

Puolitoista viikkoa sitten näytti hetken aikaa siltä, että aloite Ukrainan sodan ratkaisemisessa olisi siirtynyt Euroopan ns. ”halukkaiden koalitiolle”. Ranska, Saksa, Britannia ja Puola uhkasivat Venäjää ”massiivilla” pakotteilla, jos 30 päivän aselepo ei ala kahden vuorokauden kuluessa.
”Huomattavaa oli se, että myös USA:n presidentti Donald Trump saatiin ainakin väliaikaisesti tukemaan tätä aloitetta”, German Marshall Fundin apulaisjohtaja Claudia Major korostaa.
Major on yksi Saksan arvostetuimmista eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan sekä Euroopan ja Yhdysvaltain välisten suhteiden asiantuntijoista.
”Meillä todella oli hetken aikaa yhtenäinen läntinen rintama”, hän kertaa.
Eurooppalaiset olisivat halunneet, että ensin tulee aselepo ja vasta sen jälkeen neuvotellaan. Putinin tavoite oli päinvastainen.

”Kun Putin ehdotti neuvotteluja Istanbulissa, Trump käänsi heti kelkkansa”, Major moittii.
Yhdysvaltain johtaja kehotti Ukrainaa tarttumaan Venäjän neuvottelutarjoukseen, eli käytännössä hän taipui Putinin marssijärjestykseen. Aselepoa ei tullut eikä myöskään Euroopan uhkaamia massiivisia pakotteita. Neuvottelutarjous osoittautui Putinin peliliikkeeksi, jolla Euroopan johtajat tehtiin naurunalaisiksi.
Yhdysvaltain johtaja kehotti Ukrainaa tarttumaan Venäjän neuvottelutarjoukseen, eli käytännössä hän taipui Putinin marssijärjestykseen.
”Jos Venäjälle olisi asetettu pakotteita alkavista neuvotteluista huolimatta, se olisi näyttänyt rauhanponnistusten sabotoimiselta. Mutta kun pakotteita ei asetettu ja neuvottelut kuivuivat kasaan, eurooppalaiset menettivät uskottavuutensa”, Claudia Major erittelee.
Alkuviikosta Trump ja Putin neuvottelivat puhelimitse Ukrainan tilanteesta. Trump piti Euroopan johtajat kyllä kartalla keskusteluista, mutta ei näyttänyt lisäävän merkittävästi Euroopan toivomaa painetta Venäjän suuntaan.
Majorin mukaan Euroopan halukkaiden koalitiolla ei juurikaan ole edellytyksiä ilman Yhdysvaltoja edistää siedettävää rauhanratkaisua niin, että Venäjää painostetaan sekä taloudellisesti että sotilaallisesti.
”Mitä pakotepaketeilla on yli kolmessa vuodessa saatu aikaan? On häiritty Venäjää, mutta ei ole pystytty luomaan sellaista painetta, joka olisi pakottanut Venäjän reagoimaan”, Major tähdentää.
Euroopalla olisi enemmän taloudellisia ja sotilaallisia keinoja painostaa Venäjää, mutta niitä ei käytetä.
Kyse on hänen mielestään sekä yhteisen eurooppalaisen tahtotilan että käytännön kyvykkyyden puutteesta. Taloudellisia ja sotilaallisia keinoja olisi, mutta niitä ei käytetä.
”Venäjältä jäädytettyjen varojen hyödyntäminen on kiinni Belgiasta ja muiden muassa Ranskasta. Venäjän kaasu- ja öljytoimitusten totaalinen boikotti on vaikeaa monille Euroopan maille. Saksa puolestaan jarruttaa Taurus-risteilyohjusten toimittamista Ukrainalle”, Major luettelee.
Myös Euroopan oman puolustuksen vahvistaminen on hänen mielestään vielä hakoteillä. USA:n vetäytymisen pelästyttämät eurooppalaiset keskittyvät pohtimaan, miten paljon lisää aseita, asejärjestelmiä ja joukkoa tarvitaan. Haasteet ovat kuitenkin laajempia.
”Meidän on myös linjattava, mitä eurooppalainen tapa puolustautua tarkoittaa. Mikä maa ottaa sitä poliittista johtajuutta, joka Yhdysvalloilla on ollut? ”, Claudia Major patistelee.

Saksalta on penätty pitkään sellaista ulko- ja turvallisuuspoliittista vastuunkantoa, joka EU:n suurimmalle jäsenmaalle kuuluu. Nyt toivotaan, että oikeistoliittokansleri Friedrich Merzin uusi hallitus täyttäisi viimeinkin nämä odotukset.
”Kaikki viittaa siihen, että tahtotila on oikea ja myös rahaa on nyt käytettävissä. Lisäksi ulko- ja turvallisuuspoliittisia valtarakenteita on virtaviivaistettu”, Major luettelee. Hän pitää hyvänä myös sitä, että Merz on nopeasti luonut suhteet juuri niihin Euroopan avainvaltioihin, jotka ovat olleet erityisen tyytymättömiä Saksan puuttuvaan johtajuuteen.