
Suomessa on noin 1 500 vesihuoltolaitosta, joista 1 300 on vesiosuuskuntia.
Suomen Vesihuolto-osuuskunnat ry:n puheenjohtajan Vesa Arvosen mukaan moni niistä ei täytä tulevan vesihuoltolain vaatimuksia. Lähtökohta on, että kaikilla pitäisi olla valmiudet toimia, jos vedessä on jotain vikaa tai sitä ei tule.
Joukossa on myös vesiyhtymiä, joilla ei ole y-tunnuksia. Siten ne eivät pääse kirjautumaan vesihuollon tietojärjestelmään, jonne vesilaitosten pitäisi lain mukaan tallentaa tietonsa.
”Monesti ajatellaan, ettei vesi saa maksaa mitään.”
Vedenlaadun seuranta on Arvosen kokemuksen mukaan vesiosuuskunnissa melko hyvin hanskassa.
Sen sijaan omaisuudenhallinta ei ole. Uusi lainsäädäntö velvoittaa, että vesilaitokset laativat suunnitelmat vesijohtoverkostonsa ylläpitämiseksi ja kustannusten kattamiseksi. Tulevaisuudessa vaatimus koskee joiltain osin myös vesiosuuskuntia.
Arvonen kannustaa suunnittelemaan tulevia huoltotarpeita ja niiden rahoittamista, vaikkei laki siihen velvoittaisikaan.
Osassa vesiosuuskunnista korjausvelka on päästetty kasvamaan ja ajauduttu jopa talousvaikeuksiin. Rahaa ei ole ymmärretty kerätä tilille saneeraustarpeisiin, vaan on haluttu pitää vesihuolto mahdollisimman halpana.
”Monesti ajatellaan, ettei vesi saa maksaa mitään”, Arvonen toteaa.
Valtaosa vesiosuuskunnista on perustettu 2000-luvun alussa, kun asetus velvoitti tehostamaan haja-asutusalueen jätevesien käsittelyä.
Osa jätevesipumppaamoista on yli 20-vuotiaita eli elinkaarensa loppupuolella. Vesiosuuskunnissa on varauduttava saneerausbuumiin.
Monet vesiosuuskunnat haluaisivat luovuttaa verkostonsa kunnille, jotka eivät huoli niitä vaivoikseen painiessaan itsekin resurssipulan kanssa.
Arvonen pyörittää itse harrastuspohjalta muutamaa vesiosuuskuntaa Ylöjärven seudulla. Hänkin mieluusti luovuttaisi ne kunnalle.
”Tulevaisuudessa järkevin suunta on edetä kunnallisten laitosten suuntaan. Kahden köyhän, talkoilla pyöritettävän vesiosuuskunnan yhdistäminen ei vielä auta mitään.”
Keskeinen ongelma on, ettei nuoria jatkajia tahdo löytyä vesiosuuskuntiin, joissa vastuuhenkilöt saattavat olla yli 80-vuotiaita.
Pärjätäkseen vesilaitosten pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä.
Jämsän kaupungin vesihuoltopäällikkönä työskentelevä Arvonen järjesti viranomaisten kanssa vesiosuuskuntalaisille tilaisuuden, jossa keskusteltiin ajankohtaisista asioista ja luvattiin auttaa tarvittaessa.
Moni osallistuja kiitteli, että helpottaa henkisestäkin taakkaa, kun tietää, mistä saa apua.