muut olivat valmiita järeisiin toimenpiteisiin.
Suomen pääministeri Petteri Orpo (kok.) kuvasi tätä suoraviivaista kiristämistä tiedotustilaisuudessa pehmeämmin sanakääntein. Hänen mielestään ratkaisun avain oli 26 jäsenmaan yhtenäisyys, jota Unkarin johtaja ei pystynyt horjuttamaan.
Ukrainalle EU-johtajien päätös on suuri helpotus, koska Yhdysvaltain taloudellinen tuki on hiipumassa. Sotilaallisella puolella EU-maat eivät kuitenkaan saavuttaneet samanlaista läpimurtoa. Konsensus jäi hauraammaksi.
Saksan liittokansleri Olaf Scholz vaati etukäteen jäsenmailta perusteellista keskustelua siitä, miten vahvasti kukin sitoutuu jatkossa antamaan aseapua ukrainalaisille.
Keskustelu käytiin. Lopputulema oli, että EU-maat toimittavat Ukrainalle tänä vuonna aseita yli 20 miljardin arvosta
Kaikki jäsenmaat eivät kuitenkaan ole tässä kokonaisuudessa mukana. Suurimmasta osasta, eli noin kahdeksasta miljardista vastaa Saksa.
Ranskan presidentti Emmanuel Macronilta Scholz ei saanut toivomaansa lupausta selvästi tähänastista mittavammasta aseavusta Ukrainalle.
EU:n toiseksi suurimman kansantalouden panos on tähän mennessä ollut selvästi kuin vaatimattomampi kuin monien pienempien EU-maiden. Myös Suomi on saksalaisen IfW-tutkimuslaitoksen keräämien tietojen mukaan tukenut Ukrainaa sotilaallisesti enemmän kuin Ranska.
Macron esikuntineen on korostanut, etteivät IfW:n luvut kerro koko totuutta ja että Ranska, toisin kuin Saksa, on toimittanut Ukrainalle sotamenestyksen kannalta tärkeätä aseistusta.
Väitteessä on totta vähintään toinen puoli. Scholz ei edelleenkään suostu siunaamaan tehokkaiden Taurus-ohjusten toimittamista ukrainalaisille.
Tämä EU:n mahtimaiden välinen särö on merkittävä. Se voi olla jopa ratkaiseva sodan lopputuloksen kannalta.
EU-maiden syystä suitsutettua yhtenäisyyttä varjostaa myös toinen avoin kysymys, joka mitä ilmeisimmin jälleen kerran myös sivuutettiin myös Brysselin huippukokouksessa. EU ja sen mahtimaat eivät edelleenkään ole yksiselitteisesti ja yhtenä rintamana määritelleet, miksi Ukrainaa tuetaan − minkälaiseen sodan lopputulokseen tukipaketeilla pyritään?
Toiset muotoilevat muita suoremmin, ettei Venäjä saa voittaa. Jotkut taas korostavat mieluummin, ettei Ukraina saa romahtaa. Ukrainan voitosta tai menetettyjen alueiden takaisin valtaamisesta ei puhu enää juuri kukaan. Ei ainakaan vakavasti.
Ukrainan kannalta mahdollisimman oikeudenmukaiseen rauhanratkaisuun pyrkiminen ja maan tulevan puolustuskyvyn varmistaminen lienevät tällä hetkellä kaikkein realistisimpia tavoitteita.
EU-johtajilta on kuitenkin turha odottaa lähiaikoina tämänsuuntaista poliittista linjausta. Standardivastaus on yhä edelleen, että sotilaallisen tavoitteen asettaa Ukraina, jota tuetaan niin kauan kuin on tarpeen
Poliittinen paine kuitenkin kasvaa. Kansalaisten tuki Ukrainaan miljardeja pumppaaville EU-maiden hallituksille on tähän asti ollut ihailtavan varauksetonta useimmissa Euroopan maissa, mutta ikuista se ei ole.
Yhdysvalloissa tuuli on jo kääntymässä. Donald Trumpin todennäköinen paluu Valkoisen talon isännäksi vuoden päästä, muuttaa asetelmaa vääjäämättä − ja todennäköisesti huonompaan suuntaan.
Myös Euroopassa sodan kielteiset seuraukset aiheuttavat yhä enemmän levottomuutta. Näkyvimpänä esimerkkinä tästä ovat maataloustuottajien mielenosoitukset Ukrainan halpatuontia vastaan.