Poikkeussäät vaativat viime vuonna yli 300 ihmisen hengen Euroopassa – lämpenee nopeammin kuin mikään muu maanosa

EU:n Copernicus-ilmastopalvelun mukaan vuosi 2024 oli mittaushistorian lämpimin Euroopassa. Eurooppa on ilmastonmuutoksen myötä maailman nopeimmin lämpenevä maanosa, Copernicuksen ja Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n tiistaina julkistetussa yhteisraportissa todetaan.

Myös meriveden keskimääräinen pintalämpötila rikkoi aiemmat ennätykset, Välimeren osalta peräti 1,2 celsiusasteella. Tavanomaista viileämpää oli ainoastaan Islannissa ja osissa Grönlantia, joka kuuluu maantieteellisesti Pohjois-Amerikkaan.

Kehitys toi mukanaan poikkeuksellisia sääilmiöitä, kuten aiempaa rajumpia myrskyjä ja laajempia tulvia. Itäistä ja keskistä Eurooppa koetteli syyskuussa Boris-myrsky, jossa muutamassa päivässä tullut sade vastaisi paikoin kolmen kuukauden sademääriä.

Espanjan Valenciaa puolestaan koetteli lokakuun lopulla erittäin voimakkaan sateen aiheuttama tuhoisa tulva. Naapurimaa Portugalissa sen sijaan paloi aiemmin samassa kuussa yli 110  000 hehtaaria metsää ja maastoa.

Tuoreen raportin mukaan poikkeussäät vaativat Euroopassa viime vuonna ainakin 335 ihmisen hengen ja vaikuttivat muulla tavoin satojentuhansien eurooppalaisten elämään. Taloudelliset tappiot nousevat ainakin 18 miljardiin euroon.

”Lämpötilan nousussa jokaisella asteen murto-osalla on merkitystä, koska se kärjistää riskejä elämällemme, talouksillemme ja planeetallemme. Sopeutuminen on välttämätöntä”, sanoi WMO:n pääsihteeri Celeste Saulo toimittajille ennakkoon järjestetyssä lehdistötilaisuudessa viime viikolla.

Hänen mukaansa WMO pyrkii kumppaneineen tehostamaan sääpalveluita ja ennakkovaroitusjärjestelmiä helpottaakseen päättäjien työtä ja parantaakseen yhteiskuntien sietokykyä.

Euroopan säätiloissa havaittiin viime vuonna poikkeava maantieteellinen ero. Aurinko porotti mantereen itäosassa, missä oli poikkeuksellisen kuumaa ja kuivaa, samalla kun pilvisemmässä läntisessä Euroopassa satoi ja tulvi tavanomaista enemmän.

Erosta huolimatta myös Länsi-Euroopassa oli tavanomaista lämpimämpää pitkän ajan keskiarvoihin verrattuna.

”Euroopassa on ollut tällaisia eroja aiemminkin, mutta yleensä ne eivät ole idän ja lännen vaan pohjoisen ja etelän välillä, kun etelässä on kuumempaa ja kuivempaa”, Copernicuksen apulaisjohtaja Samantha Burgess sanoi lehdistötilaisuudessa.

Hänen mukaansa pohjoisen ja etelän ero sopii paremmin myös pitkän tähtäimen ilmastomalleihin, jotka ennustavat Etelä-Euroopan kuivuvan ja kuumenevan ilmastonmuutoksen myötä.

Suomen osalta raportin kartta osoittaa niin ikään keksimääräisen lämpötilan olleen viime vuonna tavanomaista korkeampi koko maassa. Erityisesti tämä koski Etelä- ja Itä-Suomea sekä Lappia, jonka pohjoisosassa oli jopa ennätyksellisen lämmintä. Länsi-Suomessa taas satoi tavanomaista enemmän.

Lämmöstä huolimatta vuosi 2024 oli koko Euroopassa kymmenen sateisimman joukossa vuonna 1950 alkaneiden mittausten historiassa. Tulvat Euroopassa olivat viime vuonna laajimpia sitten vuoden 2013.

Kaakkois-Euroopassa rikottiin alueen ennätys, kun heinäkuun helleaalto jatkui yhtäjaksoisesti 13 päivää. Kaikkiaan hellejaksoja oli alueella kesän aikana kuusi kappaletta, joiden väliin mahtui vain muutamia hellarajan alle jääneitä päiviä.

Helle määritellään vertailemalla sitä kyseisen alueen ja ajankohdan aiempien vuosien lämpötiloihin, joten eteläisessä Euroopassa raja on huomattavasti korkeampi kuin suomalaisittain tuttu vähintään 25,1 celsiusastetta.

Ilmaston lämpenemisen myötä pakkasista on tulossa yhä harvinaisempi ilmiö. Viime vuonna yli kaksi kolmasosaa Euroopasta kuului alueeseen, jossa oli pakkasta alle 90 päivänä koko vuoden aikana.

Raportin mukaan jäätiköt supistuivat vuoden 2024 aikana kaikkialla Euroopassa, eniten Skandinaviassa ja Huippuvuorilla, joista viimeksi mainitussa kesä 2024 oli ennätykselliset 2,5 celsiusastetta keskimääräistä lämpimämpi.

Hyvä uutinen ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta on se, että uusiutuvien energianlähteiden osuus Euroopan viime vuoden sähköntuotannosta nousi aiempaa korkeammalle eli 45 prosenttiin. Tämä huolimatta siitä, etteivät sääolot etenkään pilvisessä läntisessä Euroopassa erityisesti suosineet aurinkosähkön tuotantoa.