Vaasan yliopiston liiketaloustieteen professori Timo Rothovius kritisoi monien kunnanvaltuustojen halua puuttua kunnan sijoituksiin. Kuva: Vaasan yliopisto
Onnistuneet sijoitukset pitävät kunnan veroprosentin alhaalla, mutta sijoitustoiminta voi tuottaa harmia − professori nostaa esiin kaksi ongelmallista seikkaa
Vaikka suuret sijoitusomaisuudet painottuvat isompiin kuntiin, pienelläkin kunnalla voi olla mittavakin sijoitusomaisuus.Tilaajalle
Kuntien sijoitustoiminta vaihtelee melko paljon kuntien välillä. Siinä missä toisilla kunnilla ei ole käytännössä mitään sijoitusvaroja, toisilla on enimmillään satojen miljoonien sijoitusomaisuus. Kuva: Paula LiesmäkiParhaassa tapauksessa kunta pystyy onnistuneilla sijoituksilla pitämään kunnallisveroa alempana kuin se muuten olisi mahdollista ja tukemaan tulevien investointien rahoittamista. Sijoitustoiminta voi kuitenkin tuoda mukanaan myös monenlaisia ongelmia, jotka liittyvät niin päätöksentekoon kuin kunnan budjetointiinkin.
Kuntien sijoitustoiminta vaihtelee melko paljon kuntien välillä. Siinä missä toisilla kunnilla ei ole käytännössä mitään sijoitusvaroja, toisilla on enimmillään satojen miljoonien sijoitusomaisuus.
Useimmiten kuntien sijoitusomaisuus on peräisin suuren omaisuuserän, kuten sähköyhtiön myynnistä.
Aina sijoitusomaisuuden kerryttämiseen ei tarvita energiayhtiön myyntiä.
”Löytyy sellaisiakin kuntia, joissa ilman mitään isompaa myyntiä on ruvettu sijoittamaan kunnan varallisuutta”, Vaasan yliopiston liiketaloustieteen professori Timo Rothovius huomauttaa.
Mitä isommasta kunnasta on kyse, sitä enemmän sillä yleensä on sijoituksia. Pienemmilläkin kunnilla voi silti olla merkittäviä sijoitussalkkuja.
Joissain kunnissa sijoituspäätökset ovat käytännössä vain yhden henkilön eli talousjohtajan vastuulla.
”Siinä on hirveän suuri henkilöriski, ja tällä yhdellä henkilöllä ei välttämättä ole sellaista osaamista, jota pitäisi”, Rothovius kommentoi.
Kuntalain mukaan oma roolinsa sijoitusten hoitamisessa on myös kunnanvaltuustolla. Professorin mukaan monessa kunnassa valtuusto haluaa määrätä tiukasti siitä, mitä sijoituksille tehdään. Useita kuntia niiden sijoitustoiminnan järjestämisessä neuvonut Rothovius huomauttaa, että monesti valtuustossa ei ole riittävästi asiaan liittyvää osaamista.
”Siitä huolimatta valtuutetut ottavat tosi vahvaa roolia, miten kunnan sijoitusvarallisuutta pitää hoitaa. Siinä mennään helposti vikaan.”
Ongelmaksi vahvatahtoinen valtuusto muodostuu erityisesti silloin, jos valtuutetut eivät suostu kuuntelemaan edes rahoitusalan asiantuntijoita.
Rothoviuksella on tilanteeseen yksi vinkki. Etenkin silloin, jos sijoituksista vastaa vain yksi henkilö, on salkunhoito viisainta ulkoistaa varainhoitoyhtiölle.
Professori kritisoi monissa kunnissa vallitsevaa ajattelua siitä, että, sijoitussalkun arvo ei saa missään tilanteessa laskea, edes väliaikaisesti. Tämä tuottaa ongelmia, kun mietitään, mihin rahoja voitaisiin sijoittaa.
Professori painottaa, että vaikka osakemarkkinoilla salkun arvo voi myös laskea, pitkällä tähtäimellä tuotto on kuitenkin korkosijoituksia parempi.
Sitä, miten rahoja sijoitetaan, on tärkeää suunnitella.
”Sijoitussuunnitelma on tärkeä jo pelkästään siksi, että silloin tulee mietittyä, mitä kunta oikeasti haluaa ja tarvitsee”, Rothovius muistuttaa.
Aina kaikki ei mene putkeen, vaikka suunnitelmatkin olisi tehtynä. Joskus tehdään harkitsemattomia liikkeitä, ja vaikkapa hajauttaminen unohtuu.
”Jos omistetaan yhtä osaketta, ja se on noussut, kuvitellaan, että nyt ollaan rikkaita. Sitten se hinta romahtaakin, ja yhtäkkiä ollaan taas köyhiä ja kipeitä.”
Pahimmillaan hajautusmokailuissa on ollut kyse miljoonaluokan muutoksista. Epäonnistuneiden sijoitusten takia saatetaan joutua ottamaan lisää lainaa tai nostamaan kunnallisveroprosenttia.
- Osaston luetuimmat
