Koskitilojen kalastusoikeus on aiheuttanut pitkän riidan pohjoisen rakennetuilla ja rakentamattomilla joilla. Veljekset Ilkka, Ville ja Pauli Tiiro Iijoen jokitörmällä vanhan kotitalon kohdalla. Kuva: Kai Tirkkonen
Vanhaan koskiriitaan haetaan käräjillä jälleen uusia vastauksia – panoksena voi olla jopa kymmenien tuhansien kalastusoikeus
Viranomaiset katsovat, että ilman kiinteistörekisterimerkintää koskitilan kalastusoikeus on henkilökohtainen. Professori pitää tulkintaa vääränä.Tilaajalle
Ilkka Tiiro perheen kalastusvälinevaraston edessä Iiojen rantamilla. Koskitilojen kalastusriidassa ollaan erimielisiä muun muassa siitä, voiko kalastusoikeus olla kiinteistökohtainen. Kuva: Kai TirkkonenKymmeniätuhansia ihmisiä koskevaan kalastuskiistaan haetaan tällä viikolla uusia vastauksia. Niin sanotun Matkakoski-jutun käsittely jatkuu keskiviikkona Lapin käräjäoikeudessa.
Oikeudenkäynnissä selvitetään, kuuluuko kalastusoikeus Tornionjoella sijaitsevalla Matkakoskella koskitilan omistajalle vai paikallisille asukkaille.
Asiasta on käyty oikeutta kymmenen vuotta. Ensimmäinen tuomio annettiin vuonna 2015. Lapin käräjäoikeus katsoi tuolloin, että kalastusoikeus ratkaistaan kiinteistönmäärityksellä.
Rovaniemen hovioikeus kuitenkin palautti asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Perusteena oli, että kalastusoikeus ratkaistaan kauppakirjojen perusteella.
Korkein oikeus ei antanut hovioikeuden päätökselle valituslupaa, joten asian käsittely jatkuu nyt käräjillä.
Matkakoskella keskeinen kysymys on, onko kalastusoikeus henkilökohtainen vai kiinteistökohtainen.
Oikeudenkäyntiä voi pitää esimerkkitapauksena. Vastaava kiista on käynnissä muillakin koskitiloilla, sekä rakennetuilla että rakentamattomilla joilla.
”Lohkomisen jälkeen ostajalle siirtyy sellainen määrä kalastusoikeutta, jonka hän on kauppakirjalla itselleen hankkinut.” Matti Hepola
Lapin yliopiston oikeustieteiden professori ja dosentti Matti Hepola kertoo, että riita koskitiloista perustuu viime vuosisadalla tehtyihin koskikauppoihin. Voimayhtiöt ostivat pohjoisen joilta koskiosuuksia voimalaitosten rakentamiseksi.
Osassa kauppakirjoja koskiosuus myytiin kaikkine oikeuksineen, mutta suuressa osassa kalastusoikeus jätettiin kaupan ulkopuolelle erilaisin sanamuodoin.
Kauppojen jälkeen kosket lohkottiin koskitiloiksi. Kalastuslaissa kalastusoikeus liitetään vesialueen omistukseen, mutta Hepolan mukaan koskitilat ovat poikkeus.
”Lohkomisen jälkeen ostajalle siirtyy sellainen määrä kalastusoikeutta, jonka hän on kauppakirjalla itselleen hankkinut”, Hepola sanoo.
Aiemmassa kalastuslaissa vesialueen omistus ja kalastusoikeus voitiin erottaa toisistaan, jos ”oikeus on luovutettu toiselle”. Vuoden 2016 kalastuslaista kyseinen kirjaus poistettiin.
”Minun tulkintani kuitenkin on, että vuonna 1982 silloisella kalastuslailla ja yhteisaluelailla luotu oikeustila ei ole muuttunut”, Hepola sanoo.
Toisin sanoen koskitilojen kalastusoikeus määräytyy Hepolan mukaan kauppakirjojen perusteella, vaikka nykyinen kalastuslaki ei asiaa säädäkään.
Rakennetulla Iijoella kalastava Ilkka Tiiro on osapuolena vastaavanlaisessa koskikiistassa.
Hänen isoisänsä teki 1960-luvulla koskikauppoja voimayhtiön kanssa. Isoisän kuoltua vuonna 1973 kalastus koskitilalla jatkui kuten ennenkin.
Vuosituhannen vaihteessa tilanne muuttui. Voimayhtiö yritti vuonna 2003 selvittää kiinteistönmääritystoimituksella, kenelle kalastusoikeus koskitilalla kuuluu. Kiinteistönmäärityksessä ei käsitelty kauppakirjoja.
Vuonna 2009 voimayhtiö nosti kanteen Tiiron isää ja hänen veljiään vastaan asian ratkaisemiseksi. Tuolloin kauppakirjaa käsiteltiin yleisessä alioikeudessa.
Oikeudenkäynti päättyi voimayhtiön aloitteesta tehtyyn, Oulun käräjäoikeudessa vahvistettuun sovintoon, jonka mukaan asiasta ei riideltäisi 30 vuoteen.
Sopimuksesta huolimatta Tiirot ovat joutuneet tilanteisiin, joissa virkavalta on vaatinut pyydysten poistamista vedestä.
”Vuonna 2000 poliisi puuttui asiaan ensimmäistä kertaa. Asiasta on käyty oikeutta monesti. Tuomiota luvattomasta kalastuksesta ei kuitenkaan ole annettu”, Tiiro kertoo.
Hän toivoo, että Matkakosken tapauksen käsittely edistäisi myös heidän tilannettaan Iijoella.
Tornio-Muoniojokiseuran puheenjohtaja Kalervo Aska katsoo, että kalastusoikeuden tulkitseminen voimayhtiölle kuuluvaksi parantaisi merkittävästi niiden puheoikeutta muun muassa kalateitä koskevissa päätöksissä.
Askaa huolestuttaa, asettaisivatko yhtiöt vesivoiman tuotannon luonnon monimuotoisuuden suojelun edelle.
Voimayhtiöt on myös määrätty istuttamaan jokiin arvokalaa korvauksena heikentyneistä kalakannoista.
”Jos kalastusoikeuksien tulkitaan kuuluvan voimayhtiölle, ne suorittaisivat korvaukset itselleen. Haitanaiheuttajasta tehtäisiin keinotekoisesti haitankärsijä”, Aska muotoilee.
Tornio-Muoniojokiseuran puheenjohtaja Kalervo Aska epäilee voimayhtiöiden halukkuutta vaelluskalakantojen suojelussa. Kuva: Kai TirkkonenAsiassa on kuultu myös valtion viranomaisia, kuten maa- ja metsätalousministeriötä. Ministeriön lainsäädäntöneuvos Timo-Ville Nieminen katsoo Hepolan tavoin, että vuonna 1982 luotu oikeustila on edelleen voimassa.
”Ne joilla katsotaan olevan oikeus kalastaa koskitiloilla, heillä on se edelleen”, Nieminen sanoo.
Hän lisää, että asia ei ole ministeriön ratkaistavissa vaan selviää kauppakirjoja katsomalla. Nieminen korostaa, että ministeriön tehtävä ei ole tulkita kauppakirjojen sopimusehtoja.
”Jos kauppakirjalla kalastusoikeus on yksiselitteisesti jätetty kiinteistölle ja kirjattu kiinteistörekisteriin, niin silloin kyseessä ei ole henkilökohtainen oikeus. Tämä on yksityisoikeudellinen kysymys ja tulkinta on viime kädessä tuomioistuinten tehtävä”, Nieminen sanoo.
”Tämä on yksityisoikeudellinen kysymys ja tulkinta on viime kädessä tuomioistuinten tehtävä.” Timo-Ville Nieminen
Vesiylioikeuden vuonna 1982 antaman, Kemijoen kalakorvauksia koskevan ratkaisun perusteella kalastusoikeus voi kuulua kiinteistölle.
Kiinteistörekisteriin voi kuitenkin merkitä ainoastaan erityisperustaisia kalastusoikeuksia. Ne kohdistuvat oman kylän ulkopuolella sijaitsevaan vesialueeseen.
Lähes kaikkien koskitilojen tapauksessa vesialueet sijaitsevat oman kylän alueella. Siksi ne eivät voi olla erityisperustaisia.
Kiinteistörekisteriä ylläpitävä Maanmittauslaitos on tulkinnut, että kun oman kylän kalastusoikeutta ei voi kirjata kiinteistökohtaisena, kyseessä on enintään henkilökohtainen oikeus.
Professori Matti Hepolan mukaan rekisterimerkintä ei kuitenkaan luo, saati lakkauta, olemassa olevaa oikeutta. Ainoastaan toteaa sen.
”Lähellä voi olla tilanne, jossa kiinteistörekisterin puutteellisuus voi johtaa kalastusoikeuden siirtymiseen lopullisesti voimayhtiöiden ja valtion hallintaan”, Hepola sanoo.
- Osaston luetuimmat
