
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ilmaisia ämpäreitä jonottaville naureskellaan.
Ämpäri on hyödyllinen. Niitä tarvitaan siivouksessa, pikkupyykissä ja kun perheessä on vatsatauti. Niihin poimitaan marjoja ja sieniä. Mökillä ämpärien avulla saunotaan ja tiskataan.
Jos ukkonen tai talvimyrsky uhkaa, varaudun sähkökatkoon ottamalla pariin ämpäriin vettä, jolla voi pestä kädet ja huuhtoa vessan. Keittiössä lasken vettä pariin isoon kattilaan.
Meidän huushollissa ämpärit tuppaavat katoamaan miehen mukana ulkokäyttöön, joten niitä tarvitaan jatkuvasti lisää.
Paras ämpäri on puhdas ja kannellinen. Se tulee käyttöön, kun vettä pitää hakea kauempaa.
”Tilanteessa, jossa vesi ei tule hanasta eikä sitä tuoda ovellekaan, joka ikisellä pitäisi olla valmius käydä noutamassa sitä”, vahvistaa Vesilaitosyhdistyksen valmiuspäällikkö Riina Liikanen.
”Siihen tarvitaan kanisteri tai ämpäri, joka on oikeasti niin puhdas, että sillä voi hakea ja siinä voi säilyttää talousvettä. Sitä ei käytetä missään muussa käytössä, ja sen puhtaus varmistetaan niin, että se on koko ajan kannella suljettu.”
Tarvitsen uuden ämpärin.
Huhtikuun alussa astui voimaan laki huoltovarmuuden turvaamisesta ja Huoltovarmuuskeskuksesta (107/2026).
Laissa säädetään väestön, talouselämän ja maanpuolustuksen huoltovarmuuden turvaamisesta niin, että elämä jatkuu mahdollisimman häiriöittä myös poikkeusoloissa.
Lakimuutoksen yhteydessä Huoltovarmuuskeskus (HVK) muuttui valtion laitoksesta virastoksi. Huoltovarmuusneuvosto on jo nimetty, viraston pääjohtajaa ei vielä.
Osa HVK:n rahoituksesta tulee jatkossa valtion budjetista. Pohjana säilyy edelleen huoltovarmuusrahasto, jota kartutetaan fossiilisten polttoaineiden sekä sähkön verotuksella.
”Huoltovarmuusrahasto antaa mahdollisuuden reagoida nopeasti häiriötilanteissa.”
”Valtion budjetin ulkopuolinen rahasto antaa mahdollisuuden reagoida nopeasti erilaisissa häiriötilanteissa”, selittää MTK:n strategia- ja huoltovarmuusjohtaja Markus Lassheikki.
Näin vähenee myös riippuvuus kulloistenkin poliittisten päättäjien prioriteeteista.
Huoltovarmuusrahastolla on Suomessa vuosisatoja vanha tausta. 1690-luvun suurten kuolonvuosien jälkeen alettiin perustaa pitäjänmakasiineja, joissa säilytettiin siemenviljaa.
Nälkä opetti. Nälkää nähtiin myös 1860-luvulla, ensimmäisen maailmansodan aikana, pulavuosina ja viimeksi jatkosodan lanttutalvena. Lainajyvästöjä ja siemenrahastoja koskeva lainsäädäntö lakkautettiin vasta vuonna 2019.
Elintarvikehuoltovarmuus ei ole menettänyt merkitystään. Tiukan paikan tullen Suomi on saari, eikä kansalta saa loppua ruoka.

Huoltovarmuus perustuu viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyöhön. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (YTS) vuodelta 2025 määrittelee eri hallinnonalojen tehtävät.
Huoltovarmuusyhteistyötä varten on perustettu kriittisiä toimialoja edustavia pooleja. Maatalouden tuotantoedellytysten jatkuvuutta varmistaa alkutuotantopooli.
Alkutuotantopooli edistää alkutuotantoyritysten vapaaehtoista varautumista, ja maatiloille järjestetään varautumiskoulutusta.
Viime vuonna peruskursseja pidettiin 22, ja niissä oli lähes 1 400 osallistujaa. Koulutuksissa muistutetaan myös tilojen kyberturvallisuudesta.
Alkutuotantopoolin valmiuspäällikkönä toimiva Markus Lassheikki toteaa, että yksi ajankohtainen haaste on viljelijöiden heikko taloustilanne. Kallis energia kurittaa kuluttajia, mutta vielä enemmän se kurittaa tuottajia.
”Silloin tilan energiahuoltovarmuus ei ehkä ole päällimmäisenä mielessä.”
Maataloudessa pitää ajatella myös pitkän aikavälin huoltovarmuutta. Se tarkoittaa viljelyn jatkuvuudesta huolehtimista. Esimerkiksi lannoitteissa askarruttaa paitsi niiden hinta myös saatavuus.
Karjanlantaa ei riitä joka pellolle. Tarvitaan keinolannoitteita, jotta kasvit saavat riittävästi typpeä, fosforia ja kaliumia.
Fosforia Suomessa saadaan Siilinjärven fosfaattikaivoksesta yli oman tarpeen. Kalia on tuotu Valko-Venäjältä ja jatkossa esimerkiksi Kanadasta.
Typen suhteen Suomi on ollut jopa 80-prosenttisesti riippuvainen Venäjän-tuonnista, ja sieltä tuodaan tänne ammoniakkia edelleen.
Kasvihuonepuolella huoltovarmuutta vaarantaa Lähi-idän tilanne. Viljelyssä tarvitaan vesiliukoisia lannoitteita, joita tuotetaan Israelissa. Kasvihuoneilla lannoitetta on usein vain muutamaksi kuukaudeksi.

Vaikka maaseudulla on omat huoltovarmuushaasteensa, siellä on vastapainoksi myös paljon vahvuuksia, tietää Hämeen Kylät ry:n kyläasiamies Elina Leppänen.
Hän toimii Euroopan maaseuturahaston tukemassa Kyläturva-hankkeessa Kanta-Hämeessä. Pilottialueina ovat Hämeenlinnan Hauho, Länsi-Lopen kylät sekä Forssasta Koijärven alueen kylät.
Hankkeessa luodaan toimintamallia Kanta-Hämeen maakuntaan. Kylissä pystytetään kylävaraa, kootaan kyläturvaryhmiä ja luodaan pelisäännöt yhteistyölle kuntien ja pelastuslaitoksen kanssa.
”Maalla ollaan selvillä siitä, että kriisitilanteessa viranomaiset eivät ehdi heti apuun.”
Kylät tekevät varautumissuunnitelmia sekä lyhyt- että pitkäkestoisiin häiriötilanteisiin.
”Maaseudulla kauppa voi olla kaukana, joten ihmiset ovat tottuneet omavaraisuuteen ja myös esimerkiksi sähkökatkoihin. Naapuriapu on vielä voimissaan ja tiedetään, missä on apua tarvitsevia ikäihmisiä”, Leppänen luettelee.
”Maalla ollaan selvillä siitä, että kriisitilanteessa viranomaiset eivät ehdi heti apuun vaan meidän pitää selviytyä omin neuvoin.”
Avainsana on yhteisöllisyys. Maaseudun huoltovarmuudelle luodaan pohjaa arjen kylätoiminnassa, kesäjuhlissa ja hirvipeijaisissa – kaikissa tilanteissa, joissa tavataan muita kyläläisiä.
Vuoden loppuun jatkuvassa hankkeessa mietitään myös kunkin kylän paikallisia riskejä. Esimerkiksi Lopen Räyskälän lentokentän varautumissuunnitelmassa otetaan nyt huomioon lähiseudun asukkaat.
Kylissä on innostuttu myös varaviestintäverkosta. Metsästäjien VHF-puhelimiin perustuvia kyläradioasemia on hankittu ja asennettu kylätaloille, ja niiden testaukset on aloitettu.

Jos on vettä ja sähköä, päästään jo pitkälle. Veden ja sähkön huoltovarmuus on kytköksissä, sillä sähkökatko voi aiheuttaa myös vesikatkon. Viemäriverkostokaan ei kaikkialla toimi ilman sähköä.
Esimerkiksi kotieläintilojen vesivarautumisessa on yleisesti puutteita. Eläintilojen vesihuolto vaatii paitsi varavesiratkaisun myös varavoimaa, jotta naudat, hevoset, siat ja linnut saavat vettä myös sähkökatkon aikana. Polttoaineen pitäisi riittää kymmeneksi vuorokaudeksi.
”Kun tilan talous on tiukoilla, polttoainesäiliö ei välttämättä ole täynnä vaan pikemminkin tyhjänpuoleinen”, Markus Lassheikki sanoo.
”Vesihuoltolaitoksilla on yleensä useampia raakavesilähteitä.”
Vesihuolto on yhteiskunnan toiminnalle kriittinen palvelu ja huoltovarmuuden ydinkysymyksiä. Vesihuollon järjestelmät rakennetaan mahdollisimman varmatoimisiksi.
”Vesihuoltolaitoksilla on yleensä useampia raakavesilähteitä. Ja jos veden toimitus katkeaa vesijohtoverkostossa yhdestä suunnasta, sitä voidaan toimittaa toisesta”, kertoo Riina Liikanen. Hän toimii vesihuoltopoolin poolisihteerinä.
Tyypillinen arkinen häiriö on putkirikko. ”Sen voi usein eristää niin, että iso osa asiakkaista ei putkirikkoa välttämättä huomaakaan.”
Kotivaraohjeissa kehotetaan kotitalouksia hankkimaan varastoon pullotettua juomavettä kolmeksi vuorokaudeksi.
Tarvittaessa vesilaitokset ovat varautuneet veden jakeluun. Esimerkiksi sairaalalle vettä voidaan viedä pumpulla varustetulla säiliöautolla, jolla sairaalakiinteistö pystytään liittämään säiliön veteen.
Viime tammikuun pakkasilla Muuramessa oli vakava vesihuollon häiriö. Asukkaat jäivät kahdeksi vuorokaudeksi ilman vettä, ja sitä kuljetettiin vedenjakelupisteelle autoilla. Runkovesiputken lisäksi jätevesiputki rikkoutui, ja neljään omakotitaloon tulvi jätevettä.
Maitotilalle tuli yllätyksenä, että kunta ei toimitakaan vettä.
Vesikatkoalueella oli myös maitotila, jolle tuli yllätyksenä, että kunta ei toimitakaan vettä. Elinkeinotoiminnan asiakkaat eivät kuulu vesihuoltolain soveltamisalaan.
Veden kuljetuksiin vesilaitoksilla on jonkin verran omaakin kapasiteettia, ja siihen löytyy myös palveluntarjoajia. Poikkeustilanteessa vettä jakaa virka-apuna jopa Puolustusvoimat – mikäli sillä ei ole silloin muita kiireitä.
Syksyllä 2022 Suojelupoliisi nosti esiin kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvan hybridivaikuttamisen, ja kesällä 2024 uutisoitiin vesilaitoksiin tehdyistä murroista.
”Viime vuoden lopulla viranomaiset totesivat, että murtojen taustalta ei ole pystytty osoittamaan järjestäytynyttä toimintaa”, Riina Liikanen kertoo.
Se ei tarkoita, ettei valppautta tarvittaisi jatkossakin.
MT:ssä kerrottiin pari vuotta sitten, miten kuntien verkkosivuilla jaetaan arkaluonteista tietoa kriittisestä infrasta. Tieto palvelee kuntalaisia mutta valitettavasti myös hämärämiehiä.

Suomalaisilla on tuoretta kokemusta poikkeusoloista. 16. maaliskuuta 2020 maassa otettiin ensi kertaa käyttöön poikkeusoloihin tarkoitettu valmiuslaki.
Saman kuun lopussa Uudenmaan raja suljettiin kolmeksi viikoksi, ja rajaa vartioivat poliisi ja armeija. Huoltovarmuuskeskus hankki kiireessä vääränlaisia hengityssuojaimia. Isovanhemmille vilkutettiin ikkunan takaa eivätkä omaiset päässeet hoivakotiin edes hyvästelemään.
Kun koronasta selvittiin, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Silloin suljettiin itäraja. Parhaillaan kotitalouksien ja yritysten energiahuoltoa koettelee Trumpin sotaretki Iraniin.
Ei ole ihme, että huoltovarmuusajattelun suosio on tällä vuosikymmenellä kasvanut huimasti. Se näkyy niin kylähankkeissa, maatilojen varautumiskoulutuksissa kuin kiinnostuksessa vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön.
Monien järjestöjen toimintaan kuuluu nykyään jonkinlaista poikkeusolojen koulutusta ensiavun antamisesta ruoanvalmistus- ja viestintäkoulutukseen.
Kaikkien muiden uhkakuvien keskellä pitää muistaa ilmastonmuutos. Sen tuomiin sääriskeihin kuuluvat niin tulvat, kuivuus kuin myrskyt.
Edes vesivarat eivät ole itsestäänselvyys. Tänäkin keväänä vesistöjen pinnat ovat alhaalla, ja Suomessa on alueita, joissa kuivuus voi uhata pohjavettä. Onneksi tämäkin asia tiedostetaan ja siihen on varauduttu.