Israel repii EU-rivejä enemmän kuin annetaan ymmärtää ja Venäjän moukaroimalla Ukrainalla on tähän liittyen kiusallinen kysymys

Brysseliin kokoontuneet EU-johtajat tuomitsevat Iranin muutaman päivän takaisen ohjushyökkäyksen ja vaativat toisaalta Israelia välttämään kriisiä kärjistävää kostoiskua.

Soraääniä ei juuri kuulu, mutta pinnan ala kuplii. On kuplinut jo pitkään nimenomaan Lähi-idän kriisiin liittyvissä kysymyksissä.

Yleensä hyvin informoitu Politico-verkkojulkaisu kertoo, että Saksan liittokansleri Olaf Scholzin ja EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Josep Borrellin sukset ovat pahasti ristissä. Virallista vahvistusta asialle ei ole saatu, mutta tiettävästi Scholz ja hänen itävaltalainen kollegansa Karl Nehammer ilmoittivat jo maaliskuun huippukokouksessa, ettei Borrell edusta Saksaa eikä Itävaltaa Gazan kysymyksessä.

Tyly kannanotto tuli Politicon mukaan sen jälkeen, kun jäsenmaat olivat ensimmäisen kerran hyväksyneet yksimielisesti vaatimuksen aselevosta Gazaan.

Ei ole mikään salaisuus, että Scholzin johtama Saksa on Lähi-idän kriisissä edelleen enemmän Hamasin terrori-iskun kohteeksi joutuneen Israelin kuin Gazan palestiinalaisten puolella. Espanjalainen Borrell puolestaan vetää Israel-kriittisempää linjaa.

Saksan ja Itävallan ohella Israel-myönteiseen leiriin kuuluvat ainakin Unkari ja Tsekki. Myös Italia ja Suomi olivat kriisin alkuvaiheessa lähempänä tätä ryhmää. Palestiinalaisten näkyvimpiä puolustajia ovat Espanjan lisäksi ainakin Belgia ja Irlanti. Suurista maista Ranska on ollut alusta lähtien vaatimassa tulitaukoa, jonka Israel härkäpäisesti torjuu.

Hajontaa on myös EU:n ykkösketjussa. Komission saksalainen puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja korkea edustaja Borrell eivät puhalla Lähi-idän kriisiin liittyvissä asioissa yhteen hiileen.

Myös Iran-suhteissa Borrell ja keskeiset jäsenmaat, Saksa etunenässä, ovat eri linjoilla. Borrell ei kannata uusia Iran-pakotteita, vaan pyrkii edelleen elvyttämään vuonna 2015 hiipunen ydinsopimuksen Iranin kanssa.

Osa EU-maista kiristäisi Iraniin kohdistuvia pakotteita myös siksi, että Venäjä moukaroi Ukrainaa iranilaisilla drooneilla. Yhtenäisyys rakoilee lisäksi sen suhteen, pitäisikö Iranin vallankumouskaarti luokitella terroristijärjestöksi.

Puolustussodassaan pahasti alakynteen joutuneelle Ukrainalle on myrkkyä se, että Iranin ja Israelin konflikti vie sekä Yhdysvaltain että EU-maiden huomion. Ehkä vielä pahempaa on se, että USA:n, Ranskan ja Britannian osallistuminen Iranin ohjusiskun torjuntaan paljastaa karulla tavalla, miten tyhjiä Yhdysvaltain ja EU-maiden muodostaman rintamat puheet Ukrainan varauksettomasta tukemisesta lopulta ovat.

Samaan aikaan, kun Washingtonissa ja EU-pääkaupungeissa ihastellaan lähes 100-prosenttisesti onnistunutta ilmapuolustusyhteistyötä Israelin kanssa, samojen tahojen on kovin vaikea saada Ukrainaan riittävää määrää ilmatorjuntajärjestelmiä ja tykkien ammuksia.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyillä ja ulkoministeri Dmytro Kuleballa on hyvä syy ihmetellä, miksi Yhdysvallat liittolaisineen aktivoi ilmapuolustuksensa nopeasti ja tehokkaasti tukemaan Israelia, mutta ei tee sitä Ukrainan kanssa.

Puhehan on kuitenkin ollut, että Venäjän voiton torjumiseksi tehdään ”kaikki tarvittava niin kauan kuin on tarpeen”. Juuri nyt tarve olisi huutavampi kuin koskaan aikaisemmin yli kaksi vuotta kestäneessä sodassa.

Iranin iskussa Israeliin voi silti nähdä Ukrainan kannalta myös pienen toivon kipinän. Yhdysvaltain edustajainhuoneen odotetaan äänestävän loppuviikosta Ukrainalle jyvitetystä 60 miljardin tukipaketista samalla kun päätetään lisämiljardeista Iranin kanssa avoimeen konfliktiin ajautuneelle Israelille.

Vielä ei tiedetä kallistuuko enemmistö kongressiedustajista tukien puolelle. Jo pelkkä tieto siitä, että asia edes etenee, on helpotus sekä Euroopalle että Ukrainalle.

Mutta vaikka Washingtonissa tehtävä päätös olisi Ukrainan kannalta myönteinen, EU-mailla ei ole varaa viivytellä yhtään enempää omien tukiratkaisujensa kanssa, jos lupaus Venäjän voiton torjumisesta aiotaan lunastaa.