Hitlerin tapaan ”kansankansleriksi” pyrkivän Itävallan Kicklin voitto osoittaa: ”pahaa” laitaoikeistoa ei pysäytetä sillä, että ”hyvät” kauhistelevat ja pystyttävät palomuureja

Tulos oli pysäyttävä. Häpeilemättä natsi-iskulauseita käyttävän Herbert Kicklin johtama vapauspuolue (FPÖ) kaksinkertaisti kannatuksensa yli 29 prosenttiin ja nousi sunnuntain vaaleissa ensimmäisen kerran Itävallan suurimmaksi.

Liittokansleri Karl Nehammerin johtama maltillisen oikeiston kansanpuolue (ÖVP) jäi toiseksi ja menetti 11 prosenttiyksikköä. Hallituspuolue vihreät kärsi myös murskatappion. Sosiaalidemokraatit (SPÖ) eivät oppositiosta käsin pystyneet kasvattamaan kannatustaan

Euroopan kallistuminen kohti poliittisen kentän oikeata äärilaitaa jatkuu. Itävallan Kicklin eurooppalaiset liittolaiset, Ranskan Marine Le Pen, Alankomaiden Geert Wilders ja Italian Matteo Salvini kiirehtivät onnittelemaan vaalivoittajaa. Unkarin pääministeri Viktor Orbán hehkutti Politico-verkkojulkaisun mukaan ”Patrioottien uutta voittoa”. Sillä hän viittasi EU-parlamentin uuteen Patriootit Euroopan puolesta -laitaoikeistoryhmään.

EU-maissa on soitettu hälytyskelloja Itävallan vaalituloksen vuoksi. FPÖ liehittelee Venäjää, suhtautuu kielteisesti Ukrainan sotilaalliseen tukemiseen, on jyrkän ulkomaalaisvastainen ja painaa jarrua ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.

Todennäköisesti vapauspuolueen murskavoiton aiheuttamat konkreettiset vaikutukset jäävät kuitenkin odotettua rajallisemmiksi. Vaikka FPÖ on suurempi kuin koskaan pitkän historiansa aikana, koskaan aikaisemmin puolueen jääminen oppositioon ei ole ollut yhtä selvää kuin nyt.

Vapauspuolue on ollut 1990-luvun lopulta lähtien kahdessa keskustaoikeistolaisen ÖVP-kanslerin vetämässä hallituksessa. Myös Itävallan demarit ovat tehneet yhteistyötä vanhojen natsien perustaman FPÖ:n kanssa.

Nyt ÖVP suostuu vapauspuolueen kanssa samaan hallitukseen vain, jos itseään Adolf Hitlerin tapaan ”kansankansleriksi” kutsuva puheenjohtaja Herbert Kickl ei ole mukana. FPÖ ei tähän suostu ja muiden puolueiden ”palomuuri” vapauspuolueen suuntaan on ehdoton. ÖVP:n Nehammer pystyy periaatteessa muodostamaan uuden hallituksen demaripuolue SPÖ:n kanssa ja ottamaan tarvittaessa vihreät tai liberaaliryhmä NEO:n vahvistukseksi.

Radikaalia muutosta Itävallan politiikassa tuskin siis nähdään, mutta jotain jälkiä FPÖ:n vyörytys silti jättää. Jos liittokanslerina mitä ilmeisimmin jatkava Karl Nehammer puolueineen haluaa jatkossa menestyä, hänen pitää vetää tiukempaa linjaa sekä maahanmuutto- että ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa.

Nykyisen hallituksen vihreä ympäristöministeri Leonore Gewessler äänesti EU-maiden neuvostossa ennallistamisesityksen puolesta vastoin oman hallituksensa kantaa. EU-maiden vihreille Gewessler oli sankari. Itävallassa vihreitä ”ilmastoterroristien etäispäätteeksi” sättivä FPÖ:n Kickl sai lisää vettä myllyynsä.

Juuri siksi Itävallan linja suhteessa EU:n ilmasto- ja ympäristölakeihin muuttunee entistä jyrkemmäksi. Koska maltillinen oikeisto (ÖVP) kamppailee vapauspuolueen kanssa nimenomaan maaseudun äänistä, tämä voi näkyvä erityisesti maa- ja metsätalousasioissa.

Itävallan vaalitulosta on luonnehdittu Venäjän voitoksi. Myös tässä suhteessa suuria konkreettisia muutoksia tuskin nähdään. FPÖ ei voittanut vaaleja hyysäämällä Venäjää. Siksi uudella hallituksella ei ole suurta painetta reivata nykyistä kurssia. Itävalta ei puolueettomuutensa vuoksi tue Ukrainaa sotilaallisesti ja on taloudellisista syistä kuulunut EU:n Venäjä-vastaisessa rintaman maltilliseen siipeen.

Itävallan vaalituloksen merkitystä ei silti pidä vähätellä. Se osoittaa, että ”hyvään” maltilliseen poliittiseen keskustaan kuuluvat ryhmät eivät ole löytäneet tehokkaita keinoja, joilla ”pahan” laitaoikeiston kannatuksen kasvu saadaan pysähtymään.

Se ei pysähdy kauhistelemalla Kicklin kaltaisten kansanvillitsijöiden natsiliehittelyä tai Venäjä-hyysäämistä. Eikä sekään pitkässä juoksussa auta, että 30 prosentin kannatusosuuksia vapaissa vaaleissa haalivien ryhmien kanssa ei tehdä mitään yhteistyötä. Todennäköisesti näillä molemmilla vain ohjataan entistä suurempi osa äänestäjistä entistä radikaalimman laitaoikeiston syliin.