
Alastaron kirkon tapulista näkyy viljava Loimijoen laakso, jossa tämän kesän jatkuvat sateet eivät ainakaan vielä ole pahemmin aiheuttaneet lakoontumista.
”Tuolla on vesitorni ja Kanta-Loimaan kirkko”, osoittaa tapulin räystäitä noin 25 metrin korkeudessa parhaillaan maalaava Juuso Kaunisto horisonttiin.
Siellä piirtyvä Kanta-Loimaan nykyinen kirkko sijaitsee linnuntietä noin kymmenen kilometrin päästä Alastarolta. Edellinen kirkko uitettiin Loimijokea pitkin Alastarolle, ja tämä nykyisin Alastaron kirkkona tunnettu rakennus saa siis tänä kesänä uuden maalipinnan.
Itse asiassa maalauksessa ollaan aivan loppumetreillä.
”Alunperin ulkomaalauksen piti valmistua juhannukseksi, mutta tämän kesän jatkuvat sateet ovat myöhästyttäneet projektia ainakin kuukaudella”, kertoo maalausyrittäjä Sami Nurmilaakso.
Hänen vaimonsa Outi Nurmilaakso kertoo, että ulkoseinän maalaus onnistuu vasta toisena aurinkoisena päivänä.
”Vaikka laudoitus on kuiva, niin kyllä yksi poutapäivä tarvitaan ensin.”

Urakka alkoi pääsiäisenä, eikä yhdelläkään viikolla ole päästy maalaamaan joka päivä. Yleensä sateettomia päiviä on ollut vain kaksi tai kolme peräkkäin koko kesän ajan.
”Kyllä työt ovat silti edenneet. Verstaalla on voinut esimerkiksi maalata ikkunoita, puulistoja on pitänyt vaihtaa jonkin verran. Siinä on auttanut taitava timpuri, Jaakko Taalikka. Aluksi myös paljastettiin alkuperäinen kivijalka rappauksen alta.”
Kirkon ruutuikkunoissa on riittänyt tarkkuutta vaativaa sivellintyöskentelyä.
”Lasiin rajoittuvaa maalausta on kaikkiaan tullut ikkunoihin noin puolentoista kilometrin verran.”
Ilmankosteus ei saa olla ulkovuorta maalatessa yli 80 prosenttia.
”Vaikka kesä on ollut sateinen, niin ilma on ollut yllättävän kuivaa. Viime aikoina sellaiset 60 prosenttia, keväällä noin 30 prosenttia.”
Kirkon sijainti tuulisella ja aurinkoisella mäellä on luultavasti auttanut hieman tässä asiassa.
Kirkko on arvorakennus ja sen uudet sävyt on tarkoin valinnut Kultarannankin restauroinnissa mukana ollut arkkitehti Hanna Lyytinen.
”Maalien sävyt on löydetty kirkon aiemmista maalikerroksista. Kirkko on totuttu viime aikoina näkemään harmaan valkoisena, mutta nyt sävyjä tulee hillitysti lisää”, Outi Nurmilaakso kertoo.
Käyttöön on otettu vihertävänharmaa ja kellertävän harmaa sävy.
”Perinnemaalien pigmentit käyttäytyvät eri tavoin kuin nykyaikaisten maalien. Keltainen pigmentti on herkempi valumaan kuin muut sävyt. Sen vuoksi kellertävänharmaasta pinnasta on haastavaa saada tasaista, mutta se kuuluu maalinvalmistajan mukaan asiaan.”
Sami Nurmilaakso toteaa, että vaalean sävyn ansioista kirkon väri tulee säilymään pitkään kauniina.
”Vaaleat sävyt eivät ole niin herkkiä virttymään. Ja perinnemaalien pitäisi myös kestää kirkkaina pidempään.”
Kirkkomaalarit pääsevät nauttimaan jokaisesta kauniista kesäpäivästä ulkoillen.
”Työmaana tällainen kirkon maalaus on kyllä mukavan rauhallinen. Tämäkin äärettömän kaunis paikka”, toteaa Outi Nurmilaakso.
Alastaron kirkko on kuudes Nurmilaaksojen maalaama kirkko.
”Ensimmäiseksi maalasimme Punkalaitumen kirkon, sitten Urjalan ja Keikyän, neljäs oli Koijärven kirkko ja viides Säkylän kirkko. Ja nyt saamme Alastaron kirkon maalattua.”
”Meillä on neljä tytärtä ja jokainen heistä on ollut aikoinaan mukana maalaustöissä. Tässä urakassa on mukana maalaamassa vanhin tyttäremme Anniina. Vävypojatkin on todettu päteviksi maalaushommissa”, toteaa Sami Nurmilaakso.