Jos Isokankaan yrityksen noin 40 000 some-seuraajasta jokainen ostaisi yhden vaatteen sijasta kaksi, tuotantoon voitaisiin palkata 10 uutta ompelijaa. Kuva: Paapii Design Oy
Työ maksaa suomalaisessa vaatteessa eniten – näin vaatteen kotimaisuusaste lasketaan
Yleinen ostovoiman heikentyminen on osunut kotimaiseen vaateteollisuuteen, mutta Suomessa vaatteensa valmistava yritys uskoo alan selviytyvän.Tilaajalle
Suomessa tehtyjen vaatteiden myyntisesonki on miestenvaatteissa isänpäivänä ja jouluna sekä naistenvaatteissa keväällä ja syksyllä. Kuva: Paapiii Desing Oy”Jokaista kauppaa kohden joutuu kyllä nyt tekemään enemmän töitä”, Suomessa vaatteensa valmistavan Paapii Design Oy:n toimitusjohtaja Anniina Isokangas kuvaa alan tilannetta. Yrityksen brändejä ovat Paapii ja Finsket.
Yleinen ostovoiman heikentyminen on osunut kotimaiseen vaateteollisuuteen. Normaalisti Suomessa tehtyjä vaatteita ostetaan Isokankaan mukaan erityisesti sesongeissa.
”Isänpäivänä ja jouluna ostetaan erityisesti miestenvaatteita. Naistenvaatteissa taas kevät ja syksy on hyvää kaupantekoaikaa.”
”Suomessa valmistetut vaatteet eivät ole yleisesti heräteostoksia.”
Suurin osa myynnistä tulee joko verkosta tai tehtaanmyymälästä. Isokangas kertoo erityisesti kivijalkakaupoilla olleen haastava vuosi takana.
”Saamastamme asiakaspalautteessa nousee esille, että onko muuten arvoihin sopivaan vaatteeseen varaa”, hän avaa.
”Suomessa valmistetut vaatteet eivät ole yleisesti heräteostoksia, mikä on toisaalta myös meidän valmistajien toivottu tila.”
Isokangas arvioi, että kuluttajat ostavat Suomessa tehtyjä vaatteita kotimaisuuden ja designin takia.
”Pelkkä kotimaisuus ei enää riitä, vaan brändin tulee vastata hintatasoa”, hän kiteyttää.
Kuluttajat ovat tottuneet Isokankaan mielestä vaatteissa halpaan hintatasoon. Vaikka periaatteessa vaatekaapin pystyisi melko pitkälle täyttämään Suomessa tehdyillä vaatteilla, harva siihen kuitenkaan ryhtyy.
”Lompakko sanelee asiaa ymmärrettävästi. Ei osteta 12 kotimaista t-paitaa, vaan hankitaan ehkä yksi uniikimpi tuote.”
”Pelkkä kotimaisuus ei enää riitä, vaan brändin tulee vastata hintatasoa.”
Isokangas sanoo yrityksensä myyntitilastojen vastaavan aika hyvin yleistunnelmaa: noin 40 000 sosiaalisen median seuraajan ostaessa jokainen yhden vaatteen vuodessa yritys pyörii hyvin.
”Jos määrä nousisi kahteen per seuraaja, pääsisimme palkkaamaan jo 10 ompelijaa lisää.”
”Pienillä valinnoilla on suurikin merkitys alalle, jossa toimii paljon pk-yrityksiä”, hän jatkaa.
Työ maksaa eniten aikuisen vaatteen valmistamisessa. Kuva: Paapii Design OyOmpelijoita ja muita työntekijöitä riittää Isokankaan mukaan alalle hyvin. Hänestä alan palkkataso ei ole niin matala kuin yleisesti luullaan, joten tekijöistä suomalainen vaatetuotanto ei jää kiinni.
”Osa tulee meille ammattikoulusta suoraan, vaikka aivan suoraan teolliseen tuotantoon ei Suomessa koulutetakaan. Työpaikoilla perehdytetään tehtävään, johon pääsee kyllä sisään.”
Isokangas laskee, että kotimaisen aikuisen vaatteen tuotannossa työn osuus on selvästi suurin kustannuserä. Pelkästään tuotannon siirto Viroon pudottaisi kolmanneksen työntekijäkustannusta.
”Eurooppalainenkin tuotanto voi olla halpaa ja epäeettistä. Kotimaisen työn arvo vaatteen hinnassa pitää vain kääntää valtiksi”, hän toteaa.
”Myös tuotantorakennukset ja muut kulut ovat nousseet inflaation myötä.”
”Eurooppalainenkin tuotanto voi olla halpaa ja epäeettistä.”
Suomesta puuttuu vaateteollisuuden tuotantoketjusta sekä langan kehräämöjä että kuituvalmistusta. Isokankaan mukaan alalle on jonkin verran tullut kuituinnovaatioita metsäteollisuuden kanssa, mutta valmiit ratkaisut odottavat vielä hetkeään.
Suomalaisen raaka-aineen puuttuminen ei vielä vaatteiden kotimaisuutta estä, sillä kotimaisuusaste lasketaan arvonmuodostuksen kautta.
”Esimerkiksi meidän erään lastenvaatteen kotimaisuusasteeksi saatiin 97 prosenttia, vaikka sen kangas valmistetaan Liettuassa”, Isokangas mainitsee.
Osa kotimaisista valmistajista voi myös hänen mukaansa teettää jonkin tietyn työvaiheen lähellä muissa EU-maissa, sillä yrityksillä on omanlaisensa tuotantoketjut.
”Erään lastenvaatteen kotimaisuusasteeksi saatiin 97 prosenttia, vaikka sen kangas valmistetaan Liettuassa.”
Isokangas toivoo kuluttajien ostokäyttäytymisen muutosta pikamuodista pois. Nykyinen tilannekaan ei olisi tosin alalle kuolinisku.
”Suomessa tehdyt vaatteet ovat löytäneet oman kuluttajakuntansa.”
Markkinoilla pysyminen on vaatinut Isokankaasta kotimaisilta toimijoilta näkyvyyden kasvattamista sekä omaan verkkokauppaan panostamista.
”Some edesauttaa asiaa onneksi aika paljon. Siellä jo melko pienellä budjetilla saa hyvin näkyvyyttä”, hän summaa.
- Osaston luetuimmat
