Pitääkö viljelijän asua maatilallaan ollakseen ”aktiiviviljelijä”? MTK:n Marttila: ”Kuulostaa hyvältä”

Talonpojat odottavat hallitukselta aktiivisuutta tukien nykyistä tehokkaampaan kohdistamiseen aktiiviseen ruoantuotantoon, sanoi MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila MTK:n valtuuskunnassa keskiviikkona.

”Hallitusohjelma ei anna tähän mitään konkreettisia työkaluja, ja myös virkamieskunta vaikuttaa olevan äärettömän flegmaattinen asian suhteen. Ei ole tullut mitään avauksia, eikä edes kutsua keskusteluihin”, Marttila sanoi.

Hänen mukaansa keinoja tukien parempaan kohdentumiseen kyllä löytyy, ja vaihtoehtoja siihen, millaisia kriteerit aktiiviviljelyyn voisivat olla, on myös MTK:ssa alustavasti mietitty.

”Pitkää listaa on tehty”, Marttila sanoi.

Puheessaan hän nosti muutamia mahdollisia esimerkkejä. Ensimmäinen oli jo valtuuskunnan yleiskeskustelussakin esille noussut säilörehu -tukiluokan muuttaminen.

Yleiskeskustelussa esitettiin, että säilörehunurmen tukeen sisältyisi velvoite joko omasta nautakarjasta tai tuotantosopimuksesta heinän hyödyntävän toimijan kanssa.

Marttila kiitti valtuuskunnasta tulleesta avauksesta ja arvioi sen olevan yksi edistettävistä vaihtoehdoista. Mahdollisia ongelmia muutoksessa liittyisi esimerkiksi sopimusten valvontaan ja eläinyksiköiden määrälle asetettuihin rajoihin.

”Yksi asia mitä pitää tutkia on se, tarvitsevatko rehunurmet tukea ollenkaan. Eikö sitä voida maksaa kotieläinten kautta”, Marttila kysyi.

Muina mahdollisina uusina tukien kohdistamisperusteina Marttila nosti esiin Ranskassa käytössä olevan käytännön, jossa vanhuuseläkkeensaajat eivät voi saada maataloustukea.

”Ei helppo päätös tämäkään, mutta pöydälle vaan ja valmisteluun”, Marttila totesi.

Muita mainittuja esimerkkejä olivat investointitukien sitominen ruoantuotantoon, tukikelpoisten maatilojen vähimmäiskoon nosto ja asumisvelvoitteen kiristäminen.

”Sitä on paljon mietitty, ja minä olen siihen tykästynyt sitä enemmän, mitä enemmän olen sitä miettinyt”, Marttila totesi jälkimmäisestä.

Asumisvelvoite tarkoittaisi käytännössä sitä, että tuensaajan velvoitettaisiin asuvan tilalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Tässä vaatimuksessa haasteen voisi muodostaa se, että monilla tiloilla voi olla peltolohkoja laajalla, erillään toisistaan.

Esimerkit on tarkoitettu keskustelun avaukseksi, eivätkä ne ole MTK:n esityksiä.

Aktiiviseen ruoantuotantoon osoitettavien tukien kohdistamisesta käytävä keskustelu pohjautuu hallitusohjelmaan, jossa lukee kokonaisuudessaan:

”Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan tulee keskittyä ruokaturvan parantamiseen. Tukijärjestelmää on kehitettävä ja yksinkertaistettava siten, että maataloustuet kohdistuvat nykyistä paremmin varsinaiseen ruoantuotantoon. Hallitus sitoutuu toimimaan tämän periaatteen mukaisesti sekä nykyisen cap-ohjelmakauden välitarkasteluissa että uuden kauden valmistelussa.”

Tavoitteena on parantaa niin sanottujen aktiiviviljelijöiden kannattavuutta kohdistamalla tuet paremmin ruokaa tuottavaan maatalouteen. Ikuisuusongelmana kuitenkin on aktiiviviljelijän määrittely.

Marttila nosti puheessaan esille myös sen, että Suomessa kohdistetaan jo nyt tukia tuotantoon enemmän kuin muissa EU-maissa.

”Suorista tuista pikkaisen alle 20 prosenttia on jo tällä hetkellä tuotantoon sidottua. Kansallisesta tuesta tuotantoon on sidottu yli 90 prosenttia”, Marttila sanoi.