Yhteistä EU-aseistusta yritetään runnoa kasaan kasvavan paineen alla – tulokset eivät vakuuta

Totuus on karu. Eikä sen pitäisi enää olla yllätys kenellekään.

Jos Venäjä päättäisi nyt aloittaa laajamittaisen hyökkäyksen Natoon kuuluvia eurooppalaisia rajanaapureitaan vastaan, ilman Yhdysvaltain tukea Eurooppa ei kykenisi puolustautumaan tehokkaasti.

Suurin piirtein näin Saksan liittokansleri Friedrich Merz luonnehti turvallisuuspoliittista asetelmaa muutama viikko sitten.

Tylyllä viestillään Merz halusi piiskata vauhtia sekä Saksan omaan varustautumiseen että myös yhteisiin eurooppalaisiin puolustusteollisiin hankkeisiin.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Friedrich Merz ovat avainasemassa, kun Eurooppa yrittää vahvistaa itsenäistä puolustustaan. Kuva: FREDERIC SIERAKOWSKI

Paine vahvistaa Euroopan itsenäistä puolustuskykyä kasvaa koko ajan.

Ei niinkään siksi, että Kreml olisi jo pian todella aloittamassa hyökkäystä Natoa vastaan. Epäonnistuneen Ukraina-valloituksen heikentämän Venäjän uhka ei sotilasasiantuntijoiden mukaan ole niin akuutti kuin pelätään.

Paine kasvaa, koska Yhdysvaltain nykyhallinto muuttuu päivä päivältä arvaamattomammaksi ja epäluotettavammaksi.

Viimeisin uhkaus on, että Saksaan ei sijoiteta luvattuja pitkän kantaman ohjuksia. Euroopan itsenäisen puolustuskyvyn ”vaje” kasvaa entisestään, sanoo Saksan puolustusministeri Boris Pistorius.

Hälytyskellot soivat kovaa, mutta EU-maiden puolustusteollinen yhteistyö ei etene paineen edellyttämällä tavalla.

Surkein esimerkki tästä on Saksan, Ranskan ja Espanjan jättimäinen hanke rakentaa yhteinen kattava ilmasodan asejärjestelmä (FCAS = Future Combat Air System) drooneineen uuden sukupolven hävittäjän ympärille.

FCAS on uuden sukupolven hävittäjän ympärille suunniteltu ilmasodan asejärjestelmä, johon kuuluu myös drooneja. Kuva: Airbus

Vuonna 2017 käynnistetty projekti on joko kaatumassa tai ainakin kutistumassa merkittävästi. Saksa ja Ranska riitelevät siitä, kenellä on ylivertainen vetovastuu.

Hanketta tunteva Berliinin hallituslähde arvioi MT:lle, että ”todennäköisimmin” yhteistä hävittäjää ei tule, mutta laajan asejärjestelmän muiden osien rakentamista jatketaan yhdessä.

Eli haaveet yhdestä ylivertaisesta uuden sukupolven eurooppalaisesta hävittäjästä voidaan unohtaa.

Iso-Britannialla, Italialla ja Japanilla on kehitteillä potentiaalinen vaihtoehto (GCAP = Global Combat Air Programme) saksalais-ranskalaiselle kokonaisuudelle. Sitä ei kuitenkaan pidetä brexit-brittien ja japanilaisten panoksen vuoksi Brysselissä riittävän eurooppalaisena.

Jos FCAS hiipuu, moni muu mittava yhteiseurooppalainen hanke ajautuu saksalaisten ja ranskalaisten asiantuntijoiden mukaan vastatuuleen.

Saksa ja Ranska kehittävät yhdessä myös taistelupanssarivaunua. Kuvassa saksalaisen Rheinmetallin KF51. Kuva: Marcus Jacobs

Ehkä eniten hävittäjäprojektin mureneminen voi jarruttaa Saksan ja Ranskan käynnissä olevaa taistelupanssarivaunun kehittämistä (MGCS = Main Ground Combat System). Erityisesti Ranska on koplannut MGCS:n vastuut FCAS-hankkeeseen

Akuuteimmaksi haasteeksi on nousemassa Euroopan oma pitkän kantaman ohjuspelote, jos tai kun amerikkalaisia Tomahawkeja ei saada.

Vuonna 2024, kun USA:n silloinen presidentti Joe Biden teki ohjuspäätöksen, Saksa, Ranska, Puola, Italia sekä vähän myöhemmin Britannia ja Ruotsi lähtivät kehittämään yhteiseurooppalaista pitkän kantaman täsmäiskukykyä (DPS = Deep Precision Strike).

Pääministeri Keir Starmerin (vas.) johtama Britannia on mukana kehittämässä yhteiseurooppalaista pitkän kantaman ohjusjärjestelmää. Starmer osallistui maaliskuussa presidentti Alexander Stubbin isännöimään JEF-kokoukseen Helsingissä. Kuva: Matti Porre / Tasavallan presidentin kanslia

Tämä kuuden maan ELSA-hanke (European Long-Range Strike Approach) jalkautuu tehokkaiksi riittävän pitkän kantaman ohjuksiksi kuitenkin parhaassakin tapauksessa aikaisintaan vasta 2030-luvun alkupuolella.

Ranskan, Britannian ja Italian STRATUS-hanke etenee vähän nopeammin, mutta sen suorituskyky tuskin riittää korvaamaan USA:n tarjoamia vaihtoehtoja.

Nöyryyttävintä vauraiden EU-maiden kannalta on se, että kaikkein väkevimmin sekä ohjusten että myös droonien kehittelyssä etenee Venäjän hyökkäystä jo yli neljä vuotta torjunut Ukraina.

Saksan puolustusministeri Boris Pistorius on avoimesti myöntänyt, että EU:n suurin kansantalous aikoo tukeutua ukrainalaisten tietotaitoon, kun omaa ohjuskyvykkyyttä vahvistetaan.

Nöyryytystä loiventaa jonkun verran se, että Ukrainan puolustusteollisuuden pyörät pyörivät pitkälti EU-rahoituksen varassa.