Ulospäin näyttää siltä, että Saksan liittokansleri Olaf Scholz (oik.) ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron (kesk.) tukevat Ukrainaa ja presidentti Volodymyr Zelenskyiä hyvin yksituumaisesti. Kuva: Sarah Meyssonnier
Trump tulee, mutta EU ei ole valmis – MT kertoo, miksi ei ja mitä Euroopan turvallisuuden vahvistamiseksi pitäisi tehdä
Eurooppa selvisi kiinteistömiljardöörin edellisestä kaudesta kohtuullisesti. Ensi vuonna mahdollisesti alkava on joko synkkä tai sysimusta.TilaajalleMünchen
Donald Trump näyttää ainakin tällä hetkellä jyräävän vastustamattomasti kohti toista presidenttikautta kaikista skandaaleista huolimatta. Kuva: Chip Somodevilla”Meidän eurooppalaisten pitää nyt ottaa kohtalo omiin käsiimme.”
Lause on vuodelta 2017. Sanoja oli Saksan liittokansleri Angela Merkel. Takana oli kaksi huippukokousta juuri työnsä aloittaneen Yhdysvaltain 45. presidentin Donald Trumpin kanssa.
Ne aiheuttivat henkisiä ruhjeita EU-johtajille. Merkel puki tunnelmat sanoiksi, mutta ei ollut sanojensa mittainen. Eurooppa ei ottanut hänen eikä kenenkään muunkaan johdolla kohtaloa konkreettisesti omiin käsiinsä.
Nyt tiedetään, että jo vuonna 2020 Trump antoi myrskyvaroituksen: USA ei hänen johdollaan puolustaisi hyökkäyksen kohteeksi joutuvaa Eurooppaa. Eli Yhdysvallat pyyhkisi tiukan paikan tullen pöytää Naton viidennellä artiklalla. Sillä, jonka varaan myös Suomen turvallisuus Nato-jäsenyyden myötä rakentuu.
Samansuuntaisia uhkailuja Naton hylkäämisestä oli kuultu jo aiemmin. Siitä huolimatta EU-maat ovat tehneet Trumpin ensimmäisellä kaudella ja Bidenin presidenttikauden alkuvuosina kovin vähän vahvistaakseen Euroopan omaa puolustusta.
Puolustusmenoissa ei nähty hyppäystä ylöspäin. Puolustusteollinen yhteistyö eteni yhtä takkuisesti kuin ennenkin. Vuonna 1989 EU-maiden yhteenlaskettu sotilashenkilöstön määrä oli vielä 3,4 miljoonaa. Vuonna 2022 se oli pudonnut 1,3 miljoonaan.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron puhui taas paljon, mutta teki vähän. Hänen aloitteensa Ranskan ydinkärkien kytkemisestä osaksi Euroopan yhteistä puolustusta ei herättänyt vastakaikua. Ei varsinkaan Berliinissä.
Kaksi vuotta sitten Eurooppaan hyökättiin. Presidentti Vladimir Putinin johtama Venäjä lähti valloittamaan läntisten demokratioiden yhteisöön pyrkivää Ukrainaa.
EU-maat ovat tehneet Trumpin ensimmäisellä kaudella ja Bidenin presidenttikauden alkuvuosina kovin vähän vahvistaakseen Euroopan omaa puolustusta.
Onneksi Yhdysvalloissa valta ehti vaihtua. Trump ei päässyt toteuttamaan uhkaustaan. Hän luovutti tammikuussa 2020 Valkoisen talon avaimet Joe Bidenille.
Biden nosti Yhdysvaltain ja Euroopan yhteistyön entiseen loistoonsa. USA:n taloudellisen ja sotilaallisen tuen ansiosta ukrainalaiset ovat pystyneet panemaan kampoihin Putinin sotakoneelle.
Sota on hitsannut EU-Eurooppaa kiistatta yhteen. Venäjää vastaan on asetettu pakotteita yhtenä rintamana ja Ukrainaa on tuettu, mutta ei kumpaakaan riittävästi. Maanosan puolustuksen vahvistamiseen ei ole piiskattu kunnolla lisää vauhtia. Ei yhdessä eikä erikseen.
Pitkään Naton 31 jäsenmaasta vain yksitoista käytti puolustusmenoihin kaksi prosenttia kansantuotteesta. Kahdeksan niistä oli joko Venäjän tai Ukrainan rajanaapureita.
Tuoreimman tilaston mukaan tuohon kahden prosentin kerhoon kuuluu jo 18 jäsenmaata. Jopa Saksa on mukana ensimmäisen kerran 30 vuoteen. Mutta sekin on asiantuntijoiden mielestä edelleen laiha lohtu.
Jos Biden häviää marraskuun vaalit, asetelma Euroopassa ja Ukrainassa muuttuu asiantuntijoiden mukaan joko synkäksi tai sysimustaksi.
Trump on jo kampanjatilaisuudessa ehtinyt terävöittää taannoista myrskyvaroitustaan. Hän antaa ymmärtää, että Venäjä saa tehdä Euroopalle ”mitä helvettiä haluaa”, jos Nato-liittolaiset eivät panosta enemmän omaan puolustukseensa.
Republikaanien todennäköisen ehdokkaan letkautukset olivat esillä Naton puolustusministerikokouksessa ja kansainvälisen turvallisuuspolitiikan eliitti keskustelee niistä taatusti alkavassa Münchenin turvallisuuskokouksessa.
”Seuraukset ovat kohtalokkaita, mutta vielä ei tiedetä, miten kohtalokkaita”, Saksan puolustusvoimien yliopiston professori Carlo Masala painottaa.
”Kyllä on syytä olla huolissaan. On aidosti mahdollista, että Trump valitaan ja todennäköisesti seuraukset ovat kielteisiä”, Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg muotoilee.
”Euroopan ulkopoliittiset päämäärät ovat vaakalaudalla tai ainakin hankalammin saavutettavissa. Se on päivänselvää”, hän lisää.
Kristillisdemokraatteja (CDU) edustava Saksan liittopäivien ulkoasiainvalaiokunnan entinen puheenjohtaja, kokenut ulkopoliitikko Norbert Röttgen korostaa MT:lle, että Trump on toisella kaudellaan vääjäämättä entistä agressiivisempi ja arvaamattomampi.
On aidosti mahdollista, että Trump valitaan ja todennäköisesti seuraukset ovat kielteisiä
Trumpin aseenkantajat ovat valmistelleet paluuta pitkään ja perusteellisesti. Kaikki se paha, mihin EU:ssa pitäisi varautua, toteutetaan ilman ykköskauden kaaosta tehokkaammin ja johdonmukaisemmin.
Mitä kaikkea pahaa ja kohtalokasta Trump sitten voi toisella kaudellaan tehdä? Kaikkein pahin kulminoituu Ukrainaan. Siihen, miten sota jatkuu ja mihin se päättyy.
"Olen aivan varma, että Trump lopettaa Ukrainan taloudellisen ja sotilaallisen tukemisen heti”, Röttgen vakuuttaa.
”Jos Trump sanoo, ettei USA puolusta hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Nato-Eurooppaa, miksi hän puolustaisi Natoon kuulumatonta maata”, Masala säestää.
Ukraina-tukien jatko voi olla yksi Yhdysvaltain presidentinvaalien avainkysymyksistä. Biden ei ole saanut kongressissa läpi 60 miljardin dollarin talousapupakettia Ukrainalle. Ja tuskin saa ennen vaaleja.
EU-maat runnoivat Ukrainalle 50 miljardin euron tukipaketin neljäksi vuodeksi. Se ei kuitenkaan riitä, jos USA vääntää rahahanat kiinni. IMF laskee, että Ukraina tarvitsisi jo tänä 40 miljardia dollaria pitääkseen talouden pyörät pyörimässä.
Jos Yhdysvallat heittää pyyhkeen kevään, Euroopan on otettava päävastuu Ukrainan tukemisesta. Erityisesti sotilasapu on ukrainalaisille elintärkeää, mutta asiantuntijat ovat kaikkea muuta kuin toiveikkaita sen suhteen, mihin EU-maat kykenevät.
”Suuret maat eivät tee tarpeeksi. Ranska vetäytyy vastuusta ja Saksa harkitsee jokaista tukipäätöstä liian kauan”, Tuomas Forsberg moittii.
Kielin maailmantalouden tutkimuslaitoksen (IfW) keräämien tietojen mukaan Saksa on USA:n jälkeen euromääräisesti Ukrainan suurin sotilaallinen tukija. Ranskan panos on pienempi kuin Suomen.
Jos Trump sanoo, ettei USA puolusta hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Nato-Eurooppaa, miksi hän puolustaisi Natoon kuulumatonta maata?
”Me tuemme EU-maista eniten, mutta me tuemme liian vähän”, Röttgen sanoo.
Hän pitää valitettavana sitä, että kiistely sotilasavun laadusta ja määrästä myrkyttää Ranskan ja Saksan jo muutenkin nihkeäksi näivettynyttä yhteistyötä.
Koko EU:n tukipolitiikan lohduttomin konkrussi on se, ettei Ukrainalle ole pystytty toimittamaan riittävästi tykinammuksia.
”Se hämmentää eniten. Sen ei pitäisi olla niin vaikeata”, Forsberg alleviivaa.
”Teollisuus pystyisi kyllä valmistamaan niitä, mutta jäsenmailta ei tule tilauksia. Meidän teollisuutemme on paljon suorituskykyisempi kuin Venäjän, mutta meiltä puuttuu poliittista tahtoa”, Röttgen puhisee.
Kiistely sotilasavun laadusta ja määrästä myrkyttää Ranskan ja Saksan jo muutenkin nihkeäksi näivettynyttä yhteistyötä.
Carlo Masalan mukaan ammukset eivät ole edes suurin haaste, jos tai kun USA:n tuki hiipuu.
”Ammuksissa kompensoiminen vielä ehkä onnistuu, vaikkakin liian hitaasti, mutta ohjusten ja täsmäaseiden kanssa ei.”
Eikä tahti ole muuttumassa, koska EU ei näissä asioissa ole niin yhtenäinen kuin annetaan ymmärtää.
”Keski- ja Itä-Euroopassa sekä pohjoisessa Ukrainan sotaan liittyvät riskit ymmärretään. Etelämpänä ja myös Ranskassa, laiton maahanmuutto Välimeren kautta on polttavampi kysymys. Saksa tasapainoilee näiden leirien välissä”, Masala erittelee
Röttgenillä on oma selityksensä sille, miksi Saksa jarruttelee. Tuorein esimerkki ovat tehokkaat Taurus-ohjukset, joita Ukraina välttämättä tarvitsisi puolustustaistelussaan.
”Liittokansleri Scholzille ja osalle Saksan sosiaalidemokraateista Venäjä oli, on ja pysyy tärkeämpänä Euroopan turvallisuuden kannalta kuin Venäjän ja Saksan väliin jäävät maat”, saksalainen oppositiopoliitikko väittää.
Väite on kova, mutta ei ennenkuulumaton. Käytännössä se tarkoittaa, että Saksan demarit ajattelevat edelleen enemmän Venäjän kuin Nato-naapuriensa etuja.
Röttgenin mukaan Scholz haluaa tulevaisuuden varalta pitää yllä jonkinlaista suhdetta Venäjään. Sillä, että tehokkaita aseita ei toimiteta Ukrainaan, lähetetään signaali Moskovaan.
Kun lähtökohta on tällainen, EU-maiden on vaikea tehdä yhteistä linjausta Ukrainan tukemisesta entistä väkevämmin, vaikka sitä tarvittaisiin nyt kipeämmin kuin koskaan.
”Ei riitä, että tuetaan niin pitkään kuin on tarpeen. Lisäksi pitäisi korostaa, että tuen varmistamiseksi tehdään kaikki voitava”, Masala alleviivaa. Hän kytkisi tukeen yksiselitteinen tavoitteen: Venäjä ei saa voittaa.
”Putinin pitää sisäistää, että jatkamalla sotaa hän todennäköisesti menettää enemmän kuin voittaa.”
EU-maat eivät kuitenkaan edelleenkään taivu tällaiseen yhteiseen tavoitteenasetteluun ja Ukraina-tukien merkittävään kasvattamiseen, vaikka riski Trumpin paluusta kasvaa,
”Jo kaksi vuotta sitten olisi pitänyt ymmärtää ja sanoa ääneen, että Euroopan turvallisuustilanne huononee dramaattisesti, jos Venäjä voittaa. Silloin ei ole poissuljettua, että Putin hyökkää Moldovaan, Baltian maihin tai jopa Pohjois-Suomeen”, Masala varoittaa.
Kaikkein pahimpana vaihtoehtona hän pitää sitä, että Yhdysvallat lähtee Trumpin johdolla hieromaan Putinin kanssa rauhaa Ukrainan ja EU-maiden päiden yli.
”Se, että USA:n ja Euroopan tiet Naton sisällä eroaisivat näin merkittävästi, olisi uhka koko Naton olemassaololle”, Norbert Röttgen painottaa.
Tuomas Forsberg pitää selvänä, että Putin laskee Trumpin varaan ja jatkaa siksi Ukrainan moukaroimista.
”Hän varmasti kuvittelee saavansa paremman rauhan, kun Trump on presidenttinä, mutta sekin voi olla väärä arvio. Jos USA:n linja sodan ratkaisun suhteen ei Trumpin kaudella muutu ratkaisevasti, EU-maille voi avautua mahdollisuus edistää Ukrainan kannalta hyvän rauhansopimuksen neuvottelemista”, Forsberg pohtii.
Putin laskee Trumpin varaan ja jatkaa siksi Ukrainan moukaroimista.
Asiantuntijat korostavat, että sodan ja Yhdysvaltain vaalien lopputuloksesta riippumatta johtavien EU-maiden pitäisi keskittyä ottamaan Euroopan kohtalo eurooppalaisten omiin käsiin.
”Meidän pitää ottaa päävastuu Venäjän vastaisesta pelotteesta ja Venäjää vastaan puolustautumisesta. Valitettavasti tällä hetkellä emme siihen vielä kykene”, professori Masala painottaa.
”Tähän pitäisi valmistautua, mutta minä en näe edes alustavia merkkejä valmistelusta, jota tämän tilanteen vakavuus edellyttäisi”, Röttgen ihmettelee.
Poliittista tahtoa Euroopan oman puolustuksen vahvistamiseksi ei yksinkertaisesti edelleenkään ole riittävästi. Eikä se jatkossa välttämättä vahvistu.
”Jos Trump nousee valtaan, voi olettaa, että hän ruokkii ja rohkaisee Euroopan laitaoikeistoa, jolla on ainakin osin sama agenda kuin hänellä”, Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Juha Jokela ounastelee.
Oikeistopopulistit etenevät hyvässä myötätuulessa kohti kesäkuun EU-vaaleja. EU-parlamentin voimasuhteissa voi tapahtua ratkaiseva muutos, joka vaikuttaa uuden komission kokoonpanoon ja tulevaan linjaan.
”Oikeistopopulistiset puolueet eivät Unkaria lukuun ottamatta vielä ole edes jäsenmaiden hallituksissa merkittävästi vaikuttaneet keskeisiin EU-päätöksiin, esimerkiksi Ukrainan tukemiseen. Mutta muuttuuko suunta, jos Trump palaa”, Jokela pohtii.
Tuomas Forsberg uskoo, että Trumpin valinta vahvistaisi ”eurooppalaista trumpilaisuutta”.
”Meille voi tulla Putinin taskussa olevien maiden lisäksi myös Trumpin taskussa olevia maita. Silloin EU:n yhtenäisyyden ylläpitämisestä ja EU:n päätöksenteosta tulee entistä vaikeampaa.”
- Osaston luetuimmat
