

Kaukojunaliikenteen matkoja tehtiin viime vuonna kaikkien aikojen ennätysmäärä, noin 15,1 miljoonaa matkaa. Edellinen huippuvuosi koettiin ennen pandemia-aikaa vuonna 2019, jolloin kaukojunaliikenteessä tehtiin 14,9 miljoonaa matkaa.
Matkamäärän nousu näkyy erityisesti pääradalla Keravan ja Rovaniemen välillä, Savonradalla Kouvolan ja Oulun välillä sekä Vaasan, Porin, Jyväskylän ja Kolarin radoilla.
Ennätysvuoteen 2019 verrattuna, matkamäärissä laahaavat erityisesti venäläisturistien ennen suosimat rataosuudet. Yli puoli miljoonaa Allegro-matkaa on pudonnut pois, ja esimerkiksi raideliikenne Vainikkalaan on nyt nollassa.
Turun ja Helsingin välisellä rantaradalla kehitys on ollut neljän vuoden aikana vaisua. Siinä missä matkustajamäärät ovat nousseet rantaradalla yhteensä alle prosentin, ovat matkamäärät Kerava–Rovaniemi-välin kaikilla rataosuuksilla nousseet vähintään 7,8 prosenttia.
Suhteellisesti eniten määrät ovat nousseet pääradalla Ylivieska–Oulu-, Rovaniemi–Kemijärvi- ja Kemi–Kolari-rataosuuksilla.
Matkat Turusta Tampereen suuntaan Toijalan kautta ovat rantaradasta poiketen kasvaneet yli kolmanneksella.

Pitkittäismatkat ovat entistä suositumpia myös Itä-Suomessa. Savon rata Kouvolasta Iisalmeen sekä rataosuudet Iisalmesta Ouluun kasvattivat matkustajamääriään vuodesta 2019 jokaisella osuudella.
Suurinta suhteellinen kasvu on ollut välillä Iisalmi–Kontiomäki–Oulu. Joensuun radalla matkustusta ovat hillinneet ratatöistä aiheutuneet liikennekatkot.
Lukujen vertailukelpoisuutta voi vähäisessä määrin heikentää pienet muutokset tilastoinnissa. Lisäksi Kotkan–Kouvolan ja Hangon–Karjaan ratojen kaukoliikenne on muutettu lähiliikenteeksi.
Väyläviraston asiantuntija Harri Lahelma kertoo, että matkamäärien ennätyksiin vaikuttaa moni tekijä. Kaukoliikenteen suosiota nostaa yleisellä tasolla erityisesti kaupungistuminen sekä edistysaskeleet hintakilpailukyvyssä, vuoromäärissä sekä matkustusajoissa.
”Erityisesti Pohjanmaan nousua selittää Seinäjoen–Oulun ratahanke, jonka myötä matkustusajat lyhentyivät. Tämä on myös parantanut rautatiematkailun kilpailukykyä lentoliikenteeseen ja muihin liikennemuotoihin verrattuna”, Lahelma taustoittaa.

2000-luvun isoimpiin infrahankkeisiin kuulunut Seinäjoki–Oulu-ratahanke toteutettiin vuosina 2007–2017. Ratahankkeen kokonaiskustannukset olivat noin 880 miljoonaa euroa, mikä oli alle kolmasosa Länsiradan kustannuksista.
Niin kutsutun Pohjanmaan radan hankkeessa perusparannettiin raidetta 335 kilometriä, joista 105 kilometriä oli uutta kaksoisraideosuutta.
Rantaradalla ei ole suosiotaan lisännyttä vapaa-ajan matkustusta siinä määrin kuin muilla vilkkailla rataosilla.
Väyläviraston tilastojen perusteella Pohjanmaan radan kaukoliikennematkat ovat lähes tuplaantuneet vuosien 2016–2023 välillä.
Matkoja tehdään Seinäjoki–Oulu-välin rataosuuksilla nykyisin yhteensä yli 2,7 miljoonaa enemmän kuin ennen hankkeen valmistumista. Osuuksien summasta tosin iso osa on todellisuudessa yhtä samaa, pitkää junamatkaa.
Rantaradan tasaisena pysynyt kysyntä johtuu Lahelman mukaan pääosin siitä, että rataosuuksilla ei ole tehty viime vuosina merkittäviä parannuksia esimerkiksi vuoroihin tai matka-aikoihin liittyen.
Rantaradalla ei myöskään ole suosiotaan lisännyttä vapaa-ajan matkustusta siinä määrin kuin muilla vilkkailla rataosilla. Matkamäärät ovat pysyneet vajaassa 1,5 miljoonassa vuodesta 2007 lähtien.
Kaukojunamatkojen keskipituus on kasvanut 270 kilometriin. Tätä selittää Lahelman mukaan erityisesti pääradan eli Helsinki–Oulu-välin suosion kasvu sekä vapaa-ajan matkustelun lisääntyminen.

”Junan suosioon on vaikuttanut myös dynaaminen hinnoittelu, jolla matkoja on voitu tarjota halvemmalla tiettyinä aikoina ja kysyntä on täten laajentunut myös hiljaisemmille vuoroille.”
Lahelman mukaan junalla kulkeminen lisääntyy luultavasti myös ympäristöystävällisen ajattelun myötä. Lisäksi isojen kaupunkien välillä kuljetaan entistä enemmän.
Tällä hetkellä rautatiepolitiikan katse keskittyy Turun tunnin junaan eli Länsirata-hankkeeseen. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) kertoi heinäkuussa Helsingin Sanomille, ettei ole ”kahta sanaa siitä, etteikö Turun tunnin junaa toteutettaisi”.
Hankkeen tavoitteena on nopea ratayhteys sekä 15 uutta lähijunaliikenteen asemapaikkaa Turun ja Helsingin välille.
Länsirata toisi Lahelman mukaan uusia alueita eli täten uusia matkustajia Helsingin ja Turun välin junaliikenteen piiriin. Kaupunkien välinen hyväkuntoinen moottoritie eli Valtatie 1 haastaa kuitenkin sekä rantaradan että tulevan Länsiradan kilpailukykyä.