

Uudenkaupungin Valmet Automotiven tehdas on jo vuosikymmeniä määrännyt monilta osin kaupungin tahdin.
Uudessakaupungissa syntynyt ja edelleen asuva Päivi Kurkilahti kuvailee tehtaan syklien mukana elämistä vaihtelevaksi.
”Minun vanhempani eivät olleet tehtaalla töissä, vaan he olivat yrittäjiä. Kyllähän se vaikuttaa aina, kun tehtaalla meni huonosti, sitten ei ollut paljoa myyntiä”, Kurkilahti sanoo.
Yleinen ilmapiirikin on muuttunut tehtaan syklien mukana.
”Muistan 90-luvun laman, jolloin tehtaaltakin irtisanottiin paljon väkeä. Oli todella ankeaa mennä kouluun ja kysellä miten kävi. Monella lapsella äiti, isä tai molemmat jäivät työttömäksi”, Kurkilahti muistelee.

Hän on kuitenkin sitä mieltä, että uusikaupunkilaiset, eli ugilaiset ovat tottuneet laskuihin ja nousuihin – epävarmuuteen.
”Yritän olla positiivinen ja ajatella aina, että kyllä tämä tästä. Sitten on tietenkin niitä, jotka ajattelevat eri tavoin, että taas sukellettiin.”
”Tehdas vaikuttaa kaupungissa ihan kaikkeen.”
Riittääkö Kurkilahdella uskoa tehtaan uuteen nousuun bussien ja puolustusteollisuuden vetämänä?
”Kyllä jaksan uskoa, minun on pakko, kun olen paikallinen yrittäjä. Tehtaalla on vahvaa osaamista ja hyvä maine. Toivon, että ensisijaisesti vanhat työntekijät pääsisivät takaisin töihin ja sitten myös uudet asukkaat.”
Kurkilahdelle ei ole niin väliä tuleeko autojen tuotanto takaisin tehtaalle, sillä häntä kiinnostaa eniten se, että ihmisillä on töitä.
”Jos täällä on töitä, silloin asukkailla on varaa käyttää paikallisia palveluita ja kaupunki pysyy elossa. Tehdas vaikuttaa kaupungissa ihan kaikkeen.”
Toinen ugilainen, Timo Lindström on Kurkilahden tavoin yrittäjä. Hän on huolissaan siitä, että tehtaalla on ollut nyt pidemmän aikaa heikko vaihe.
”Epävarmuus näkyy kaupunkikuvassa. Tehtaan lisäksi monet muut teollisuuspalveluyritykset voivat huonosti, sillä ne elävät tehtaan mukaan. Ihmisillä ei ole nyt positiivista tulevaisuudenkuvaa ja elävät säästöliekillä”, Lindström sanoo.
Hän vertaa tilannetta siihen, kun tehdas työllisti yli 4 000 henkilöä. Nyt työn syrjässä on kiinni noin 400 henkeä.
”Luulen, että tehtaalla voitaisiin valmistaa eurooppalaisia automerkkejä ylemmälle keskiluokalle.”
Lindströmin mukaan asukkaat ovat kuitenkin tottuneet elämään tehtaan sykleissä.
”Paikalliset vitsailevat, ettei uusikaupunkilainen halua olla Valmetilla töissä, vaan se haluaa olla ihan oikeissa töissä. Sitten uskaltaa ostaa ja rakentaa talonkin”, hän murjaisee.

Lindström ei ole vielä vakuuttunut tehtaan uudesta suunnasta.
”Onhan bussien ja panssariajoneuvojen rakentaminen erilaista kuin auton kokoaminen. Ne ovat enemmän laivan rakentamista ja pitää osata metallihommat. En oikein jaksa uskoa, että samoja volyymeja saavutetaan tai tehdas työllistäisi yhtä paljon kuin autoteollisuus.”
Lindströmin mielestä Ugi tarvitsee useita tehdasta pienempiä yrityksiä eri aloilta. Tällöin ei haittaa, jos yksi kyykkää.
Hän kuitenkin toivoo, että tehtaalla valmistettaisiin vielä autojakin.
”Luulen, että tehtaalla voitaisiin valmistaa eurooppalaisia automerkkejä ylemmälle keskiluokalle.”