Niin sanottu pikamuoti elää ja voi yhä hyvin, vaikka vastuullisesta kuluttamisesta paljon puhutaankin.
Kuluttajat ajattelevat saavansa ison edun alennuksen muodossa, mutta todelliset hyötyjät ovat vaatekaupan – pääasiassa siis isojen kansainvälisten ketjujen – osakkeenomistajat.
”Alennuksia varten ostettiin vaatteita sisään muutamalla eurolla. Voi sitten miettiä, mitä langan tai kankaan valmistaja, saati ompelija niistä saa”, kuvaa akaalainen yrittäjä Eija Mäkinen vuosiaan vaatekaupan yrittäjänä.
Mäkinen, joka on tehnyt koko työuransa markkinoinnin ja myynnin parissa, alkoi pienten tyttärien kanssa kotona ollessaan edustaa Hämeenlinnassa toimivaa vastuullista NOSH-vaatemallistoa.
Asiakkaiden kanssa käytiin paljon keskustelua siitä, mitä kestävä muoti oikeasti tarkoittaa ja mistä vastuullisuus ja laatu syntyvät.
Koska Mäkisellä oli pitkä kokemus, häneltä kyseltiin ylipäätään vinkkejä pukeutumiseen, kenkiin ja asusteisiin.
”Joka viikko tuli kysymyksiä, ettei löydy sopivaa vyötä. Varsinkin kotimaiset vaatemallistot ovat usein aika väljiä ja vartalot erilaisia. Moni kaipaisi laadukasta vyötä, mutta tarjolla oli lähinnä keinonahkaisia.”
Selvitys osoitti, että kotimaassa ei oikein kukaan enää valmista vöitä ainakaan naisille. Tuontivöissä pituus oli L-kokoisesta ylöspäin liian lyhyt.
Vuonna 2019 Mäkinen kertoo maanitelleensa pitkään tamperelaisen Salmiak Studion yrittäjää Kaisa Maansaloa tekemään protomallin kietaisuvyöstä.
Suunnittelun lähtökohtia oli kaksi: vyön tulee olla monikäyttöinen ja materiaalien kestää vuosien käyttöä.
Sen enempää brändin rakentamisen kuin tuotannon laajentamisen kanssa ei ole kiirehditty.
”Halusin katsoa rauhassa, onko tälle kysyntää. Että tehdään sitten todellakin vain tarpeeseen”, yrittäjä toteaa.
Ensimmäisen vuoden ajan vöitä tehtiin vain tilauksesta, ja nykyisinkin varastot ovat pienet. Myynti tapahtuu verkkokaupasta, minkä lisäksi jälleenmyyjinä on viisi kotimaista vastuullisen muodin myymälää.
Kaikkea uutta valmistusta suunnitellessa tulisi Eija Mäkisen mukaan selvittää huolella, mihin tuotteita tarvitaan, mistä raaka-aineet hankitaan ja mihin ne päätyvät käytön jälkeen.
”Minulla on lähes maailmantuska, teetetäänkö tälle maapallolle enää mitään lisää.”
Ensimmäisten vöiden raaka-aineita saatiin purkamalla vanhoja nahkavaatteita. Vastaan tuli kuitenkin käytännön rajoite.
”Kun halutaan laaja kokovalikoima, että vyön pituus riittää kaikille, nahkavaatteita ei vain löydy määräänsä enempää.”
Päämateriaali on nykyisin teollisuuden ylijäämänahka.
Kaikki nahan leikkuujätteet käytetään tarkasti. Esimerkiksi uusin malli, korsettivyö, on kaavoitettu niin, että oman vyötuotannon leikkuupaloja voidaan hyödyntää. Se pitää tuotteiden hinnan myös kohtuullisempana asiakkaille.
Tuotteissa käytetään mahdollisimman vähän käsiteltyjä, aitoja luonnonmateriaaleja. Nahassa näkyy eläimen eletty elämä. Pinnassa voi olla naarmu toisen sarvesta, ja porossa elää loisena kurmu eli porokiiliäinen, joka tekee nahkaan pieniä jälkiä.
”Ajattelen itse, että se varmistaa nahan aitouden, sillä siinä on eläimen historia”, Mäkinen sanoo.
Aitoa nahkaa voi huoltaa lähes ikuisesti mutta pinnoitettua ei.
Monet huippumerkitkin piilottavat nahan laatua pinnoittamalla niitä. Pinnoitteet tuovat kiiltoa, koska ne sisältävät muovia.
Myös vegaaninen nahka sisältää siihen liitetyistä myönteisistä mielikuvista huolimatta usein polyuretaania tai muita fossiilisten materiaalien johdannaisia tai materiaali on pinnoitettu sellaisilla. Hyvin harva vegaaninahka on siis täysin biohajoava, eivätkä ne ole kestävyydeltään nahan veroisia.
Eija Mäkinen suunnitteli kietaisuvöistä tunnetun Kiedo -brändin vuonna 2020.
Kaikki vyöt valmistetaan teollisuuden ylijäämänahasta tai kotimaisesta kasviparkitusta poronnahasta.
Oman tuotannon ylijäämästä valmistetaan koruja.
Uusin tuote on kotimaisesta peurannahasta valmistettu nahkatakki, jota valmistetaan tilauksesta.
Vöiden valmistuksen hoitaa kuusi käsityöyritystä Pirkanmaan alueella.
Mäkinen on myös yksi kotimaisten muotibrändien yhteisön Suomikin perustajista.
Suomikkiin kuuluvien valmistajien tuotannon kotimaisuus ja vastuullisuus on todennettu.
Toiminnastaan Eija Mäkinen kertoo muutoin avoimesti, mutta raaka-ainelähteitään hän haluaa varjella. Syynä on se, että sopivia ylijäämänahan eriä ei ole paljon.
Joku valmistaja on voinut esimerkiksi tilata hirven-, naudan- tai poronnahkaa tietyssä sävyssä, joka sitten on kuitenkin osoittautunut vääräksi. Kiedon vöihin ne taas sopivat oikein hyvin.
Konkurssipesiltäkin on löytynyt materiaaleja. Oikein säilytettynä nahka voi säilyä parikymmentäkin vuotta ja olla silti täysin käyttökelpoista.
Kaikki vuodat eivät ole kotimaisia, mutta ne on jo valmiiksi tuotu Suomeen. Mäkiselle on tärkeää, että nahat ovat Euroopasta ja että hän tietää jokaisen vuodan alkuperän.
”Joka nahkaerällä on oma tarinansa. Jos jää yksi tai muutama vuota yli jostain, ne ovat meille tärkeitä”, hän kertoo.
Ainut uutena käytettävä nahka, jota Kiedon tuotteisiin hankitaan, on aikuisen poron nahkaa. Se on kasviparkittu perinteikkäässä perheyrityksessä Ahlskogilla Kruunupyyssä.
Pitkän aikaa peurannahkat haudattiin Suomessa maahan.
Kiedon-brändin nahkatakkiin peurannahka valikoitui, koska se on kestävää, kevyttä ja kotimaista. Niille on viime vuosina löytynyt hyötykäyttöä myös esimerkiksi metsästäjille suunniteltuina reppuina.
”Käytämme myös vöissä riistan eli hirven ja peuran nahkoja. On arvokasta, kun saadaan korkealaatuinen kotimainen vuota käyttöön”, Mäkinen ajattelee.
Haave nahkatakista lähti yrittäjän mielessä liikkeelle aika pian ensimmäisten vöiden valmistuttua. Hän oli itse etsinyt toistakymmentä vuotta laadukasta nahkatakkia, joka olisi monikäyttöinen vaate eri tilanteisiin.
”Ei vain löytynyt. Kaavoitukset olivat usein aika kamalia eikä istuvuus siten kohdillaan. Suomessa valmistettua en löytänyt mistään.”
Suunnittelu polkaistiin käyntiin viime keväänä yhden yhteistyökumppanin, tamperelaisen vaatturi Anne Äikkään kanssa. Perusteellisuudesta kertoo, että ensin joka kokoa varten valmistettiin lakanakankaasta mallitakki mitoituksen ja yksityiskohtien hiomiseksi.
Vastuullisuudesta, eettisyydestä ja läpinäkyvyydestä siis puhutaan julkisuudessa, mutta Mäkisen mielestä niin yrityksillä kuin kuluttajilla on vielä pitkä tie kuljettavana.
Kun hän esimerkiksi etsi naisyrittäjien verkoston kautta kiitoskorttien painattamiseen kotimaasta painotaloa, joka toimii ekologisesti ja kykenee kierrättämään värit, vastauksia löytyi yksi.
”Mutta en olisi oman yritykseni asiakas, jos menisin hankinnoissa hinta edellä.”
Vanhan sanonnan mukaan köyhän ei kannata ostaa halpaa. Sen sijaan oleellista on pohtia, mitä ja kuinka usein hankkii. Mäkistä kiusaakin se, että kotimaisuutta arvostetaan puheissa mutta kun aletaan tehdä kauppaa, ensimmäiseksi kysytään hintaa ja alennuksia.
”Vastaan, että meillä on rehelliset hinnat 365 päivää vuodessa. Hinnoittelu perustuu siihen, mitä materiaalit ja työ maksavat.”
Kiedo kuuluu kotimaisten, vastuullisten muotibrändien Suomikki-yhteisöön, jota Mäkinen oli viiden muun yrittäjän kanssa perustamassa vajaa vuosi sitten. Nyt yrityksiä on jo mukana 30.
Tavoitteena oli koota varmennetusti kotimaista tuotantoa edustavat, pienten valmistajien tuotteet yhteen. Suomikin porukalla on järjestetty kaksi pop-up-tapahtumaa sekä esiinnytty Käsityömessuilla.
”Työlästä tämä toki on, kun itse kuratoimme kaikki mukaan haluavat yritykset. Mutta yhdessä tekemisen henki on mieletön, kun jaamme myös vastuullisen toiminnan arvomaailman.”
Yhteisiä toimia tarvitaankin. Monien käsityön ammattilaisten määrä on käymässä vähiin. Esimerkiksi nahkojen parkitsijat ovat Suomessa laskettavissa yhden käden sormilla.
”Nahan kanssa tekijöitä on ylipäätään vain kourallinen. Ompelijoistakin moni karttaa nahkaa, kun siihen tarvitaan omat koneensa ja ompelu on niin vaativaa.”
Yksi Eija Mäkisen tärkeimmistä kumppaneista on Sastamalassa toimiva laukkuvalmistaja Okay’s, jonka tiloissa jutun kuvauksetkin tehtiin. Mäkistä ilahduttaa, että yhteistyössä on ketjuvoimaa, joka pitää pyörimässä useita kymmeniä pienyrityksiä.
Lähteenä on käytetty Rosa Laurinollin opinnäytetyötä (Hämeen ammattikorkeakoulu 2021), jossa käsitellään vegaanimateriaalien ominaisuuksia jalkineiden raaka-aineena.
Juttua korjattu 8.1. klo 9.40: Ingressissä puhuttiin aiemmin virheellisesti kiedontavöistä. Vaihdettu tilalle oikea termi kietaisuvyöt.
