EU:n ja USA:n kauppaneuvotteluissa ei ole päästy alkua pidemmälle – syy on ilmeinen, mutta Euroopalle vaikea

Presidentti Donald Trumpille Yhdysvaltain viime kuukausien kauppapolitiikka on tietysti ollut yksi suuri menestystarina. Britannian kanssa sinetöitiin kauppasopimus ja Kiina taipui kolmen kuukauden aselepoon rajuksi kärjistyneessä kauppasodassa. USA laski Kiina-tullit 145 prosentista 30 prosenttiin ja Kiina omansa 125 prosentista kymmeneen prosenttiin.

Todellisuudessa Britannia oli Yhdysvalloille pieni ongelma. Siksi sopimuksen käytännön merkitys jää vähäiseksi.

Kiinan kanssa taas Washingtonin oli pakko antaa periksi, koska jättitullit olivat yhtä kuin kauppasaarto. Se nosti USA:ssa hintoja, tyhjensi kauppojen hyllyt ja romahdutti pörssikurssit. Myös Kiina kärsi, mutta vähemmän ja oli siksi valmiimpi jatkamaan sotaa.

Neuvotteluja Kiinan kanssa johtanut Yhdysvaltain valtiovarainministeri Scott Bessent myönsi tämän epäsuorasti, Trump ei. Asiantuntijoiden mielestä hän kuitenkin teki virheen luottaessaan siihen, että Pekingin kommunistihallinto saadaan jättitulleilla polvilleen.

Jatkoneuvottelujen ei odoteta etenevät Trumpin kannalta suotuisasti. Yhdysvalloille ydinongelma on jättimäinen kauppataseen alijäämä Kiinan kanssa. Sitä on vaikea nopeasti neuvotteluilla korjata.

USA:lla on kovin vähän mitään sellaista, mitä Kiina voisi ostaa massiivisesti enemmän. USA vie ennen muuta teknologiajättien palveluita. Juuri niitä Kiina ei suin surminkaan ota.

Kansainväliselle taloudelle se, että kahden suuren sapelien kalistelu kauppasotarintamalla hellittää ainakin hetkeksi, on hyvä uutinen.

Samaan aikaan EU:n ja USA:n kauppaneuvottelut junnaavat paikallaan. Niihin liittyvä epävarmuus on katkera pala unionin taloudelle.

Jäsenmaissa ollaan yhä enemmän sitä mieltä, että EU-komissio on lähtenyt väärillä korteilla pelaamaan kauppapoliittista peliä USA:n kanssa. Trumpia ja hänen hallintoaan ei kiinnosta ”nollatullisopimus”, jota komissio on Washingtonille tarjonnut. Sama koskee nestekaasun, soijapapujen tai muiden yhdysvaltalaisten tuotteiden lisäostoja.

Valkoiselle talolle kauppaneuvotteluissa kaikki on kaupan. EU:n edustajat puolestaan pitää tiukasti kiinni hallinnollisista siiloistaan.

Yhdysvallat painostaa Brysseliä luopumaan tekoälyn käyttöä ja amerikkalaisten teknojättien markkinamahtia rajaavista säädöksistä. Ne näyttävät olevan Trumpille tärkeämpiä kuin eurooppalaisen teräksen tai autojen tuonti Yhdysvaltoihin. EU-komissio lähtee siitä, että digisääntelyä ei pidä kytkeä osaksi kauppaneuvotteluita.

Kun tieto Kiinan ja USA:n kauppasodan aselevosta tuli julki, Saksassa EU:n komissiota kehotettiin ottamaan oppia Kiinasta, joka pani Trumpille kovan kovaa vastaan. EU:n uhkaukset vastatoimista ovat kiistatta olleet maltillisia. Toisaalta EU:n taloudelle pitkäkestoinen tullitaistelu olisi nykyisessä taantumassa raskas isku.

Siksi solmun aukaisemista on etsittävä muualta, esimerkiksi EU:n digisääntelystä. Sen taivuttaminen Trumpille ja häntä tukeville teknomiljardööreille mieleiseksi on kuitenkin vaikeaa.

Hyvää takkuavissa kauppaneuvotteluissa on se, että EU:ssa paine tehdä muita vapaakauppasopimuksia ja purkaa sisämarkkinoiden esteitä kasvaa. Jos siinä onnistutaan, eurooppalainen elintarvikeketju on yksi suuri hyötyjä.

Brysselin EU-komissio joutuu nyt yhdessä jäsenmaiden kanssa pohtimaan, miten USA:n kanssa lähikuukausina edetään. Avainkysymys on, miten viennistä riippuvaisten jäsenmaiden rahkeet kestävät asetelmaa, jossa kauppa USA:n kanssa hyytyy tullien vuoksi nopeasti ja uutta uutta kysyntää tuovien vaihtoehtoisten ratkaisujen rakentaminen taas etenee vääjäämättä hitaasti.