MTK:n Åberg vaatii vaikuttamista komissioon – ”Turvepellon määrittely voi osoittautua täysin turhaksi”
Åbergin mukaan nyt olisi odotettava kansallisen ennallistamisen suhteen ja katsottava, miten EU:n päätöksenteon kanssa käy.Tilaajalle
Johan Åbergin mukaan ennallistamisen kansallisen toimeenpanon valmistelussa on aikaa odottaa syksyyn, jotta nähdään, muuttuuko esityksen sisältö. Kuva: Sanne KatainenMTK:n maatalousjohtaja Johan Åbergin mukaan kansallisia suunnitelmia turvepeltojen ennallistamisesta ei kannata vielä tehdä. Syksyllä tulevassa maatalouden omnibus- eli sääntelyn yksinkertaistamispaketissa nähdään, muuttuvatko ennallistamisasetuksen vaatimukset.
”Komissiolta on kuitenkin luvattu, että siihen tulevat mukaan kaikki maatalouteen vaikuttavat capin ulkopuoliset toimenpiteet”, Åberg sanoo.
Hänen mukaansa panokset pitäisi nyt ladata komissioon vaikuttamiseen, ja mahdolliset kansalliset linjaukset tehdä vasta sen jälkeen.
”Siinä mielessä valtion toimintakin olisi loogista, sillä alunperin Suomi oli ennallistamisasetusta vastaan”, Åberg pohjustaa.
Ennallistamistavoitteiden lykkääminen olisi hänen mukaansa perusteltua, nyt kun maailmantilanne on rajusti muuttunut.
”Myös Suomessa on kansallisesti tarve tehdä lisää turvallisuusinvestointeja. Näen kyseenalaisena, että lähtisimme kansallisesti ennallistamaan ennenaikaisesti turvepeltoja, kun valtion varat ovat niukat joka tapauksessa.”
Maa- ja metsätalousministeriön vetämän teemaryhmän jäsenet Tuuli Orasmaa ja Eija Hagelberg kertoivat viime viikolla MT:ssä yliö-kirjoituksessaan ryhmän etsivän mahdollisimman järkeviä ratkaisuja ennallistamisasetuksen täyttämiseen.
Turvemaiden ennallistaminen on Suomelle iso kysymys, sillä merkittävä osa maan pinta-alasta on jossain määrin turpeen peitossa. Ennallistettavan pinta-alan kannalta olennaista onkin se, minkä paksuinen turvekerroksen tulisi olla, jotta pelto luokitellaan turvepelloksi.
”Turvepellon määrittelyllä olisi laajat vaikutukset moneen muuhunkin asiaan, kuten rahoitusmarkkinoihin ja peltojen vakuusarvoon”
Määritelmä on ainakin teoriassa täysin kansallisissa käsissä.
Yliö-kirjoituksessa teemaryhmän kerrotaan työstäneen asiaa huolellisesti kevään ajan, ja pinta-alat tarkentuvat syksyn aikana.
Kansallisen ennallistamissuunnitelman pitää olla valmis ensi vuoden elokuussa, jolloin se annetaan EU:n komissiolle. Siitä vuoden päästä, elokuussa 2027, suunnitelman pitäisi olla komission hyväksymä.
Ennallistamisasetuksen mukaan ensimmäinen tarkastelu tuloksista tehtäisiin vuonna 2030.
Åbergin mukaan ainakin turvepellon määrittelystä tulisi pidättäytyä ennen kuin mahdolliset muutokset asetukseen syksyllä nähdään.
”Sillä määrittelyllä tulisi olemaan laajat vaikutukset moneen muuhunkin asiaan, kuten rahoitusmarkkinoihin ja peltojen vakuusarvoon”, hän huomauttaa.
”Mitä jos vaikka asetus saadaan muutettua niin, että turvepeltoja ei tarvitse vettää ollenkaan. Määrittely voikin osoittautua täysin turhaksi.”
Turpeen paksuus ja turvepelto
Turpeeksi luokitellaan yleisesti maa, josta vähintään 40 prosenttia on orgaanista eli eloperäistä ainetta.
Turvepellon määritelmän kannalta olennaista on se, kuinka paksu tämän turvekerroksen tulisi olla, jotta pelto luokiteltaisiin turvepelloksi.
Mitä ohuemman turpeenpaksuuden perusteella pelto luokitellaan turvepelloksi, sen enemmän turvepeltoa laskennallisesti olisi. Ennallistamisasetus taas määrää tietyn osuuden kaikesta turvepellosta ennallistettavaksi.
Nykyisen kansallisen määritelmän mukaan pelto on syväturpeinen, jos turvekerros on vähintään 60 senttimetriä syvä.
Maalajit vaihtelevat usein myös peltolohkojen sisällä.
Suomen tilannetta mutkistaa entisestään se, että turvepellot ovat yleisiä nimenomaan niillä alueilla, jossa on myös voimakkaasti investoivia tiloja.
”Ennallistamisasetus ei saa uhata ruokaturvaa tai viljelijän toimeentuloa”, Åberg sanoo.
”Ettei nyt ainakaan ketään vastainvestoinutta viljelijää lähdetä pakottamaan ajamaan tuotantoaan alas.”
Ennallistamisasetuksen toteutuessakin nykyisellä tavalla tulisi turvepellon määritelmä Åbergin mukaan säätää mahdollisimman tiukaksi, eli niin, että ennallistettavaa on vähän.
Ennallistamistoimet tulisi myös toteuttaa vapaaehtoisuuden pohjalta, eli esimerkiksi niin, että valtio lunastaa vetettävän maan, tai maksaa sen vettämistä maanomistajalle korvauksen.
”Toki jos katsotaan alueita, joissa turvepeltoja ja investoivia tiloja on paljon, peltomaa on melko kallista”, hän muistuttaa.
Suomi ei ole huoliensa kanssa yksin, vaan niihin on havahduttu myös muualla.
”Saksassa on herätty ennallistamiseen liittovaltiotasolla ja kustannusarviot ovat alkaneet aiheuttaa ennallistamistoimien kyseenalaistamista paikallisesti”, Åberg sanoo.
Mahdollisia asetukseen syksyn paketissa tulevia muutoksia on hankala ennustaa, mutta Åberg toivoisi, että ainakin tarkoissa toimenpidevaatimuksissa tultaisiin vastaan.
”Siellähän on nyt prosentit, kuinka paljon turvapeltoa pitää ennallistaa, montako prosenttia minäkin vuonna, ja kuinka iso osa siitä pitää tehdä vettämällä”, Åberg kuvailee.
Muitakin keinoja hänen mukaansa kuitenkin olisi.
”Kyllähän meillä on nytkin ympäristökorvauksia turvepeltotoimenpiteistä, joita viljelijät voivat vapaaehtoisesti valita. Pelloille on tarjolla monia muitakin monimuotoisuustoimenpiteitä. Kyllähän niillä ensin pitää pyrkiä saamaan tuloksia”, hän sanoo.
Åberg peräänkuuluttaa myös yksityisten toimijoiden vastuuta, jotta ympäristötoimia saataisiin tehtyä myös markkinaehtoisesti. Nykyinen taloustilanne tekee tilanteen kuitenkin vaikeaksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
