Voiko rahalla ostaa päätöksiä? – politiikan maine on sukupuolikysymys

Puolueiden ja seuraavaan eduskuntaan tähyävien ehdokkaiden suunnitellessa ohjelmiaan rahanhankinta kampanjakulujen kattamiseksi on käynnistymässä. Rahalla ei voi ostaa varmaa paikkaa Arkadianmäeltä, mutta läpimenon todennäköisyyttä voi kasvattaa. Sosiaalinen media on tasannut mahdollisuuksia näkyvyyden hankkimiseen, mutta kuluja tulee muustakin kuin huomion tavoittelusta.

Hyvä veli -verkostot, kabinettipolitiikka, sidonnaisuudet ja vaikutusvalta. Vaalirahoituksella on monien mielissä huono kaiku. Varsinkin miehet näyttävät ajattelevan, että rahalla voi jopa ostaa itselleen mieluisia päätöksiä, käy ilmi Maaseudun Tulevaisuuden gallupista. Kaksi kolmesta kyselyyn vastanneesta uskoo, että vaalirahoituksella voi vaikuttaa yksittäisiin päätöksiin. Miehistä näin arvelee peräti 73 prosenttia, naisista 55 prosenttia. Kannatus avoimuuden lisäämiseksi on laajaa, sillä 77 prosenttia kaikista vastaajista pitäisi hyvänä vaalirahailmoitusten antamista ennen äänestyspäivää, mihin laki ei tällä hetkellä velvoita (MT 17.8.).

Poliitikkojen rahoitus on ollut kesällä otsikoissa Garden Helsinki -areenahankkeen ja Valmet Automotiven rahoitusjärjestelyjen takia.

Ovatko miehet siis naisia kyynisempiä? Johtopäätös saa varovaista tukea tutkimustiedoista, joiden mukaan naiset ovat myös aktiivisempia äänestäjiä etenkin nuorissa ikäluokissa. Politiikka voi näyttäytyä miehille naisia useammin kilpailuna vallasta. Siinä mitataan voimaa, vaikutusvaltaa, verkostoja ja kykyä ajaa omien ryhmien etuja. Tällöin on luontevaa ajatella rahan ratkaisevan, jolloin päätökset junaillaan kulisseissa.

Naiset näyttävät tutkimusten perusteella painottavan yhteistyötä, oikeudenmukaisuutta ja yhteisten asioiden hoitamista. Silloin politiikka koetaan järjestelmäksi, jonka pitäisi ainakin yrittää toimia reilusti. Eroja on myös poliittisessa suuntautumisessa. Nuoret miehet samastuvat aiempaa useammin oikeistokonservatiivisiin puolueisiin, kun taas nuoret naiset suosivat vihreitä ja vasemmistolaisia arvoja.

Miehet saattavat kokea jäävänsä vaille huomiota ja naiset nähdä yhteiskunnassa miehiä suosivia rakenteita. Myönteisintä suhtautuminen päättäjiin vaikuttaa olevan kriiseissä, jolloin kansakunta seisoo johtajiensa tukena. Tämä nähtiin koronapandemiassa ja Ukrainan-sodan alkuaikoina.

Poliittista järjestelmää pitää läpivalaista kriittisesti. Äärimmäinen kyynisyys on kuitenkin tuhoava voima. Demokratia ei kaadu yksittäisiin erimielisyyksiin, jotka ovat osa politiikkaa, vaan siihen, jos lakkaamme uskomasta yhteisten asioiden vilpittömään hoitamiseen. Demokratia on joskus hidasta ja tylsää, mutta parempaakaan vaihtoehtoa ei ole.