Tiekunnan puheenjohtaja Kalevi Palomäki (vas.) ja sihteeri Markku Mattila pelkäävät putkisillan sortuvan pian, jollei sitä saada uusittua. Kuva: Jussi Partanen
Joka kymmenes silta yksityisteillä vaatii pikaista kunnostusta – ”Odotamme kauhulla rankkasateita”
Yksityisteiden siltojen korjausvelka kasvaa vuosi vuodelta. Rahoituksen puuttuessa osa silloista voi jäädä korjaamatta ja liikenne tiellä lakkaa.TilaajalleJämijärvi
Kuva marraskuulta 2024, jolloin Teelmäentien silta petti tulvan edessä. Kuva: Kalevi PalomäkiMonet Suomen yksityisteiden silloista ovat hälyttävän huonossa kunnossa. Joissakin kohteissa silta melkeinpä sortuu silmissä. Samaan aikaan julkinen rahoitus siltahankkeille on niukkaa.
Yksi esimerkki ongelmasta löytyy Satakunnasta Jämijärven Vihun kylästä.
Teelmäentielle käännyttäessä vastassa on kyltti, joka ilmoittaa kahdeksan tonnin painorajasta ja siitä, että kulkeminen yksityistiellä on omalla vastuulla. Kohta vastassa on Muu vaara -liikennemerkki ja sen jälkeen huonokuntoinen silta.
Paikalla murheenkryyniä esittelevät tiekunnan puheenjohtaja Kalevi Palomäki ja sihteeri Markku Mattila. Laskuoja kulkee tien alta noin 40 vuotta vanhaa putkea pitkin. Sillan toinen putki on lyttääntynyt kasaan keskeltä, eikä vesi pääse kulkemaan siitä. Tällä hetkellä oja näyttää vaarattomalta, mutta tulvien aikaan tilanne on toinen.
”Kun toinen putki on tukossa, vesi nousee huomattavasti pienemmästä virtaamasta. Vaikka tämä näyttää nyt aika pieneltä purolta, valuma-alue on iso ja vettä voi tulla kertarysäyksellä paljon”, Palomäki kertoo.
Kesällä 2023 vesi tulvi siltapenkan ylitse tehden siihen reikiä, joita paikattiin soralla. Viime vuoden marraskuussa koitti todellinen katastrofi rankkojen sateiden jälkeen: koko siltapenkka huuhtoutui pois. Sillan sijasta paikalla kohisi koski.
Soraa kärrättiin taas rumpujen päälle, jotta tiellä päästiin edes jotenkin kulkemaan. Tämä oli vain väliaikainen ratkaisu, joka maksettiin tiekunnan omasta pussista.
”Tilanne on nyt sellainen, että odotamme kauhulla rankkasateita. Kun sateet tulevat, sama tapahtuu uudestaan”, Kalevi Palomäki sanoo.
Sillan paikasta tuli melkoinen koski veden tulviessa sen ylitse. Kuva: Kalevi PalomäkiVaikka sillan yli voi vielä toistaiseksi ajaa henkilöautolla, monia muita rajoitteita on tullut vastaan. Esimerkiksi paikallisella maanviljelijällä on ojan kummallakin puolella peltoja viljeltävänä. Ojan kiertämisestä matkaa tulee lähemmäs seitsemän kilometriä.
”Olemme kehottaneet välttämään maatalousliikennettä. Tiekunta ei voi siitä vastata, jos traktorin kanssa tuonne rusahtaa. Kunnan pelastustoimeen on myös ilmoitettu, että paloautojen on kierrettävä silta. Tukkirekkojen ja öljyautojen kulkeminen on myös kielletty, mutta se tulee jo tien painorajoituksesta”, Palomäki selostaa.
Myymäläauto kävi tiellä aikaisemmin, mutta ei enää.
”Sovittiin keväällä myyjän kanssa, että hän lopettaa kulkemisen. Ei oteta turhaa riskiä”, Markku Mattila kertoo.
”Se ei ole mikään vaihtoehto, että tästä lyötäisiin tie kokonaan lopullisesti poikki.”
Jos silta taas huuhtoutuu tulvien mukana, isoin ongelma on tien varrella asuvien kulkeminen.
”Muutama asukas on ihan oleellisesti tämän sillan takana. Se tietäisi heille monen kilometrin kiertoa. Tästä on oikoreitti, mutta se on peltotie, josta ei sateen jälkeen oikein tahdo henkilöautolla päästä”, Palomäki kertoo ja lisää:
”Se ei ole mikään vaihtoehto, että tästä lyötäisiin tie kokonaan lopullisesti poikki.”
Kalevi Palomäki (vas.) ja Markku Mattila sanovat ymmärtävänsä valtiontalouden heikon tilan. He toivovat silti, että rahaa löytyisi teiden akuuttiin korjaukseen. Kuva: Jussi PartanenSillan korjaamiseen haettiin valtionavustusta Satakunnan ely-keskukselta tämän vuoden keväällä. Rahaa ei kuitenkaan irronnut akuuttiin hätään.
”Meillä oli hakemukset asianmukaisesti tehtynä. Mitään esteitä ei pitänyt olla rahoituksen saannille, mutta tieto tuli, että rahat olivat loppuneet”, Palomäki sanoo.
Kokonaiskustannus hankkeelle kaikkine vaiheineen olisi sadan tuhannen euron luokkaa. Avustuksen osuus olisi 75 prosenttia hankkeesta ensi vuonna. Tänä vuonna valtionavustusten suuruus on ollut vielä korotetusti 85 prosenttia.
”Tämä on meidän kannalta tietysti ikävää. Kymmenen prosenttiyksikön pudotus tarkoittaa kymmenen tuhannen euron pudotusta rahassa”, Mattila harmittelee.
Jos rahoitusta ei saataisi, sillan korjaaminen pelkästään tiekunnan rahoilla ei onnistuisi, miehet arvioivat.
Muutamille osakkaille kustannus nousisi kohtuuttomaksi. Lisäksi tien toisessa päässä asuvat eivät olisi halukkaita maksamaan sillasta, jota he harvoin käyttävät.
Mattila kertoo osakkaita tiekunnassa olevan 42, joista muutamalla osuus kustannuksista olisi yksiköinnin myötä yli 10 prosenttia.
Oikeanpuoleinen putki on rysähtänyt keskeltä kasaan. Kuva: Jussi PartanenPaikalle saapuu Jämijärven kunnan teknisen toimen suunnittelija Marko Sillanpää. Kunta on ollut aktiivisesti mukana siltahankkeessa.
”Tiekunta valtuutti kunnan hakemaan avustusta. Me olemme täyttäneet hakemuksen ja ulkopuolinen konsultti tehnyt suunnitelman sekä hoitaa kilpailutukset ja valvonnat. Kunnan rahallinen avustus on taas se, mitä tekninen lautakunta myöntää.”
Kunta on maksanut avustusta varten tehdyn suunnitelman ja maksaa 20 000 euroa siltahankkeen omasta rahoituksesta. Pyörät lähtisivät pyörimään, jos vain elyn rahoituspäätös saataisiin.
”Elystä on luvattu keväästä lähtien, että tämä on kärkihankkeita”, Sillanpää kertoo.
Marko Sillanpää kertoo, että eräästä toisesta tiekunnasta soitettiin hiljattain huonokuntoisesta sillasta, joka täytyisi korjata. Työsarkaa siis riittää yhdelläkin paikkakunnalla. Kuva: Jussi PartanenJämijärven tapaus on vain yksi monista. Metsäkeskuksen tekemän kartoituksen mukaan 17 prosenttia yksityisteiden silloista on joko huono- tai erittäin huonokuntoisia. Määrällisesti tämä tarkoittaa noin 1 200 siltaa, jotka täytyisi korjata tai uusia piakkoin.
Yksityisteiden valtionavustukset ovat pienentyneet tänä vuonna 6,8 miljoonaan euroon. Tästä summasta puolet menee lossiliikenteen ylläpitoon. Jäljelle jäävällä 3,4 miljoonalla ei saada monta siltaa rakennettua, kun hintalappu rakentamiselle on yleensä kuusinumeroinen.
”Tällä hetkellä kielteisiä päätöksiä joudutaan tekemään enemmän kuin myönteisiä. Avustushakemusten määrä on nyt huomattavasti käytettävissä olevia avustusvaroja suurempi, ja hankkeita joudutaan priorisoimaan”, kertoo Traficomin erikoisasiantuntija Katariina Aalto.
Tilanne on poikkeuksellinen, sillä aikaisempina vuosina valtion rahoitusta on herunut useimmille siltahankkeille.
”Kun rahoitusta oli enemmän käytettävissä, hylättyjä hakemuksia oli lukumääräisesti joitakin kymmeniä vuositasolla. Hakemusten kokonaismäärään verrattuna selvästi alle 10 prosenttia päätöksistä oli kielteisiä”, Aalto kertoo.
Vuosina 2022 ja 2023 valtio lisäsi yksityisteiden tienpitoon myönnettävien valtionavustusten määrärahaa.
Tällä hetkellä kielteisiä päätöksiä joudutaan tekemään enemmän kuin myönteisiä.
Vuonna 2023 valtionavustusmääräraha oli noin 23 miljoonaa euroa, josta 10 miljoonaa euroa oli huoltovarmuuden ja kotimaisen puun saatavuuden varmistamiseksi.
Traficom toimii liikenneministeriön ja ely-keskusten välissä yksityisteiden valtionavustuksissa, ja päättää määrärahojen kohdentumisesta ely-keskuksille.
Metsäteillä siltojen korjaamiseen tai rakentamiseen rahoitusta voi saada myös metsätalouden metka-tuista. Tänä vuonna näitä varoja on ollut jaossa noin kolme miljoonaa euroa, joista suurin osa on mennyt teiden perusparannushankkeisiin. Rahoitusosuus on näissä pienempi, 65 prosenttia.
Suomen metsäkeskuksen metsäteiden johtavan asiantuntijan Mika Nousiaisen mukaan vuosittaisen rahoituksen yksityisteille täytyisi olla valtionavustukset sekä metka-tuet yhteen laskien noin 20–30 miljoonaa euroa, jotta siltojen korjausvelka ei lisääntyisi.
”Tällä summalla saataisiin pidettyä tilanne edes jotenkin hallinnassa. Nyt korjattavaa tulee koko ajan enemmän kuin saadaan korjattua. 1970–1980-luvuilla rakennetut sillat tulevat käyttöikänsä päähän”, Nousiainen sanoo.
Tilanne on huolestuttava jo pelkästään liikenneturvallisuuden vuoksi.
”Monet tiekunnat ovat mallikkaasti tutkituttaneet siltansa ja asettaneet painorajoitukset. Mutta näin ei ole kaikkialla. Sillan kantavuus voi olla nykyiseen kalustoon nähden hyvin alakanttiin ilman, että näkösällä on mitään painorajoituksia.”
”On vain ajan kysymys, milloin tukkirekka jämähtää kanjoniin sen vuoksi, että silta pettää. Aineelliset vahingot ovat tällöin puolesta miljoonasta ylöspäin. Tietysti pahinta on se, jos tulee henkilövahinkoja.”
Ei ole mitenkään realistista, että tiekunnat alkaisivat omin varoin kunnostaa siltoja. Kyse on niin kalliista hankkeista.
Monissa silloissa puutteita on ollut alusta alkaenkin. Yleisin ongelma on kaiteiden puuttuminen.
Viime vuonna auto suistui Nurmijärvellä jokeen yksityistien sillalta, jossa ei ollut kaiteita. Onnettomuudessa kuoli neljä nuorta ihmistä.
”Kaiteiden puuttuminen on valitettavan yleistä. Kaiteiden tekeminen nykymitoitusten mukaan ei ole mikään halpa operaatio. Helposti yksi kymppitonni menee.”
Nousiaisen mukaan sillat jäävät korjaamatta ja uusimatta, jos yhteiskunnan rahoitusta ei saada tarpeeksi.
”Ei ole mitenkään realistista, että tiekunnat alkaisivat omin varoin kunnostaa siltoja. Kyse on niin kalliista hankkeista. Osakkailta tulee niin paljon vastustusta, sillä rahaa ei yksinkertaisesti löydy.”
Jo 75 prosentin valtionavustusten kanssa oman rahoituksen saaminen voi tehdä tiukkaa, kun hankkeet maksavat satoja tuhansia euroja.
Painorajoitukset silloilla yleistyvät, ja lopulta siltoja joudutaan myös laittamaan käyttökieltoon.
”Ensiksi tietysti pohditaan liittymistä tiekuntiin, joista liikkuminen onnistuisi kiertoteitse. Jos tätä mahdollisuutta ei ole, ollaan todellisen ongelman edessä.”
- Osaston luetuimmat
