”Tämä jäi silloin tekemättä” – laajennetun oppivelvollisuuden lapsuksia paikkaillaan, mutta kokonaisuus näyttää toimivan
Yllättävää oppilaitosshoppailua on esiintynyt oppivelvollisuuden laajentamisen jälkeen joillain alueilla. Suurimmat haasteet liittyvät kuitenkin oppimisvaikeuksiin ja oppimisen tuen puutteeseen.
Oppivelvollisuuden laajenemisen myötä opetuksen järjestäjän tulee tarjota toisen asteen opiskelijoille maksuttomat oppimateriaalit. Kuvituskuva. Kuva: Jaana KankaanpääToisen asteen koulutuksen ulkopuolelle tyystin jäävien nuorten määrä näyttää vähentyneen sen jälkeen, kun oppivelvollisuutta laajennettiin 18 ikävuoteen asti vuonna 2021.
Opetusneuvos Laura Jauhola Opetushallituksesta ja Tuomo Laakso Opettajien ammattijärjestöstä (OAJ) tuovat kuitenkin esiin, että nuori voi nyt jäädä kierteeseen, joka ei näy tilastoissa.
Jos oppivelvollinen keskeyttää opintonsa eikä hae uusiin opintoihin, viime kädessä kunta osoittaa hänelle uuden opiskelupaikan.
Jos opinnot keskeytyvät uudelleen, Laakson mukaan on mahdollista, että prosessi joudutaan toistamaan kerta toisensa jälkeen, jolloin se vie oppilaitoksen ja kunnan resursseja.
Kaikki nuoret eivät saa haluamaansa toisen asteen opiskelupaikkaa. Entistä enemmän nuoria hakeutuu nyt toisen asteen opintoihin valmentavaan Tuva-koulutukseen, mutta resursseja on rajallisesti. Sen suosio on yllättänyt joillain alueilla, Jauhola kertoo.
Koulutuksissa on hänen mukaansa myös havaittu paikkakunta- ja oppilaitoskohtaisia eroja. Kentältä tulee viestiä, että tukea ja ohjausta ei aina voida riittävästi antaa.
Esimerkiksi mahdollisuus korottaa perusopintojen arvosanoja ja samalla suuntautua ammatillisiin opintoihin tai lukioon ei kaikissa oppilaitoksissa toteudu tasalaatuisesti.
”Ideana Tuva on hyvä. Se turvaa nuorelle mahdollisuuden katsoa ja tutkia eri vaihtoehtoja”, Jauhola sanoo.
OAJ:n Laakso ja erityisasiantuntija Kyösti Värri Kuntaliitosta nostavat esiin koko koulutuspolun kehittämisen jo varhaiskasvatuksesta lähtien; nykyinen järjestelmä ei tuota kaikille riittäviä valmiuksia toisen asteen opintoihin.
Vuonna 2010 erityistä tai tehostettua oppimisen tukea tarvitsi noin 10 prosenttia perusasteen oppilaista. Nykyään noin joka neljäs peruskoululainen on tuen tarpeessa.
Värrin mukaan samaan aikaan yli kymmenen vuoden ajan valtio on leikannut vuosittain yli 100 miljoonaa euroa lukiokoulutuksesta, eli noin 1 000 euroa opiskelijaa kohti. Lukiokoulutusta järjestävät kunnat joutuvat siis lisäämään omaa rahoitusosuuttaan, vaikka ne rahoittavat jo muutenkin pääosan lukiokoulutuksesta.
”Tämä on hassu tilanne, että valtio asetti koulutuksen järjestäjille uusia velvoitteita eikä kuitenkaan ollut huolehtinut omistaan.”
Oppivelvollisuuden laajentamisen on arvioitu tuovan valtiolle 129 miljoonan vuosittaiset lisäkulut. Vielä ei tiedetä, paljonko uudistus todella maksaa kunnille, sillä 2024 on ensimmäinen vuosi, jolloin laajennettu oppivelvollisuus on täysimääräisesti voimassa.
Värri kertoo, että oppivelvollisuuslakia valmisteltaessa moni taho toivoi, että uudistukseen suunnatut rahat olisi suunnattu perusopetuksen parantamiseen. Esimerkiksi Laakson mukaan OAJ kannatti oppivelvollisuuden laajentamista mutta edellytti, että koko koulupolkua tarkasteltaisiin samalla.
”Ennen kaikkea oppimisen tukea alemmilla asteilla tulisi vahvistaa, jotta pärjätään toisella asteella. Tämä jäi silloin tekemättä”, Laakso toteaa.
Opetushallinnon tilastojen mukaan ammatillisessa koulutuksessa erityisen tuen tarve on hieman noussut. Jauhola ja Laakso kertovat, että hallitusohjelman mukaisesti oppimisen tuen järjestelmää toisella asteella yhtenäistetään ja uudistetaan.
Jauholan mukaan työryhmän työskentelystä on kerrottu, että mahdolliset lakimuutokset tulevat voimaan arviolta vuoden 2025 alussa.
Yksi uusi velvoite opetuksen järjestäjille on kokonaan maksuttoman koulutuksen tarjoaminen, mikä tarkoittaa oppimateriaali- ja välinekulujen lisääntymistä. Kunnat ostavat keskitetysti mahdollisimman suuria ja edullisia oppimateriaalikokonaisuuksia, jolloin riskinä on niiden laadun heikkeneminen, Laakso toteaa.
Kaikkia oppivelvollisuusuudistuksen vaikutuksia ei vielä tunneta hyvin. Värri tuo esiin, että joissain seutukunnissa ympäristökunnista on alettu hakeutua keskuskaupungin lukioihin.
Oppivelvollisuusuudistus synnytti taloudellisen kannusteen mennä hieman kauemmas opiskelemaan. Kelan koulumatkatuen minimiraja laskettiin 7 kilometriin ja omavastuu poistettiin.
”Jos laajamittaisesti haetaan keskuskaupungin lukioihin, keskiarvorajat nousevat, jolloin syntyy korkean keskiarvon ja matalan keskiarvon lukioita.”
Harvaan asutun maaseudun lukiot ovat ilmiöltä Värrin mukaan paremmin turvassa, sillä välimatka suojelee niitä. Enemmän uhkaa ikäluokkakehitys, joka on useilla alueilla haastava.
Vuonna 2021 oppivelvollisuuslain uudistuksessa oppivelvollisuutta jatkettiin 18 ikävuoteen asti ja toisen asteen opinnoista tuli maksuttomia oppivelvollisuuden piiriin kuuluville.
Uudistus koski ensimmäisenä niitä nuoria, jotka keväällä 2021 olivat perusopetuksen 9. luokalla.
- Osaston luetuimmat
