Luulimme olevamme varautumisen mahtimaa, mutta sitten tapahtui jotain

Suomi on varautumisen suurvalta, jonka osaamista ihaillaan. Meikäläinen kokonaisturvallisuuden malli kelpaa vientituotteeksi. Viranomaisten välinen tiedonvaihto toimii, kotimaassa tuotettu ruoka liikkuu ja lääkkeitä riittää.

Poikkihallinnollinen yhteistyö viritetään huippuunsa asiantuntijafoorumeilla maanpuolustuskursseista turvallisuuskomiteaan. Tarvittaessa perustetaan ”nyrkkejä” johtamaan kriisitoimia.

Merkittävät ulko- ja turvallisuuspoliittiset päätökset syntyvät konsensuksessa, mitä nyt ydinenergialaissa hallitus oikoi mutkia. Kyse oli onneksi vain ydinaseista.

Edellä kuvailtu on pitkälti totta. Historiansa opettama Suomi on ottanut varautumisen tosissaan. Viime vuodet saavat silti kysymään, kuinka hyvin varautuminen on onnistunut.

Koronapandemia osoitti, että viruksen edessä kansakunta menee hetkeksi ymmälleen. Tempoilu suojamaskiohjeistuksessa ja -hankinnoissa, rajoituksissa ja rajoitusten runtelemien yritysten tukemisessa osoitti, että päätökset on tehtävä hetkessä.

Suomi pitää oikeusvaltioperiaatteesta pilkulleen kiinni myös poikkeustilanteissa, mikä on jaloa, mutta päätöksentekoa kangistavaa.

Onnettomuustutkintakeskuksen selvitys paljasti puutteita myös tiedonkulussa, vastuissa ja viestinnässä. Koronapäätöksissä sekoittuivat viranomaisten näkemykset ja poliittiset intohimot.

Lisää epäilyjä varautumisesta on lennähdellyt ukrainalaisten droonien harhauduttua Suomeen. Rajavartiolaitos aikoo jatkossa pudottaa ne merialueella (Yle 5.4.). Tämä edellyttää droonien havaitsemista ajoissa. Hallitus päätti viimeisessä kehysriihessään vahvistaa lennokkipuolustusta, mutta lisärahoitus vaikuttaa viiveellä.

Kansalaisille tarkoitettu varoitusjärjestelmäkin valmistunee vasta ensi vuoden aikana. Ketteryydessä voisi olla opittavaa useiden hälytyssovellutusten Ukrainalta (MT 26.4.). Suomi on saanut testata valmiuttaan onneksi rauhanoloissa.

Onnistumisiakin on. Vaikka tiukka suojelulinja aiheutti ongelmia, koronakuolleisuus jäi pelättyä pienemmäksi. Vahva näyttö oli myös reagointi turvapaikanhakijoiden massaliikehdintään syksyllä 2015.

Tilanne saatiin hallintaan perustamalla Tornioon järjestelykeskus tulijoiden rekisteröintiä varten. Venäjän masinoima maahantulo loppui suorilla neuvotteluilla.

Hormuzinsalmen sulku herätti pelkoja polttoaineen loppumisesta. Suomen bensat tulevat pääosin muualta, ja löpöä on vakuuteltu riittävän varmuusvarastoissa kuukausiksi.

Jos kriiseistä jotain hyvää hakee, ne nostavat kotimaisen alkutuotannon arvoonsa. Pohja luodaan kuitenkin normaaliaikoina. Muun muassa ruuantuotanto on turvattava silloin, kun asialle vielä on tehtävissä jotain.

Katseet kohdistuvat ensi kevään vaaleihin ja hallitusneuvotteluihin. Puheille varautumisen suurvallasta tarvitaan ruohonjuuritason katetta.