

Pinsiön alueen vesiosuuskunnan puheenjohtaja Hannu Pihlajamäki päätyi vastuutehtävään monelle tuttuun tapaan puolivahingossa. Vähäväkisissä kyläkokouksissa luottamustehtävät oli saatava jaettua.
”Edellinen puheenjohtaja valmisteli pestin niin, että en oikein voinut siitä kieltäytyä.”
Valintakokouksen kutsuunkin oli ”lipsahtanut” Pihlajamäen nimen perään jo valmiiksi pj.
Hän punnitsi, että insinöörin ja merkonomin koulutukset antavat hyvät eväät pestissä toimimiselle. Tarvitaan myös avointa luonnetta.
”On hyvä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja osata käyttää ammattilaisia yhteistyökumppaneina.”

Vesiosuuskunnan hallituksen jäsenet kantavat taloudellisen vastuun toiminnasta.
”Osuuskunnassamme on putkiverkostoa yli 50 kilometriä ja liki 200 liittyjää, joiden toimivasta ja riskittömästä vedenjakelusta olemme vastuussa”, Pihlajamäki selventää.
Sekä veden laatua, että vuotovesien määrää on seurattava vesihuoltolain mukaisesti.
”Osalle vesiosuuskunnista nämä ovat vieläkin vieraita asioita, vaikka laki velvoittaa”, Pihlajamäki kertoo kokemuksistaan.
Pinsiön alueen vesiosuuskunnalla ei ole omaa vedenottamoa. Vesi ostetaan Tampereen vedeltä, jolla on pohjavedenottamo Pinsiössä.
Osuuskunta ei myöskään huolehdi jätevesistä, vaan kiinteistöt järjestävät niiden puhdistuksen itse.
”Nämä kaksi asiaa pienentävät työmäärää ja osaamisen tarvetta huomattavasti. Hallitustyöskentely ja jäsenten asioiden hoitaminen vie keskimäärin muutaman tunnin kuukaudessa.”
Lisäksi kirjanpito on ulkoistettu ja laskutuksen hoitaa osuuskunnan rahastonhoitaja.
Talkootöinä asennetaan uusien liittymien putkia, liitoksia ja sulkuventtiilejä. Kaivutyöt ostetaan.

Pinsiössä havaittiin 1990-luvun puolivälissä, että alueen porakaivoissa on arseenia EU:n raja-arvot ylittäviä määriä.
Vesiosuuskuntaa valmisteltiin aluksi 25 kiinteistölle, mutta halukkaita liittyjiä tuli jatkuvasti lisää. Talkootöitä paiskittiin runsaasti, jotta kaikille saatiin puhdasta talousvettä.
Pihlajamäki kannustaa haja-asutusalueella asuvia kantamaan kortensa kekoon vesiosuuskuntien toiminnan varmistamiseksi.
”Osuuskuntatoiminta tarjoaa monenlaisia haasteita, mutta vastapainona myös yhdessä tekemisen iloa ja yhteisöllisyyttä.”
Pihlajamäki suosittelee etsimään hallitukseen eri alan osaajia ja luomaan kontaktiverkoston, josta saa apua.
”Mahdollisimman moni asia kannattaa ulkoistaa ammattitaitoisille tekijöille, mikäli itsellä ei ole asiantuntemusta.”
”Vieläkin tulee vastaan osuuskuntia, jotka uskovat, että vuotoja voidaan todeta vesimittaria seuraamalla joko paikan päällä tai kameroin.”
Vesivuodot aiheuttivat aikoinaan Pinsiön vesiosuuskunnassa harmaita hiuksia. Pihlajamäki perehtyi ongelman selättämiseen niin perusteellisesti, että siitä tuli hänelle leipätyö.
Hän alkoi parin muun asiantuntijan kanssa kehittää ja myydä vesiosuuskunnille etäluentalaitteita, jotka paikantavat vuodon ja hälyttävät siitä käyttäjälle tekstiviestillä.
”Vieläkin tulee vastaan osuuskuntia, jotka uskovat, että vuotoja voidaan todeta vesimittaria seuraamalla joko paikan päällä tai kameroin.”
Pihlajamäen mukaan joissain osuuskunnissa vedestä jopa 70 prosenttia vuotaa sammakoille. Silloin kustannuksetkin kasvavat moninkertaisiksi.
Vuodot voivat maksaa jopa kymmeniätuhansia euroja vuodessa.
Runkoverkko vuotaa tyypillisimmin liitoksista. Muutoin vesi voi vuotaa niin lämminvesivaraajista, vessoista, kasteluletkuista, saunamökeistä kuin mistä vain.
Pieniltäkin näyttävistä vuodoista voi kasautua tuhansien eurojen lasku, rakennuksille koituvista vaurioista puhumattakaan.
Vesiosuuskunnissa on usein pulaa nuorista jatkajista. Pihlajamäki uskoo, että nykyteknologian valjastaminen vesihuoltoon innostaa nuorempiakin mukaan.
Vedenkulutusmäärien seurantaan kännykällä voi jäädä jopa koukkuun.