Merimetso on lintumaailman merirosvo

Kevättalvinen pakkasaamu valkenee Helsingin Vanhankaupunginlahdella. Kävelen hiljaista polkua luonnonsuojelualueella, kun näen ison tumman hahmon istumassa tervalepän latvuksissa. Merikotkan rinnalla variksetkin kutistuvat kuin varpusen kokoisiksi.

Hieman edempänä kuulen rähkivää gorrr-ääntä. Merenlahden pienessä saaressa puut ovat kuolleita, ja niiden oksistossa istuskelevat koukkunokkaiset linnut näyttävät kolkoilta.

Täällä elävät rinnakkain merimetsot ja niiden luontainen vihollinen: merikotka on rajoittanut merimetsokantojen nopeaa nousua. Silti Suomesta löydettiin viime vuonna yli 30 000 merimetson pesää.

Merimetso on mustanpuhuva, kookas ja ruumiinrakenteeltaan kolho vesilintu. Sen näkee usein istumassa meren luodolla tai kivellä kuivattelemassa siipiään.

Koukkupäinen nokka soveltuu erinomaisesti kalojen saalistamiseen. Ulkonäöltään ja elintavoiltaan lintu tuo mieleen lähinnä merirosvon.

Merimetson lento on hanhimaisen suoraviivaista. Kuva: Juho Rahkonen

Merimetso hävisi Itämeren pesimälinnustosta 1900-luvun alussa. 1930- ja 40-luvuilla se palasi ensin Tanskaan ja sitten Ruotsiin, mutta Suomessa laji alkoi pesiä uudelleen vasta vuonna 1996.

Merimetsot pesivät suurissa yhdyskunnissa, useimmiten lähes puuttomilla ulkoluodoilla. Runsastuessaan merimetso on levittäytynyt myös metsäisemmille luodoille. Näistä paikoista huomaa jo kaukaa, että merimetso on vallannut ne.

Lintujen uloste on voimakkaan emäksistä, eivätkä pesien alla sijaitsevat kasvit kestä sitä. Ulosteet värjäävät kivikot valkoisiksi ja puut kuolevat lehdettömiksi luurangoiksi. Lisäksi merimetsot katkovat puiden oksia pesiensä rakennustarpeiksi.

Merimetsoa ja sen erilaisia alalajeja voi nähdä lähes kaikilla mantereilla. Kuva: Juho Rahkonen

Suomen merialueilla on vuodesta riippuen 40–50 merimetsojen koloniaa. Niitä löytyy kaikkialta pitkällä rannikollamme, Oulun edustan Hailuodosta itäisen Suomenlahden perukoille. Runsaimmillaan laji on Selkämerellä ja Saaristomerellä.

Vaikka merimetso on rauhoitettu, poikkeusluvilla kantaa voidaan rajoittaa muilla tavoin. Lintuja voidaan häiritä ammuskelemalla. Niiden munia voidaan öljytä, minkä seurauksena munista ei kuoriudu poikasia.

Toisaalta merimetsosta on myös hyötyä luonnolle. Esimerkiksi lokit, ruokit ja etelänkiislat nauttivat yhdyskuntien suojasta merimetsoluodoilla, jossa minkit eivät pääse niin pahasti häiritsemään niiden pesintää.

Helsingin Vanhankaupunginlahdella näin muun muassa harmaahaikaroita, jotka laskeutuivat pesilleen merimetsoyhdyskunnan suojiin.

Merimetso on todellinen maailmankansalainen. Sitä ja sen erilaisia alalajeja voi nähdä lähes kaikilla mantereilla Australiassa asti. Kiinassa on ennen vanhaan käytetty kesytettyjä merimetsoja kalastajien apulaisina.