Tiheä myyräkanta ennakoi tuhoja taimikoissa

Pikkunisäkkäiden kannat vaihtelevat pohjoisilla leveysasteilla kolmen neljän vuoden sykleillä ja nyt ne ovat nousseet paikoin ennätyslukuihin.

”Erityisesti metsämyyrien kannat ovat nousseet merkittävästi kesän aikana, paikoin jopa ennätykselliselle tasolle. Myös peltomyyriä tavattiin Luken seurantapyynneissä enemmän kuin viime vuosina”, kertoo johtava tutkija Otso Huitu Lukesta.

Myyrämäärät ovat Luken havaintojen perusteella ennätystasolla eteläisen Suomen itäosissa, Keski-Suomen pohjoisosissa ja Etelä-Pohjanmaalla. Pohjoisessa Suomessa sen sijaan myyriä on niukasti.

Huonona myyrävuotena hehtaarin koealalta ei välttämättä saada yhtään yksilöä. Huippuvuotena niitä voi jäädä koepyynnissä loukkuun kymmeniä ellei satoja. Juuri nyt tilanne on sellainen.

Myyräkannan kehitystä seurataan loukutuksilla koepaikoissa, joita on eri puolilla maata noin kolmekymmentä niin metsässä kuin pelloilla. Myyräkannan koepyynti tapahtuu kahdessa jaksossa. Ensimmäinen on keväällä ennen myyrien lisääntymistä ja toinen syksyllä. Näiden perusteella myyräkannasta voidaan tehdä kanta-arvio.

Seuraavan kevään kasvu paljastaa myyrien talviset vierailut taimikossa. Metsämyyrä on napsaissut kärkisilmun ja nyt taimesta versoo kaksi latvaa.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Myyräkantojen vahvistuminen voi johtaa paikallisesti huomattaviinkin metsätuhoihin, sillä niin pelto- kuin metsämyyräkin voivat talven mittaan joutua turvautumaan puun taimiin ravinnonhaussaan.

Peltomyyrä tekee tuhojaan hangen alla kaluamalla taimen kuorta niin, että nestevirtaukset katkeavat. Keväällä puun alku kuivaa pystyy. Sen lähisukulainen metsämyyrä puolestaan kiipeilee ravinnonhaussaan männyn- tai kuusentaimen latvaan, missä se napsii kärkisilmut jopa useiden metrien korkeudelta. Tuhot paljastuvat myöhemmin, kun latva haaroittuu tai muuttuu tupsumaiseksi.

”Kun vuoden 2008 ennätysmyyrävuoden jälkeen ajelin Keski-Suomen ja Savon rajalla ja tarkkailin taimikoita, niin en nähnyt montakaan kuusentaimea, joiden latva ei olisi kärsinyt myyrän vierailusta”, metsäeläintieteen emeritusprofessori Heikki Henttonen sanoo.

Henttosen mukaan on varsin yleistä, että tupsulatvaiseksi muuttuneiden mäntytaimikoiden tuhot luetaan hirvien synniksi, vaikka asialla olisivat olleet latvaa järsineet metsämyyrät.

Henttosen mukaan myyrän nakertamia taimia voi pelastaa leikkaamalla vanhan latvan pois ja jättämällä elinvoimaisimman sivuoksan uudeksi latvan aluksi.

Myyräkannan vaihtelusta ei voi piirtää kauniisti kaareutuvaa sinikäyrää,. Useimmiten siinä on suurta vaihtelua niin jyrkkyyden kuin kannan vaihtelunkin suhteen. Yksi ilmiö on kuitenkin viime vuosikymmeninä havaittu.

”Kannanvaihtelut ovat loiventuneet, mikä voi johtua talvien muuttumisesta leudommaksi”.

Kahdesta myyrälajista metsämyyrä on serkkuaan peltomyyrää yleisempi.

”Se on eräänlainen jokapaikan höylä, joka viihtyy nimensä mukaisesti pelloilla ja niiden reunoilla, mutta myös hakkuuaukeilla ja puutarhoissa”.

Metsämyyrän ja peltomyyrän elinpiireihin vaikuttaa niiden tapa lisääntyä. Peltomyyränaaras voi lisääntyä samalla alueella, missä sen emo elää. Metsämyyränaaras taas hakeutuu pois sen synnyttäneen myyrän alueelta. Kanta levittäytyy.

Myyrätutkija Heikki Henttonen sairastui myyräkuumeeseen 1974, jolloin tautia aiheuttavaa virusta ei oltu vielä löydetty. ”Sain elinikäisen immuniteetin ja sen jälkeen en ole myyräkuumetta sairastanut”. Kuva: Jaana Kankaanpää

Vaikka metsämyyriä on enemmän kuin peltomyyriä, paikallisesti tietyllä peltomyyrien suosimilla alueilla niiden tiheys voi olla jopa nelinkertainen metsämyyrien esiintymisalueisiin nähden.

Ravinnonhankinnassaan metsä- ja peltomyyrä eivät juuri kilpaile toistensa kanssa.

”Peltomyyrä syö lähinnä vihreitä kasvinosia mutta metsämyyrä voi hyödyntää monipuolisemmin metsästä löytyvää ravintoa”.

Peltomyyrä hyötyy sateisesta kesästä, jolloin vihreitä kasvinosia versoo sen ravinnoksi runsain määrin.Se myös jouduttaa niiden lisääntymistä.

”Vihreissä kasveissa on lisääntymishormonin esiastetta, joka lisää peltomyyrien hedelmällisyyttä. Metsämyyrien kohdalla ravinnon saatavuus ei samalla tavalla edistä niiden lisääntymistä”, Henttonen sanoo.