

Maaseudun asfalttiteiden kesäisin tehtävät kylmämassapaikkaukset voivat kestää vain seuraavaan kevääseen, arvioi Suomen Tieyhdistys ry:n toimitusjohtaja Simo Takalammi.
”Kesto riippuu liikennemääristä ja vauriosta, mutta kyllähän paikkauksien ikä voi pahimmillaan melko lyhyeksi jäädä.”
Takalammi kannattaa kuitenkin pienempienkin paikkauksien tekemistä, sillä niilläkin pinnoitteen käyttöikää saadaan jatkettua. Jokainen tien kannalta hyvin tehty paikkaus ei sitä välttämättä ole autoilijalle.
”Vaikka paikkaus olisi kuoppa tai nyppylä, niin tielle se voi silti olla hyvä. Paljaat reiät päästävät veden väärään paikkaan eli tien pohjaan, kun taas pinnoitekerros ohjaa veden ojiin”, Takalammi kuvaa.
Hänestä teiden rungot ja pohjamaat eivät ole juurikaan ongelma maaseudun pinnoiteteillä, vaan päällystekierto on venynyt liian pitkäksi.
”Tulevaisuus näyttää synkältä. Teihin laitetaan kyllä ihan oikein rahaa, mutta tänäkin vuonna suurin osa päällystyksistä osuu suurimmille teille.”
”Soratien ylläpitokustannukset ovat pinnoitetietä korkeammat.” Simo Takalammi
Takalammi listaa maaseudun pinnoiteteiden kannalta hyväksi kehityssuunnaksi ”uudet” pienet asfalttikoneet.
”Pienen asfalttikoneen noin puolen metrin levyinen, ja yleensä kymmeniä metrejä pitkä pinnoite kestää kylmämassapaikkauksia verrattuna vuosia pidempään”, hän vertaa.
Paikkauksien vaihtoehtona on muuttaa pinnoitetie soratieksi, mikä ei ole kuitenkaan Takalammin mielestä oikotie onneen.
”Soratieksi muuttaminen maksaa, minkä lisäksi soratien ylläpitokustannukset ovat pinnoitetietä korkeammat.”
”Päällystetyn tien palauttaminen soratieksi koetaan lisäksi kellojen kääntämisenä taaksepäin. Tien vakituiset käyttäjät voivat kokea liikenneolojen näin huonontuvan”, Takalammi pohtii.
Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen kunnossapitoyksikön päällikkö Tuomas Vasama kertoo MT:lle ELY-keskuksien ohjeistuksessa olevan reilusti toistakymmentä paikkausmenetelmää, joista tosin ehkä puolen tusinaa on aktiivisesti käytössä.
Pinnoiteteiden korjauksessa kalleimmasta päästä on uuden asfaltin vetäminen.
”Keskimäärin uusi asfaltti maksaa tänä päivänä noin 125 000 euroa kilometriltä, kun yleensä joudutaan tekemään pinnan lisäksi jotain muutakin tielle.”
”Koko tien leveydelle uusi asfaltti maksaa sadalle metrille noin 20-30 euroa neliöltä töineen”, hän jatkaa.
Seuraavaksi ”järein” on urapaikkaus, jossa uusi asfaltti vedetään vain kahdelle ajouralle. Vasama sanoo, että Suomessa käytetään remix-menetelmää, jossa hyödynnetään vain noin kolmas- tai neljäsosa uutta massaa lopun ollessa vanhaa.
”Kyseessä on kustannustehokas toimenpide, mutta näin ajourat voidaan paikata vain pariin kertaan ennen koko pinnoitteen uusimista.”
”Keskimäärin uusi asfaltti maksaa tänä päivänä noin 125 000 euroa kilometriltä.” Tuomas Vasama
Aiempien asfaltointimenetelmien lisäksi pinnoiteteitä voidaan korjata Vasaman mukaan myös valuasfaltilla, mikä onnistuu talvellakin itsestään tiivistyvänä ja tavallista asfalttibetonimaassa juoksevampana.
”Paikka voidaan korjata joko noin puolen metrin siivuina niin sanotulla kelkalla, tai sitten vaurio korjataan vain sen kohdalta”, hän kuvaa.
Maaseudun pinnoiteteille, erityisesti viisinumeroisille teille, Vasama kertoo kuitenkin yleisimmäksi korjaustavaksi kylmämassapaikkauksen, joka tarkoitti vielä 1990-luvulla öljysoraa.
”Urakoitsijasta riippuu hieman työtapa, mutta tasoitus ja tiivistys pitäisi tehdä aina.”

Vaikka hän myöntääkin kylmämassapaikkauksista tulevan paljon kielteistä palautetta tienkäyttäjiltä, Vasama näkee menetelmälle tarpeen.
”Kylmämassalla voidaan korjata teitä todella edullisesti verrattuna muihin tapoihin”, hän perustelee.
Esimerkiksi Uudenmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen alueilla tehdään akuuttia asfalttivaurioiden paikkausta tänä vuonna noin 3 miljoonalla eurolla, kuten myös yksittäisiä hieman isompia korjauksia.
”Kylmämassalla voidaan korjata teitä todella edullisesti verrattuna muihin tapoihin.” Tuomas Vasama
Vasama sanoo, että soratieksi muuttamiset ovat hyvin harvinaisia hänen toimialueillaan, sillä nekin maksavat.
”Se ei ole isossa kuvassa kovin houkutteleva vaihtoehto meillekään, mutta välillä muutostöihin on vain pakko ryhtyä.”
”Esimerkiksi viime vuonna yhden soratieksi muuttamisen kustannus oli noin puolet vastaavan uuden pinnoitteen vetämisestä”, hän laskeskelee.