
Metsäyhtiö Stora Enson korjuutyömaalla Suomussalmella sattui viime viikolla erittäin vakava ympäristövahinko, kun aliurakoitsijan metsäkone ylitti toistuvasti joen, jossa sijaitsi erittäin uhanalaisten raakkujen eli jokihelmisimpukoiden esiintymä.
Miten näin pääsi käymään?
MTK:n ympäristöasiantuntija Markus Nissisen mukaan onnettomuuteen johtaneet syyt ovat vielä osittain hämärän peitossa, mutta selvää on tässä vaiheessa se, että tapahtunut kielii vakavista puutteista tiedonkulussa.
Nykyisellään saatavissa olevien paikkatietojen perusteella tämän kokoluokan vahinkojen ei pitäisi olla mahdollisia.
”Metsänhoitoyhdistysten ja puun ostajien paikkatiedoissa on 2600 lajin paikkatietohavainnot. Myös Metsäkeskuksella ja ely-keskuksella on olemassa sama aineisto. Heti kun hakkuun suunnittelu aloitetaan, nämä tiedot uhanalaisista lajeista pitäisivät kyllä näkyä leimikon suunnittelijan näytöllä”, Nissinen avaa prosessia.
”Tiedot uhanalaisista lajeista pitäisivät kyllä näkyä leimikon suunnittelijan näytöllä.” Markus Nissinen
Lisäksi metsänkäyttöilmoituksessa pitää Nissisen mukaan jo lähtökohtaisesti olla huomioituna alueen luontoarvot.
”Kun metsänkäyttöilmoitus saapuu sitten sähköisenä Metsäkeskukseen, lähtee sieltä vielä automaattisesti tieto hakkuualueen merkittävistä luontoarvoista varmistuksena ely-keskukseen, metsänkäyttöilmoituksen tekijälle, puun ostajalle ja metsänomistajalle”, Nissinen kertaa.
”Vaikka uhanalainen laji kuten raakku tai liito-orava olisi naapurin tontilla, niin pitäisi siitäkin mennä automaattisesti tieto, kun metsänkäyttöilmoitus jätetään. Uskon, että tiedot siis ovat kyllä olleet olemassa. Jossain kohti ketjua tiedon kulku vain näyttää katkenneen.”
Hukkajoen tapauksessa metsänomistaja ja Stora Enso ovat sopineet kaupoista MT:n saamien tietojen mukaan suoraan, eikä paikallisella metsänhoitoyhdistyksellä siis ole ollut asian kanssa tekemistä.
Suomussalmen tapauksessa ihmetystä on aiheuttanut myös metsäkoneen ajourien valinta. Nissisen mielestä pitäisi olla selviö, ettei sulan maan aikana ajeta raakkuvesistöjen ylitse.
”Metsäkoneyrittäjä suunnittelee usein itse ajouraverkoston. Puun ostajan taas tulisi suunnitella ajourastoa ennakkoon urakoitsijalle, jos kyse on erikoiskohteesta. Itse olisin tällä kohteella suunnitellut ajourat kiertämään puron kokonaan. Jos se ei olisi ollut mahdollista, niin talviaikainen hakkuu ja puista tehty silta puroa turvaamaan.”
Tapausta tutkitaan nyt törkeänä luonnonsuojelurikoksena, mikä on Nissisen mukaan erittäin harvinaista.
”Tämmöisiä oletuksena törkeinä luonnonsuojelurikoksina tutkittuja tapahtumia on viimeisen muutaman vuoden aikana ollut oman muistini mukaan vain kaksi”, hän pohtii.
”Oikeutta tullaan käymään. Tuomioistuimet eri asteissa sitten tekevät päätöksen tuomiosta ja eri korvauksista.”
Tulevaisuuden kannalta Nissinen pitää erityisen tärkeänä, että metsäalan palveluita tullaan tavoitteellisesti kehittämään luonnon monimuotoisuuden parantamiseksi.
”Suojelun sekä luonnonhoidon osaamista ja laatua kehittämällä voidaan palvella paremmin maanomistajien tavoitteita, parantaa luonnon monimuotoisuutta, mutta myös ennaltaehkäistä jatkossa Hukkajoen kaltaisia tapauksia”, Nissinen toteaa.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
