Kauppasota ei ole ohi ja EU:n valmius taistella on uskottua hauraampi – heikoin lenkki on se, jota Suomessa moni pitää vahvimpana

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin päätös lykätä rajuimpia tulleja 90 päivää oli helpotus Euroopalle. Edelleen on tosin epäselvää, mitä todella lykättiin ja mitä ei. EU puolestaan siirsi päätettyjä vastatoimia nopeasti, vaikka USA jätti teräksen, alumiinin ja autojen kovat tullit voimaan.

Kauppasota ei siis ole ohi eikä uhka eskaloitumisesta ole haihtunut. Siihen on varauduttava, että USA saattaa iskeä Eurooppaa lähes yhtä ankarasti kuin 145 prosentin tullimuurin taakse joutunutta Kiinaa.

On myös hyvä muistaa, että Euroopan halukkuus neuvotella ei ollut ensisijainen syy Trumpin perääntymiseen. Hän päätti lykkäyksestä, koska Yhdysvaltain valtionlainojen korot lähtivät jyrkkään nousuun ja uhkasivat koko rahoitusjärjestelmää.

Joka tapauksessa EU:lta pitää nyt löytyä valmiutta sekä neuvotella että iskeä takaisin, jos neuvotteluissa ei synny tulosta. Ursula von der Leyenin johtama EU-komissio tähän asti tehnyt sekä EU-diplomaattien että asiantuntijoiden mielestä hyvää työtä.

Se yksin ei kuitenkaan riitä. Neuvotteluratkaisu tai tehokas vastaisku Trumpin tulleille onnistuu vain, jos jäsenmaiden rivit ovat yhtenäiset ja pysyvät sellaisina.

Julkisuudessa useimmat jäsenmaat liputtavat sen puolesta, että teollisuustuotteiden, koneiden ja autojen kaupassa EU ja USA pääsisivät nollatulleihin. Myöhemmin ne ulotettaisiin lisäksi maataloustuotteisiin.

Juuri maataloustuotteista EU-maiden on vaikea päästä yhteisymmärrykseen. Kun EU ja USA taannoin runnoivat mittavaa TTIP-vapaakauppasopimusta, kynnyskysymykseksi nousi yhdysvaltalainen ”kloorikana”. Sen tuontia vastustettiin lähes kaikissa jäsenmaissa.

Kloorikanalla tarkoitetaan käsittelyä, jossa lintu pestään teurastuksen jälkeen kloorivedellä. EU-maiden huolena oli, että käytäntö mahdollistaa elintarvikeketjun huonon hygienian.

Maataloustuotteissa keskeisin jarruttaja on poikkeuksetta Ranska. Se nähtiin 25 vuotta kestäneissä kauppaneuvotteluissa Etelä-Amerikan Mercosur-maiden kanssa. Myös Italialle tietyt elintarvikkeet ovat kynnyskysymyksiä. Eurooppalaisten viinien joutuminen USA:n kovien tullien piiriin on myrkkyä sekä Ranskalle että Italialle.

EU:n järein vastatoimi olisi Googlen ja Metan kaltaisten digijättien Euroopassa tekemien voittojen verottaminen. Ranska ja Saksa puoltavat, mutta Irlanti, jonka alhaisen verotuksen turvin digijätit Euroopassa jylläävät, vastustaa. Irlanti saa tukea Alankomailta, Luxemburgilta ja Italialta.

Asejärjestelmät voivat nekin nousta kauppaneuvottelujen kuumaksi perunaksi. Eurooppa haluaa suosia eurooppalaisia valmistajia tulevissa asehankinnoissa. Jos Trump vaatii EU:lta lisää aseostoja, Suomen kaltaiset USA-riippuvaiset maat ajautuvat helposti eri linjoille oman puolustusteollisuutensa etuja valvovan Ranskan kanssa.

Kauppasodan välttämiseen johtavat neuvottelut muuttuvat lisäksi helposti suurten maiden kilpajuoksuksi siitä, kuka taivuttaa Trumpin siedettävään lopputulokseen.

Italian pääministeri Giorgia Meloni aikoo tällä viikolla Washingtonissa edistää teollisuustuotteiden nollatullia Trumpin kanssa. Ranska on arvostellut Melonin sooloilua. Toisaalta Ranskan presidentti Emmanuel Macron on koko ajan yrittänyt neuvotella sekä kaupasta että Ukrainasta kahdenvälisesti Trumpin kanssa.

Saksalle vienti USA:han on paljon tärkeämpää kuin Ranskalle tai Italialle. Siksi uudelta, pian valittavalta liittokanslerilta Friedrich Merziltä on odotettavissa irtiottoja. Erityisesti autotullien vuoksi Merz on valmiimpi myönnytyksiin, joita muiden on vaikea sulattaa.