Vakavia puutteita afrikkalaisen sikaruton torjunnassa: Kymen Jätehuollon asemalta löytyi porsaanmentävä reikä

Maaseudun Tulevaisuuden valokuvaaja vieraili perjantaina luvan kanssa Kymen Jätehuollon ylläpitämällä jäteasemalla Kouvolan Keltakankaalla. Jäteaseman edustaja esitteli MT:lle jäteaseman tilannetta.

Vierailulla selvisi, että tällä hetkellä jäteasemalle on alueella liikkuvilla villisioilla vapaa pääsy, sillä aseman ja naapuritontin rakennustyömaan väliltä puuttuu kokonaan pätkä aitaa.

”Tiedämme, että täällä Kymenlaaksossa on paljon villisikoja. Jätelaitoksen alueella ei ole kuitenkaan koskaan niitä nähty. Alue on aidattu, mutta rakennustöiden takia yksi sivu on tällä hetkellä avoin”, kommentoi Kymenlaakson Jäte Oy:n toimitusjohtaja Kati Manskinen torstaina.

Villisioilla olisi halutessaan vapaa reitti köpötellä biojätteiden äärelle.  Kuva: Marja Seppälä

Puutteet eivät kuitenkaan loppuneet tähän vaan myös biojätteiden välilastauspaikkana käytettävän tilan toisessa päässä oli villisian mentävä reikä. Muut kuvassa näkyvät siniset kontit on kannellisia. Niissä biojätettä kuljetetaan.

Tilanne on käytännössä lähes täysin vastaava kuin Ruotsin jäteasemalla, josta ASF-virus leviämään alueen villisikoihin. Villisiat olivat päässeet tonkimaan Fagerstassa sijaitsevan Sänkmossenin jäteaseman läjityskasan ruokajätteitä, jonka seassa on todennäköisesti ollut ASF-virusta sisältävää elintarviketta.

Villisikojen pääsy jäteasemien biojätteisiin aiheuttaa vakavan riskin afrikkalaisen sikaruton (ASF) leviämiselle. Luonnonvarakeskuksen tuoreimman raportin mukaan suurimmat villisikatiheydet löytyvät juuri Kymenlaaksosta ja Itäisen Uudenmaan rannikkoalueelta, mikä nostaa riskiä entisestään.

Käsittelypäällikkö Sanna Ahola katselemassa jäteaseman aluetta. Aita puuttuu tällä hetkellä naapurin rakennustyömaan ja jäteaseman välistä. Kuva: Marja Seppälä

Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) neuvotteleva virkamies Eero Rautiainen totesi torstaina Maaseudun Tulevaisuudelle, että alustavan käsityksen mukaan jäteasemat eivät ole taudin leviämiselle suuri riski. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että myös jäteasemien sikaruton torjuntatoimet saattavat olla Suomessakin luultua enemmän retuperällä.

Rautiainen itse arveli suurimmiksi riskipaikoiksi rahtarien levähdysalueita ja jätteiden alueellisia keräilypisteitä. Esimerkiksi Roomassa jäteastioita tonkivista villisioista on tullut todellinen ongelma.

Afrikkalaisen sikaruton aktiivinen torjuminen ja pitäminen Suomen rajojen ulkopuolella on kotimaisen ruuantuotannon kannalta tärkeää. Afrikkalaisen sikaruton leviämisen aiheuttamat välittömät kustannukset koko sikatoimialalle voivat olla jopa 50 miljoonaa euroa.

”Suomalaisten on syytä tarkistaa, miten ruokajätettä käsittelette. Toivottavasti te teette asiat paremmin kuin me”, varoitteli Ruotsin Sikayrittäjien (Sveriges Grisföretagare SGF) puheenjohtaja Johan Eriksson suomalaisia.

MT yritti useaan kertaan perjantain, lauantain ja sunnuntain aikana saada MMM:stä kommentteja MT:n tuoreisiin havaintoihin Kouvolassa ja siihen, olisiko jäteasemien ASF-suojausta tarpeen ohjeistaa. Ministeriöstä ei kuitenkaan kommentoitu asiaa.

Eläinten Terveys ETT:n toiminnanjohtaja Ina Toppari pitää huolestuttavana tietoa siitä, Suomessa saattaa yhä olla jäteasemia, joille villisikojen on mahdollista päästä tonkimaan jätteitä.

”Toivottavasti ministeriö ja Ruokavirasto ovat varmistaneet nämä asiat. Meidän pitäisi tehdä kaikkemme afrikkalaisen sikaruton estämiseksi. Mielestäni jäteasia on tärkeä, ja sen pitäisi etenkin virallisilla toimijoilla olla kunnossa.”