

Entinen pääministeri Paavo lipponen arvosteli keskiviikkona MT:n kolumnissaan tasavallan presidentti Sauli Niinistön tapaa toimia Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin vierailun käytännöissä.
Lipponen syyttää Niinistön toimivan vastoin perustuslain henkeä sivuuttaessaan pääministerin vierailulta.
Liike Nytin presidenttiehdokas Harry Harkimo pitää Niinistön toimintatapaa oikeana, eikä yhdy Lipposen syytöksiin.
"Bidenin vierailun aikana presidentin tulee edustaa Suomea. Presidentti on Suomen kansan suoraan valitsema ulkopolitiikan johtaja ja valtaoikeuksia pitää lisätä ja selventää, jotta nyt käytävää keskustelua ei tarvitse käydä”, Harkimo tiivistää.
Harkimo muistuttaa, että presidentin tulee informoida Tp-utvan kautta pääministeriä ja eduskuntaa.
Tasavallan presidentin johtaman hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista ministerivaliokunnan valmistelevaa roolia korostaa myös valitsijayhdistyksen kautta ehdolle pyrkivä Olli Rehn.
Rehn sanoo, ettei näe kolmea pistettä tasavallan presidentin ja valtioneuvoston välissä, mutta toteaa toimivaltasuhteiden olevan selvät Natoon liittyvissä tapaamisissa.
”Selvää on, että Naton huippukokouksissa Suomea edustaa tasavallan presidentti”, Rehn sanoo.
Rehnin mukaan valtioneuvoston ja presidentin yhteistyötä ei tulisi nähdä riippakivenä, vaan voimavarana. Hänen mukaansa Bidenin vierailujen tyyppisissä, presidentin isännöimien ja johtamien huipputapaamisten yhteydessä myös pääministerillä voisi myös olla rooli.
”Voisi olla maan etu, että myös pääministeri osallistuisi soveltuvin osin ohjelmaan”, Rehn sanoo ja viittaa muun muassa kauppapolitiikan sekä talousyhteistyöhön, jotka kuuluvat valtioneuvoston toimivaltaan.
Kummatkin presidentiksi pyrkivät antavat osansa kritiikistä myös valtioneuvoston päähän.
Harkimo sanoo, että Lipposen kaudella tehdyt valtaoikeuksien muutokset ovat tehneet tilanteesta sekavan.
”Ja sekavuus vain lisääntyy, kun näitä jälkikäteen selitellään”, Harkimo linjaa.
”Ja sekavuus vain lisääntyy, kun näitä jälkikäteen selitellään”, Harkimo linjaa.
Rehn taas muistuttaa, että tiedonkulku pääministeriltä presidentille ei ole aina sujunut.
”Joissain kysymyksissä pääministeri ei ole konsultoinut ennakolta presidenttiä, kuten Paavo Lipponen sivuuttaessaan presidentti Ahtisaaren Itävalta-boikotin yhteydessä vuonna 2000 tai Sanna Marin ottaessaan esiin Hornet-hävittäjät Ukrainassa ilman, että oli siitä ennalta keskustellut presidentin kanssa.”
Reviirikiistojen ehkäisemiseksi Rehn esittää valtionjohdon välille solmittavaa yhteistyöasiakirjaa, joka kattaisi ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi myös laajemmin kokonaisturvallisuutta koskevan päätöksenteon pelisäännöt.