Sisäministeriön pelastusosaston pelastusylitarkastaja Jari Lepistö kantaa huolta palokuntayhdistysten jäsenistön riittävyydestä erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Kuva: Sisäministeriö
Sisäministeriön pelastusylitarkastaja myöntää sopimuspalokuntien haasteet − nämä vinkit hän antaa yhdistyksille
Pelastusylitarkastaja on luottavainen sen suhteen, että pelastustoimi selviytyy eteen tulevista haasteista kunnialla.Tilaajalle
Monet hyvinvointialueet ovat suunnitelleet mittavia säästöjä, jotka iskevät myös sopimuspalokuntiin. Kuva: Timo HeikkalaPelastusylitarkastaja Jari Lepistö sisäministeriön pelastusosastolta arvioi, että pelastustoimen tehtävien hyvinvointialueille siirtymisen jälkeen sopimuspalokunnilla menee pääsääntöisesti hyvin, vaikka jonkin verran ongelmia on kuitenkin havaittu.
Hän nostaa esiin palkanmaksuun ja palveluntuotantoon liittyvät linjaukset, jotka ovat suututtaneet ja aiheuttaneet jonkin verran kitkaa. Esimerkiksi Pirkanmaalla useita sopimuspalokuntalaisia irtisanoutui hiljattain palkanmaksun epäselvyyksien takia.
Koko valtakunnan tasolla sopimuspalokuntien tilanne on kaksijakoinen.
”Vaikka on onnistumisia, on myös todella isoja haasteita ratkottavana.”
Suurin haaste on Lepistön mukaan se, miten erityisesti harvaan asutuille alueille saadaan riittävästi henkilöitä, jotka kykenevät sammuttamaan tulipaloja, pelastamaan ja myös vaikkapa kouluttamaan ihmisille turvallisuustaitoja.
Esimerkiksi yhdellä harvaan asutulla alueella yhdeksällä paloasemalla on noin 70 sopimuspalokuntalaista.
Riittävän tekijämäärän turvaamisessa voisi Lepistön arvion mukaan auttaa esimerkiksi se, että palokuntayhdistyksissä pohditaan, miten veto- ja pitovoimaa saadaan lisättyä sekä tehdään sopimuspalokuntatoimintaa tunnetuksi.
”Olen huomannut, että sellaisilla paikkakunnilla, missä palokunnan toiminta tunnetaan kuntalaisten keskuudessa erittäin hyvin, on helpompi saada jäsenistöä.”
Toiminnan tunnetuksi tekemisen lisäksi on tärkeää, että uusien jäsenien liittyminen yhdistykseen on riittävän vaivatonta.
”Jokaisen palokunnan pitää omalta kohdaltaan katsoa, kuinka houkutteleva yhteisö se on.”
Riittävän tekijämäärän turvaamisessa voisi Jari Lepistön arvion mukaan auttaa esimerkiksi se, että palokuntayhdistyksissä pohditaan, miten veto- ja pitovoimaa saadaan lisättyä sekä tehdään sopimuspalokuntatoimintaa tunnetuksi. Kuva: Timo HeikkalaPelastusylitarkastaja Lepistö suhtautuu positiivisesti ajatukseen siitä, että lainsäädäntöä kehitettäisiin niin, että sopimuspalokuntien asema selkiytyy.
Suomesta puuttuu vapaaehtoistoimintaa yleisesti ohjaava lainsäädäntö.
”Siinä yhteydessä voisi myös määritellä niitä asioita, jotka ovat sopimuspalokuntatoiminnan kannalta tärkeitä”, pelastusylitarkastaja pohtii.
Lainsäädännöllä voitaisiin esimerkiksi ohjata sitä, mistä asioista pitäisi vähintään sopia. Toisaalta lainsäädännöllä voitaisiin täsmentää sitä, kuka on henkilön työnantaja missäkin tilanteessa.
Monet hyvinvointialueet ovat suunnitelleet mittavia säästöjä, jotka iskevät myös sopimuspalokuntiin.
Kun säästöjä tehdään, on pelastusylitarkastajan mielestä tärkeää muistaa 20 vuoden aikana tehty pelastustoimen sopeuttamistyö.
Vaikka säästöjä on edessä, on Lepistö toiveikas.
”Haluan uskoa, että pelastustoimi selviytyy tulevaisuudessakin niistä haasteista, joita eteen tulee.”
Pelastusylitarkastaja muistuttaa, että pelastustoimessa toimintaa on sopeutettu 20 vuoden ajan. Kuva: Timo Heikkala- Osaston luetuimmat
