EU:n miljardilaina on väliaikainen turvatakuu Ukrainalle ja koko Euroopalle, mutta se yksin ei riitä

Venäjältä jäädytettyihin varoihin välillisesti sidottu ja Unkarin Viktor Orbánin kaatumisen ansiosta vihdoinkin liikkeelle saatu 90 miljardin EU-laina Ukrainalle on merkittävä.

Se voi osoittautua merkittävämmäksi ja historiallisemmaksi kuin mikään, mihin EU on Venäjän hyökkäyssodan aikana kyennyt.

Yhdysvaltain välitön ja välillinen tuki Ukrainalle on jo pitkään ollut hyvin niukkaa. Eurooppa pitkälti mahdollistaa ukrainalaisten sitkeän torjuntataistelun.

Putin jatkaa kyllä resursseja nielevää hyökkäystään, mutta kivuliaan hidas eteneminen rintamalla saattaa jopa hidastua entisestään.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) osalistui EU-johtajien epäviralliseen huippukokoukseen viime viikon lopulla. Kuva: Eleni Chatzivasili

Myöntämällään lainalla EU-maat vahvistivat ainakin väliaikaisesti myös omaa turvallisuuttaan tilanteessa, jossa USA:n sitoutuminen Euroopan turvallisuuden takaamiseen hiipuu enemmän ja enemmän.

Mitä paremmin ja kauemmin ukrainalaisilla on edellytyksiä jatkaa taistelua, sen pienemmäksi ja kaukaisemmaksi liudentuu riski Venäjän mahdollisesta hyökkäyksestä johonkin eurooppalaiseen Nato-maahan.

Samalla haihtuu myös Putinin harhainen haave Neuvostoliiton vanhan etupiirin palauttamisesta.

90 miljardin euron EU-lainalla presidentti Zelenskyin (kesk.) johtaman Ukrainan pitäisi kyetä ylläpitämään puolustuskykyään ainakin kaksi vuotta. Vasemmalla Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja António Costa ja oikealla EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen. Kuva: Alexandros MICHAILIDIS

Ukrainan pönkittäminen oli erityisen tärkeää juuri nyt, kun Moskova selvästi yrittää Lähi-idän kriisin avulla vauhdittaa omaa imperialistista valloitusretkeään.

Venäjälle on eduksi se, että USA:n sota Irania vastaan jatkuu mahdollisimman pitkään. Se kiristää sekä presidentti Donald Trumpin ja Nato-liittolaisten että Naton eurooppalaisten jäsenmaiden keskinäisiä välejä.

Kun polttonesteiden hinnat nousevat ja ylipäätään inflaatio kiihtyy, myös EU:n yhtenäisyys murenee ja EU-johtajien sisäpoliittinen pelivara tukea Ukrainaa kapenee.

Kaikkein paljaimmin Putinin pelaaminen näkyy Saksassa.

Venäjän on ilmoittanut vähentävänsä ”teknisistä syistä” Druzhba-putken kautta tulevaa öljyn toimittamista Saksaan. Mitä ilmeisimmin Moskova on kyllä valmis jatkamaan erityisesti Itä-Saksalle tärkeitä toimituksia, mutta haluaisi tehdä sen Suomenlahden perukan öljysatamissa lastattavilla tankkereilla.

Se taas edellyttäisi, että Ukraina lopettaa drooni-iskut näihin satamiin. Tai että Saksa yhdessä muiden EU-maiden, myös droonivälikohtausten kanssa kipuilevan Suomen kanssa taivuttaisi presidentti Zelenskyin tekemään niin.

Trump on moittinut erityisesti pääministeri Pedro Sánchezin johtamaa Espanjaa, koska se ei suostunut antamaan tukea, kun USA hyökkäsi Iraniin. Sánchez keskusteli Kyproksen huippukokouksessa Saksan liittokansleri Friedrich Merzin kanssa. Kuva: Kyriakos H.

Jos Ukrainan talous ja puolustus romahtaisi, Putinin olisi todennäköisesti helppo saada Iranin kanssa kompuroivan ja Nato-liittolaisille kiukuttelevan Trumpin tuella haluamansa loppuratkaisu omaan epäonnistuneeseen valloitussotaansa Ukrainassa.

Se, että Ukraina pystyy nyt puolustautumaan ainakin kaksi vuotta, on Putinille kirvelevä, mutta ei edelleenkään välttämättä ratkaiseva takaisku.

EU-johtajien on nyt lähes pakko keskittyä vastaamaan Trumpin sotasekoilun aiheuttamiin taloudellisiin haasteisiin ja lauhduttamaan niiden aiheuttamia sisäpoliittisia myrskyjä. Se vaikeuttaa alkavia neuvotteluja EU:n tulevasta seitsenvuotisesta budjetista.

Rahan syytäminen puolustukseen muuttuu entistä vaikeammaksi eikä Ukraina voi laskea sen varaan, EU-maat kasvattavat nopeasti taloudellista ja sotilaallista tukeaan yli tuon myönnetyn 90 miljardin euron lainan.

Puolan pääministeri Donald Tusk on kyseenalaistanut Trumpin USA:n sitoutumisen Naton turvatakuisiin. Kuva: Eleni Chatzivasili

Poliittisesti avainkysymys on, pystytäänkö sotaa käyvälle Ukrainalle tasoittamaan pikakaistaa EU-jäsenyyteen. Sodan lopettaminen siedettävästi edellyttäisi, että EU:lla on oma USA:sta riippumaton rauhansuunnitelma, josta Putinin joko kannattaa tai on pakko neuvotella.

Sellaista ei kuitenkaan ole eikä kaikesta päätellen myöskään kovin nopeasti tule, vaikka edellytykset sen kokoamiselle voisivat juuri nyt olla paremmat kuin ehkä koskaan aikaisemmin.