Paikallisten asukkaiden huoli uhanalaisista jokihelmisimpukoista eli raakuista heräsi, kun Pusulanjoella puretaan parhaillaan vanhaa myllypatoa. MT:n toimitukseen lähetettiin kuva alajuoksulta poimitusta simpukasta, jonka uskottiin olevan raakku.
Virtavesiasiantuntija Juha-Pekka Vähä Länsi-Uudenmaan vesi- ja ympäristö ry:stä rauhoittelee alueen asukkaita. Kuvan simpukka on värinsä ja vuosirenkaidensa perusteella elinvoimaiseksi luokiteltu soukkojokisimpukka. Näin arvioivat yhdistyksen asiantuntijat, jotka kartoittivat lajistoa ympäristölupaa varten.
Suomen vesistöissä elää raakun lisäksi kuusi eri lajia suursimpukoita, jotka maallikko voi sekoittaa raakkuun. Vähä pyytää ihmisiä olemaan koskematta uhanalaisiksi oletettuihin simpukoihin.
Myllypato puretaan, jotta vaelluskalat, kuten taimenet, pääsevät liikkumaan vesistössä vapaasti. Lisääntyäkseen raakku vaatii lohikalojen läsnäoloa, sillä sen toukat loisivat kalojen kiduksissa.
Myllykosken pohjalajistoa tarkasteltiin sukeltamalla padolta noin 300 metriä ylävirtaan. Raakkuja tai niille sopivia elinympäristöjä ei havaittu. Sen sijaan löytyi kaksi erittäin uhanalaista vuollejokisimpukkaa.
Pusulanjoen alajuoksulla, jonka simpukoista asukkaat ovat huolissaan, lajistoa ei tällä erää kartoitettu. Vähän mukaan sieltä on etsitty raakkuja viimeksi ennen vuosituhannen vaihdetta, kun lajistoa tutkittiin myös läheisessä Mustionjoessa. Tutkijoiden käsityksen mukaan se on ollut pitkään vesistöalueen ainoa joki, jossa raakku sinnittelee.
”Olisin ihmeissäni, jos Pusulanjoessa olisi raakkuja. Kyllä se olisi tutkimuksissa tullut ilmi”, Vähä toteaa ja lisää, että raakkuja on etsitty viime vuosina muun muassa läheiseen Hiidenveteen laskevista joista.
Nykyisin raakkuja voidaan etsiä myös vedestä otettavilla dna-näytteillä, mikä voi tuoda yllätyksiä jokihelmisimpukan levinneisyyskartalle.
Jokihelmisimpukka on puhtaiden virtavesien vaatelias laji. Pusulanjoen arvioidaan olleen pitkään maatalouden kuormittama ja turhan pehmeäpohjainen, jotta raakku siellä pärjäisi.
Joidenkin asukkaiden mielestä aluehallintovirasto antoi padon purkutöille ympäristöluvan liian suppean lajistokartoituksen perusteella. Osa olisi myös toivonut yleisötilaisuutta maanomistajien informoimiseksi ja kuulemiseksi. Sinänsä vaellusesteen purkua tuskin kukaan vastustaa, koska se palvelee joen kala- ja pohjalajistoa pitkällä tähtäimellä.
”Työt keskeytetään, jos vesi samenee liikaa.” Juha-Pekka Vähä
Vähä vakuuttaa, että padonpurun vesistövaikutuksia, kuten veden sameutumista ja laatua seurataan tiuhaan ottamalla vesinäytteitä koskialueen ylä- ja alapuolelta, myös parin kilometrin päästä Pusulanjoen alajuoksulta.
”Kuormituspiikit pyritään välttämään tai ainakin pitämään ne mahdollisimman vähäisinä ja lyhyinä. Työt keskeytetään, jos vesi samenee liikaa.”
Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n asiantuntijoilla on lupa tarvittaessa siirtää simpukoita turvaan selkeämmille vesille. Raakulle sopivia elinympäristöjä on tutkailtu ylempää vesistöalueelta. Toiveena on, että jokien kunnostamisen ansiosta jokihelmi- ja vuollejokisimpukka leviäisivät laajemmalle alueelle.
