EU:n komissio suosittelee, että Ukrainan, Moldovan ja myöhemmin myös Bosnia-Herzegovinan kanssa aloitetaan neuvotellut EU-jäsenyydestä. Samassa rytäkässä Georgialle ollaan myöntämässä jäsenkandidaatin status.
EU-maiden johtajien pitäisi joulukuun huippukokouksessa noudattaa komission suositusta ja tehdä muodolliset päätökset yksimielisesti. Välttämättä se ei tällä aikataululla onnistu. Ainakin Unkari ja mahdollisesti myös Puola ja Slovakia saattavat painaa jarrua.
Neuvottelujen aloittamista koskevan päätöksen puristaminen on kuitenkin loputa vain pieni hidaste EU:n jäseneksi pyrkivälle ja Venäjää vastaan sotivalle Ukrainalle. Jäsenyys ei myöskään kaadu komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin alleviivaamiin ehtoihin, jotka Ukrainan on täytettävä.
Ukrainan EU-tiestä tulee pitkä ja kivinen, koska EU on kaikkea muuta kuin valmis ottamaan pitkälti yli 40 miljoonan kansalaisen jättimäisen maatalousmaan jäseneksi.
Eikä valmista tule vielä pitkään aikaan. Jos ylipäätään tulee.
Tämän karun tosiasian komission puheenjohtaja Von der Leyen sivuutti laajentumisraportteja esitellessään kokonaan. Hän halusi alleviivata jäsenyysneuvottelujen aloittamisen geopoliittista merkitystä ja viestittää sekä ukrainalaisille että muille jäsenyyttä tavoitteleville, etteivät he ole jäämässä vaaralliselle harmaalle alueelle EU:n, Naton ja agressiivisen Venäjän väliin.
Viesti on erityisesti Ukrainalle tärkeä, mutta myös petollinen.
Jos EU:n budjettia ei laajentumisen myötä kasvateta merkittävästi, useimmista nykyisistä nettosaajiin kuuluvista jäsenmaista tulee nettomaksajia.
EU ei yksinkertaisesti pysty sulauttamaan Ukrainaa osaksi unionin nykyistä pitkän aikavälin budjettia ja päätöksentekojärjestelmää. Raha on ongelmista suurempi.
Ukrainasta tulisi EU:n viidenneksi suurin, mutta väkilukuun suhteutetulla kansantuotteella köyhin jäsenvaltio. Sen maatalousmaa on suurempi kuin EU:n kolmanneksi suurimman kansantalouden eli Italian koko pinta-ala.
Ukraina olisi heittämällä EU:n nykyisten maataloustukien suurin saaja.
MT:n näkemien Eurooppa-neuvoston teettämien laskelmien mukaan Ukraina olisi EU:n nykyisillä budjettikuvioilla oikeutettu 186 miljardin euron tukiin. Tästä 100 miljardia olisi pelkkiä maataloustukia. Näistä luvuista kertoi ensimmäisenä brittilehti Financial Times.
Jos EU:n budjettia ei laajentumisen myötä kasvateta merkittävästi, useimmista nykyisistä nettosaajiin kuuluvista jäsenmaista tulee nettomaksajia. Kakun pitää joko kasvaa tai kaikkien on tyydyttävä nykyistä pienempiin siivuihin.
Ranskan menettäisi ison osan nykyisistä maataloustuistaan ja siitä tulisi CAP:n eli EU:n yhteisen maatalouspolitiikan nettomaksaja. Puola, joka nykyisin on kaikkien EU-tukien suurin nettosaaja, muuttuisi sekin nettomaksajaksi.
MT vieraili muutama viikko sitten Puolassa. Siellä vaalit voittaneen Donald Tuskin johtaman kansalaisfoorumin keskeiset maatalouspoliitikot korostivat, että Ukrainan EU-jäsenyys on uhka Puolan maataloudelle.
Jo pelkästään näistä lähtokohdista on vaikea kuvitella, että Ukrainan EU-jäsenyys edistyy nopeasti. Lopullinen sinetti voi siirtyä pitkälle 2030-luvulle. Poliittisen yhteisymmärryksen saavuttaminen on äärimmäisen vaikeaa.
Samaan aikaan Yhdysvalloissa halu tukea ukrainalaisia hiipuu. Pahimmassa tapauksessa presidentti Volodymyr Zelenskyin johtama Ukraina saa ensi vuoden lopussa kaksi hyytävän kylmää suihkua: neuvottelut EU-jäsenyydestä jumiutuvat jo ennen kuin niissä päästään kunnolla alkuun ja Donald Trump nousee uudelleen Yhdysvaltain presidentiksi.
Silloin Ukraina on heikoilla sekä sotatantereella että mahdollisesti käynnistyvissä rauhanneuvotteluissa.
