

Mikael Arvolan leuku lipesi, kun hän oli teroittamassa sitä mökillään Utsjoen Karigasniemellä tammikuun puolivälissä. Neljästä sormesta katkesi jänteet.
”Terä upposi luuhun asti, verta suihkusi pitkin kämppää”, Arvola kuvailee.
Hän soitti hätäkeskukseen, josta kerrottiin, että lähin ambulanssi oli Utsjoella sadan kilometrin päässä. Yksikköä ei lähetetty paikalle.
Arvola tyrehdytti vuotoa itse ja ajatteli, että ehkä hän pärjää. Oli myöhäinen perjantai-ilta ja hän kävi nukkumaan.
Kahden‒kolmen tunnin päästä hän heräsi kylmänhikisenä.
”Kipu oli infernaalinen.”
”Kipu oli infernaalinen.”

Arvola soitti uudestaan hätäkeskukseen, mutta koska tapauksesta oli kulunut jo useita tunteja, päivystäjä katsoi, ettei kyseessä ole ambulanssiasia, vaan hänen tulisi hakeutua päivystykseen omin neuvoin.
Lähin yöpäivystys on Ivalossa, jonne on Karigasniemeltä noin 137 kilometriä. Mikäli Ivalon yöpäivystys päätetään lakkauttaa, kuten suunnitelmissa on ollut, lähin sairaala on Rovaniemellä yli 400 kilometrin päässä.
Koska Norjan puolelle Kaarasjoelle on Karigasniemeltä vain 18 kilometrin matka, Arvola lähti sinne ystävänsä kyydillä.
”Siellä he katsoivat, että onpahan melkoinen haava ja ompelivat sitä vähän kiinni.”
Arvola lähetettiin taksilla 75 kilometrin päähän Lakselviin, josta hän jatkoi reittilennolla Tromssaan. Siellä hän pääsi muutaman päivän odottelun jälkeen leikkaukseen.
Kättä operoitiin vielä toisen kerran helmikuun alussa, sillä osa sormista oli mennyt kuolioon.

Kun henkilö soittaa 112:een, hätäkeskuspäivystäjä tekee puhelun perusteella riskinarvion ja välittää tarvittaessa tehtävän ensihoidolle.
Arvolan tapauksessa tehtävää ei ilmeisesti välitetty ensihoidolle lainkaan.
Lapin hyvinvointialueen pelastusjohtaja Markus Aarto ei ota kantaa, olisiko niin kuulunut tässä tapauksessa tehdä.
Aarto kertoo, että rajat ylittävä yhteistyö on arkipäivää, jos omat yksiköt ovat kaukana kohteesta.
”Tarvittaessa pystytään tilaamaan Norjasta helikopteri. Se yleensä lentää suoraan Tromssaan, jossa on yliopistosairaala.”
Päätöksen helikopterin tilaamisesta tekee ensihoidon kenttäjohtaja.
Aarron mukaan tapauksia, joissa norjalainen helikopteri lähtee hälytystehtävälle Suomen puolelle, on joitain kymmeniä vuodessa.
”Norjalaiset eivät laskuta meitä, emmekä me laskuta norjalaisia.”
”Kansalaisuudella tai asuinpaikalla ei ole mitään merkitystä”, hän painottaa. Vammojen vakavuus ratkaisee, millä kiireellisyydellä tehtävä hoidetaan.
Vuosikymmenten perinteeseen kuuluu myös, että laskuja ei lähetetä.
”Norjalaiset eivät laskuta meitä, emmekä me laskuta norjalaisia”, Aarto toteaa.

Koko Pohjois-Suomen hätäpuheluihin vastataan pääsääntöisesti Oulusta. Myöskään Oulun hätäkeskuksen päällikkö Jukka Alenius ei ota kantaa yksittäistapaukseen.
Yleisellä tasolla hän kommentoi, että sormen haavat eivät lähtökohtaisesti ole ensihoitoyksikköä vaativia tehtäviä.
”Riskinarvioinnin lisäksi hätäkeskuspäivystäjän tehtäviin kuuluu opastusta ja ohjausta. Potilaalle annetaan ensiapuohjeita ja kartoitetaan muut mahdolliset kuljetusvaihtoehdot, jos potilaan täytyy lähteä päivystykseen.”
Aleniuksen mukaan itse ajaminen ei ole vaihtoehto, jos potilaalla on shokin oireita, kuten kylmänhikinen iho.
Alenius muistuttaa, että jos 112:een soittanut henkilö on tyytymätön saamaansa palveluun, hän voi antaa palautetta tai tehdä asiasta kantelun Hätäkeskuslaitokselle. Ohjeet löytyvät laitoksen verkkosivuilta.