Millaista maataloutta tulevaisuudessa tuetaan? MT kysyi puolueilta, miten tuet tulisi kohdistaa
Erillistä rahoitusta ilmastotoimiin, olosuhteiden huomioimista ja lisää luomua, esimerkiksi niitä toivovat maa- ja metsätalousvaliokunnan puolueet.Tilaajalle
Nykyinen pinta-alaperustainen tukijärjestelmä on kompromissi, jolla pyritään takamaan viljelijöiden toimeentulo kannustamatta ylituotantoon. Harva on siihen silti tyytyväinen. Kuva: Timo VillanenMaatilojen kannattavuus, viljelymuodot ja ruoan tuotantomäärät riippuvat kaikki siitä, millä perusteilla maataloustuet kohdennetaan.
Maaseudun Tulevaisuus kysyi puolueiden näkemyksiä siitä, mihin suuntaan tukijärjestelmää tulisi kehittää. Vastauksissa korostuivat käytännössä eri painotuksin tukien ohjaaminen tuotanto- tai ympäristöperusteiden suuntaan.
Ensimmäistä linjaa kannattivat esimerkiksi kristillisdemokraatit.
”Tukia tulisi myöntää ruoantuotannon perusteella. Nykyiset tuet ovat liikaa kytketty peltoon ja se vääristää sekä viljelyä että nostaa peltojen hintaa ja vuokratasoja. Tukia pitää kohdentaa takaisin lähemmäs tuotantoa”, puolueesta perustellaan.
Perussuomalaisten visiossa huomioon tulisi ottaa myös paikalliset olosuhteet.
”Tukien pitäisi kohdistua sinne, missä ruoantuotanto on muuta Eurooppaa vaikeampaa, kuten Suomessa pohjoisen sijaintinsa ja vaikeiden viljelyolosuhteiden vuoksi on. Toisaalla Euroopassa hyvin pärjäävät, isot ja tehokkaat tilat eivät tarvitse samaan tapaan maataloustukea puhumattakaan siitä, jos EU laajentuu nykyisestä maihin, joissa maatalous on hyvin tehokasta ja kannattavaa.”
Perussuomalaisten mukaan myöskään tilakoon ei pitäisi vaikuttaa tukiin niin, että se johtaa pienten tilojen alasajoon tai tilan laajenemisen esteeksi.
Myös kokoomuksessa painopiste halutaan tuotantoon, kuitenkaan ympäristötoimia hylkäämättä.
”Tuet pitäisi kohdistaa nykyistä paremmin aktiiviseen ruoantuotantoon. Lisäksi järjestelmän olisi hyvä kannustaa monimuotoisuutta tukeviin ja vesien tilaa parantaviin ratkaisuihin”, kokoomus esittää.
Keskusta tahtoisi kohdistaa tuet ruoantuotantoon ja erottaa ympäristötoimet omaan kokonaisuuteensa.
”Sinällään tärkeiden viljelijöiden toteuttamien ilmasto- ja ympäristötoimenpiteiden tukirahoitus tulee järjestää muuta kautta ja tulevaisuudessa myös markkinoilta saatavaa rahoitusta hyödyntäen”, perinteinen agraaripuolue ehdottaa.
RKP:n mukaan tuilla tulisi pitää huolta toimintaansa kehittävien ja jatkuvuudesta huolehtivien tilojen investointikyvystä.
”Tuet tulisi kohdentaa nimenomaan aktiiviviljelijöille, jotka sitoutuvat ylläpitämään viljelysmaata sekä kehittämään toimintaansa ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden huomioiden.”
Myös RKP esittää, että ilmasto- ja ympäristötoimiin etsittäisiin lisärahaa nykyisten maataloustukien ulkopuolelta.
”Näin voisimme edistää maatalouden kestävyyttä ja ilmastoystävällisyyttä tehokkaammin myös Suomen olosuhteisiin soveltuvilla keinoilla, samalla kun cap-tuki keskittyisi tukemaan kestävää ruuantuotantoa.”
Tuotantoperuste, pinta-alaperuste, ympäristöperuste
Tuotantoperustaisen tuen etu on se, että se kannustaa mahdollisimman tehokkaaseen ruoantuotantoon. Näin tukia maksettiin Eu:ssakin vuoteen 2003 saakka. Ongelmaksi muodostui tukimuodon kannustama ylituotanto. Liika ruoantuotanto on paitsi ekologisesti kestämätöntä, myös taloudellisesti kannattamatonta ruoan markkinahintojen painuessa alas.
Vuonna 2003 korvaavaksi malliksi hierottiin pinta-alaperuste, jossa tukea maksetaan viljelyalan perusteella. Tämän järjestelmän vahvuus on tuotannon ylläpitäminen eri puolilla unionia ja sisäinen säätövara. Pinta-alaperusteisiin tukiin voidaan sisällyttää esimerkiksi ilmasto- ja ympäristöehtoja, jotka ohjaavat tuotantoa haluttuun suuntaan.
Viime aikoina maatalouden tukiin on tullut yhä enemmän painetta ilmastoon ja ympäristöön keskittyvästä säätelystä. Ruokaa on kuitenkin tuotettava, joten ilmastotoimista ei voi tehdä sitä kannattavampaa.
Vasemmistoliitto, vihreät ja SDP painottavat ilmasto- ja ympäristötavoitteita.
Vihreiden ehdotus on eräänlainen peilikuva keskustan toiveista: Siinä ruoantuotannon kannattavuus turvattaisiin markkinoilla, ja tukea maksettaisiin ympäristöperusteisesti.
”Pitkällä tähtäimellä olennaista on ohjata tuotantoa kestävämmäksi maksamalla toivotuista tuloksista – esimerkiksi kohentuneesta luonnon monimuotoisuudesta tai parantuneesta eläinten hyvinvoinnista. On tavoiteltava sitä, että viljelijät saavat tulonsa pääsääntöisesti markkinoilta ja että tukipolitiikalla edesautetaan etenkin ekologisen kestävyyden toteutumista.”
Vihreät kertoo kannattavansa myös sadonkorjuuvelvoitteen palauttamista, jotta maatalousmaata käytettäisiin luonnon ja ruoantuotannon kannalta järkevästi sekä kiertolannoitteiden ja biokaasun lisäämistä.
Vasemmistoliiton mukaan pinta-alatuista pitäisi siirtyä ruoantuotannon tukemiseen ympäristö- ja ilmastoperusteisesti. Tukien pitäisi olla vastikkeellisia ilmastotoimille.
”Maataloustuet on suunnattava aktiivisille maataloustuottajille, ei varakkaimmille maanomistajille. Tuet on kohdistettava edesauttamaan usein pienituloisten ja velkaantuneiden maanviljelijöiden toimeentuloa ja ilmastotyötä. Ilmastotoimissa on vastaavasti oltava paikalliset olosuhteet huomioivaa liikkumavaraa.”
SDP tahtoisi tukia suunnattavan enemmän kasvipohjaiseen ja luonnonmukaiseen tuotantoon.
”Tukien myöntämisen perustana tulisi olla ilmastonmuutoksen torjunta, ympäristön suojelu ja eläinten hyvinvointi”, SDP:stä todetaan.
”Suomalaisen maataloustuotannon vahvuuksia ovat tulevaisuudessakin vahva osaaminen, vähäiset eläintaudit ja korkeatasoinen tutkimus.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
