Trumpin pyörremyrsky Ukrainan sodan ratkaisemiseksi hiipui – on kuitenkin yksi seikka, joka voi vielä kääntää asetelman paremmaksi kuin miltä se nyt näyttää

Kaikki tapahtui nopeasti ja näyttävästi. Julkisuuden ”hetki hetkeltä” -seurannan perusteella näytti välillä siltä, että Ukrainan sota ratkaistaan yhdellä pyörremyrskyllä.

Eurooppa antaa Ukrainalle turvakuut ja Kreml hyväksyy ne. Ukraina nielee alueluovutukset. Presidentit Vladimir Putin ja Volodymyr Zelenskyi tapaavat. Rauhansopimus syntyy. Sota loppuu.

Valkoisen talon arviot tapaamisten tuloksista olivat tietysti ristiriitaisia, mutta silti ylitsevuotavan myönteisiä. Ja kuten tavaksi on tullut, Euroopan johtajat kehuivat vuolaasti pitääkseen Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin tyytyväisenä.

Suomessa innostusta lisäsi se, että tasavallan presidentti Alexander Stubb oli tapahtumien ytimessä. Pieni maa puhallettiin julkisuudessa kokoaan suuremmaksi.

Nyt trumpilaisesta pyörremyrskystä on jäljellä vain heikko henkäys. Asiat eivät näytä etenevän kohti siedettävää rauhaa. Putin ei anna tuumaakaan periksi ja Trump on ehkä antanut jo liikaa. Heikoimmassa jamassa ovat Ukrainan turvatakuut, joita ilman kestävästä rauhasta on turha edes puhua.

Vahvat turvatakuut aggressiivista Venäjää vastaan voivat tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että takaajien joukot ovat valmiita tarttumaan aseisiin, kun Putin päättää hyökätä uudelleen Ukrainaan.

Yhdysvallat on Trumpin johdolla valmis vain koordinoimaan Eurooppa-vetoisia turvatakuita. Jo pelkästään se, että USA peruu lupauksensa, pudottaa pohjan pois Ukrainalle annettavilta turvatakuilta.

Synkkää näkymää kärjistää se, että Euroopan mahtimaat eivät pysty tarjoamaan riittävän nopeasti ja riittävästi joukkoja ja aseita, vaikka haluaisivat. Ja myös haluaminen on hataralla pohjalla niin Ranskassa, Britanniassa kuin Saksassakin. Presidentti Emmanuel Macronin, pääministeri Keir Starmerin ja liittokansleri Friedrich Merzin sisäpoliittinen asema on kaikkea muuta kuin vahva.

Edelleen näyttää uhkaavasti siltä, että Ukrainaan hierotaan rauhaa Putinin ehdoilla ja että Trump on ainakin osittain valmis suostumaan näihin ehtoihin. Kuva: Timo Filpus

Viimeisen naulan turvatakuiden arkkuun lyö Venäjä. Toisin kuin Washingtonista vakuuteltiin, Putin ei missään tapauksessa hyväksy sitä, että Nato-maiden joukot takaavat yhdysvaltalaisilla aseilla Ukrainan turvallisuutta.

Kremlillä ei pitäisi olla veto-oikeutta Ukrainan turvatakuisiin, mutta rauhanehtoihin on, varsinkin nyt, kun Ukraina on alakynnessä rintamalla. Siksi puheet Putinin ja Zelenskyin kahdenvälisestä tapaamisesta ja sitä kautta rauhanponnistelujen etenemisestä ovat puhdasta toiveajattelua.

Kysymys kuuluu, olisiko Euroopan johtajien pitänyt suhtautua kriittisemmin Trumpin hötkyilyyn? Erityisesti presidentti Stubbin viesti Yhdysvalloille on aina ollut, ettei Putiniin pidä luottaa. Miksi nyt luotettiin yhdessä Trumpin kanssa?

Voittiko pelko Trumpin kimpaantumisesta kylmän harkinnan? USA:n ja EU:n välisissä kauppaneuvotteluissa näin kävi. Eurooppa sai siedettävät 15 prosentin tullit, mutta niiden hinta on kohtuuton.

Lässähtäneistä rauhanponnisteluista ei välttämättä voi sanoa samaa.

Muutamat Saksan hallitusta lähellä oleva MT:n lähteet Berliinissä arvioivat jo ennen Alaskan huipputapaamista, että Yhdysvalloilla saattoi olla Venäjän tilanteesta varteenotettavampaakin tietoa kuin vain erikoislähettiläs Steve Witkoffin väärät tulkinnat siitä, mitä hänelle Moskovassa luvattiin.

Lähteiden mukaan tiedot olisivat koskeneet sekä Venäjän taloudellista tilannetta että menestystä sotarintamalla ja niiden perusteella olisi päätelty, ettei Putin ole niin vahvoilla kuin oletetaan.

Ehkä juuri siksi trumpilainen salamadiplomatia lähti vyörymään eteenpäin eivätkä eurooppalaiset liittolaiset panneet vastaan? Voi myös olla, että tilanne on Ukrainan ja Euroopan kannalta parempi kuin miltä se näyttää ja puheet rauhanponnistelujen etenemisestä eivät ole niin katteettomia kuin on arvioitu.