Tenon kalastuksesta uusi sopimus, rajoitukset keräävät tiukkaa arvostelua

Suomi ja Norja uudistavat Tenojoen kalastusta säätelevää valtiosopimusta. Sopimuksen tavoite on turvata rajajoen lohikantoja, jotka ovat jääneet kalastusrajoituksista huolimatta alle tavoitetason.

Lohenkalastus on ollut Tenolla kiellettyä kesästä 2021 lähtien. Kalastuskielto jatkuisi sopimusuudistuksen jälkeenkin.

Sopimuksen mukaan Tenojokilaakossa asuvat henkilöt voisivat kuitenkin kalastaa lohta heti, kun jokeen nousisi viikon ajan riittävä määrä kaloja, jotka eivät kuulu kaikkein heikentyneimpiin kantoihin.

Osa sopimuksen kirjauksista on ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Sopimuksella rajoitettaisiin ainakin omaisuudensuojaa sekä saamelaisten oikeutta harjoittaa kulttuuriaan.

Sopimus puuttuu omaisuudensuojaan, sillä se rajoittaa jokilaakson ulkopuolella asuvien ihmisten mahdollisuutta kalastaa omistamallaan vesialueella.

Suomessa kalastusoikeus on pääosin sidottu vesialueen omistukseen. Paikallisten asukkaiden asettaminen etusijalle kalastusluvan myöntämisessä kuitenkin rajoittaa ulkopaikkakuntalaisten mahdollisuutta kalastaa omilla vesillään.

Sopimus rajoittaa myös saamelaisten oikeutta harjoittaa ja kehittää omaa kulttuuriaan, sillä lohenkalastus on erottamaton osa Tenon jokisaamelaisten elämää ja sopimus rajoittaisi sitä.

Perustuslakivaliokunta otti asiaan kantaa vuonna 2017, kun sopimusta edellisen kerran muutettiin. Sopimusta ei kuitenkaan ole käsitelty kokonaisuudessaan vuoden 1989 jälkeen. Silloin sopimuksen hyväksyminen vaati eduskunnalta perustuslain säätämisjärjestyksen.

Vesialueomistajain liitto ry vaati antamassaan lausunnossa samaa myös uudelta sopimukselta.

Valiokunnan tuoreimmassa lausunnossa perusoikeuksien rajoittaminen sallittiin perustuslain 20. pykälän vuoksi. Sen mukaan "vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille”.

Sopimusesityksen viimeisimmässä versiossa perustuslaillisiin ongelmiin pyritään vastaamaan.

Ulkopaikkakuntalaisten kiinteistönomistajien omaisuudensuojaa turvattaisiin muun muassa määrittelemällä heidät omaksi kalastajien ryhmäkseen.

Heille olisi tarjolla erillisestä kiintiöstä myönnettävä, matkailukalastajien lupaa edullisempi vuorokausilupa. Lupavuorokausia voisi ostaa niin monta, kuin oma osuusluku sallii. Osuusluku perustuu omistetun vesialueen määrään.

Myönnettäviä lupia olisi tarjolla vähemmän, kuin niiden ostamiseen oikeutettuja kiinteistönomistajia.

Ulkopaikkakuntalaisillä myytäisiin myös muiden kalojen kalastuslupia ilman osuusluvun määräämää kiintiötä.

Saamelaisten mahdollisuutta kulttuurin harjoittamiseen turvattaisiin muun muassa poikkeusluvilla, joita voitaisiin myöntää opetuskalastusta ja kulttuuritapahtumissa tapahtuvaa lohenkalastusta varten.

Tenon saamelaiskulttuuriin kuuluvat olennaisena osana muun muassa perinteiset pyyntimuodot kuten lohipato ja kulkutusverkko. Näiden siirtäminen sukupolvelta toiselle halutaan turvata myös kalastusrajoituksen aikana.

Päivitykset eivät ole hälventäneet sopimuksessa nähtyjä ongelmia.

Kiinteistönomistajia edustavan Tenojoen kiinteistönomistajat ry:n puheenjohtajan Veikko Rintamäen mukaan parannuksena esitetty sopimus todellisuudessa heikentää ulkopaikkakuntalaisten kiinteistönomistajien asemaa.

”Sopimusesityksen perusteella lohen kalastus pysyisi ulkopaikkakuntalaisilta kiellettynä senkin jälkeen, kun lohi alkaisi taas nousta Tenoon. Alkuvaiheessa ainoastaan paikalliset saisivat kalastaa lohta”, hän huomauttaa.

Yhdistyksen mielestä lupien myöntäminen asuinpaikan perusteella pitäisi kokonaan poistaa sopimuksesta.

Vuonna 2017 Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Kaarlo Tuori laati yhdistyksen pyynnöstä katsauksen asuinpaikkaperusteesta. Hänen mukaansa sitä tulisi arvioida myös yhdenvertaisuuden ja liikkumisvapauden turvaavien perustuslain pykälien kanssa.

Perustuslain mukaan ihmiset ovat lain edessä yhdenvertaisia ja heillä on vapaus valita asuinpaikkansa. Tuorin mukaan asuinpaikkaperiaate on ”jännitteisessä suhteessa” näiden pykälien kanssa.

Myös saamelaiset ovat uudistettuun sopimukseen tyytymättömiä. Eri valtioiden alueilla asuvia saamelaisia edustava Saamelaisneuvosto antoi lausunnon aiempaan sopimusehdotukseen.

Neuvosto ei antanut uusimpaan sopimusehdotukseen lausuntoa.

Lausunnon mukaan sopimus ei kunnioita alkuperäiskansoille turvattua itsemääräämisoikeutta.

Neuvoston mielestä sopimus tulisi hylätä, sillä saamelaisille ei ole taattu merkittävään sananvaltaa luonnonvarojen käytöstä saamelaisalueilla.

Neuvoston lausunnon mukaan saamelaiset olisi pitäynt tunnistaa omaksi kalastajien ryhmäkseen, jolloin heidän perustuslailliset oikeutensa olisivat tulleet paremmin turvatuiksi.

Sopimusluonnoksen mukaan saamelaisia ei ole luokiteltu omaksi kalastajaryhmäkseen, sillä käytäntö olisi Suomen lainsäädännölle vieras, joskaan ei aivan tuntematon.

Koska valtiosopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia muutoksia, päätös sopimuksen uudistamisesta on eduskunnalla.

Päivitetyn sopimuksen ja sen voimaan saattamiseksi annettavan lain lausuntokierros päättyi maanantaina 15. tammikuuta.