

Ajan patinoiman työhuoneen hyllyssä pölyttyy neuvostohenkinen koppalakki ja riveittäin muovisia mappeja kellastuneine tositteineen.
Pöydällä lojuu pino etikettejä, joissa lukee suomeksi remonttipaperia.
Ympäristö henkii aikaa, jolloin koneet vielä jyskyttivät Euroopan vanhimpiin kuuluvalla Ligatnen paperitehtaalla Latviassa. Enimmillään paperikoneita oli kuusi ja työntekijöitä tuhat.
Paperitehdas, jonka saksalaiset käynnistivät vuonna 1815, teki konkurssin vuosikymmen sitten.
Tehdashallit saivat uinua rauhassa vuosia, kunnes yrittäjä Edgars Ricevs osti ne miljoonalla eurolla. Lähes saman verran rahaa IT-alan miljonääri on valmis käyttämään herättääkseen alueen henkiin.
”Nurkkiin ja pihalle oli kertynyt satoja tonneja roskaa. Pelkästään niiden kuljettaminen pois maksoi 15 000 euroa”, Ricevs pyörittelee päätään tehtaan pihalla.
Jykevään rautaporttiin on nykerretty unisiepparia muistuttava pitsikoriste. Siitä saa osviittaa, millaista toimintaa Ricevs alueelle janoaa. Rauhaa, hengellisyyttä ja luovuutta.
Suunnitelmissa siintää pieni kylä, jossa ihmiset elävät harmoniassa toistensa ja luonnon kanssa. Samalla myös kunta pyrkii luomaan nahkansa biotalousalueeksi, jossa vaalitaan ekologista elämäntapaa ja luomutuotantoa.

Houkutellakseen tiloihin taiteilijoita, käsityöläisiä ja pienyrittäjiä Ricevs kunnostaa 13 entistä tehdastyöläisten asuntoa.
Tiluksilla surisee jo mehiläispesiä ja pienpanimo on aloittelemassa toimintaansa. Yksi yritys valmistaa akustiikkapaneeleja hampusta.
Suomessa vastaavanlaisia yrityskeskittymiä ovat muun muassa Fiskars Raaseporissa ja Mathildedalin ruukkikylä Salossa. Molemmat houkuttelevat matkailijoita, mihin Ricevskin tähtää.
Vuosi sitten Ricevs herätteli henkiin tehtaan paperintuotantoa. Yhdessä halleista puksuttaa pieni erikoispaperikone, joka suoltaa paksua taidepaperia espanjalaisesta puuvillasta.
Tehtaan entisen työntekijän kehittämässä valmistusprosessissa hyödynnetään osin vanhoja koneenosia.
Ricevs painottaa, että vedellä on suljettu kierto ja kuivaus hoidetaan infrapunalla, mikä on energiatehokasta. Hän kauhistelee, että vanha paperitehdas päästi jätevesiään viereiseen jokeen toiminnan loppuun saakka.
Akvarellimaalareiden suosima erikoispaperi maksaa 4–7 euroa per arkki. Sitä syntyy noin tuhat tonnia vuodessa, mikä työllistää viitisen henkeä. Suurin osa paperista viedään Liettuaan ja Puolaan, mutta näytepaloja on lähetelty ympäri maailmaa.
Seuraavaksi porukka selvittää, voisiko Latvian rahapajan tuhoamat vanhat setelit kierrättää erikoispaperiksi.

Vanhoista paperikoneista jäljellä on neuvostoaikainen ”isoäiti” ja nuorempi ”tytär” merkkiä Valmet. Ne lepäävät aavemaisen jylhän näköisinä hämärissä halleissa. Tyttärelle Ricevs uskoo löytävänsä ostajan.
Ricevs asuu vaatimattomasti pienessä mökissä tehtaan kupeessa, suojeltujen metsien keskellä. Kauppojen mukana tuli 12 hehtaaria maata.
Elo ja olo ovat tasaantuneet aiemmasta kiireestä. Yli 30 vuotta IT-bisneksessä, josta pari vuotta Yhdysvalloissa, imivät Ricevsistä mehut. Terveys ja parisuhde kärsivät ja Ricevs tajusi, että hänen on pakko hypätä pois oravanpyörästä.
On aika välittää itsensä ohella muista ja koko planeetasta.
Ligatnen paperitehtaalla järjestetään kesäisin festivaalit. Tänä kesänä ajankohta on 16.8.